Tällä hetkellä vaikuttaisi siltä, että kukaan Dramaconia lukenut ei ole sitä täysin vihannut?
Enpä minäkään täysin vihaa. Aloitin lukemalla kakkosen ja siihen se jääkin. Chmakova on ihan jees, tai enemmänkin, mutta suomenkielinen laitostaminen ei tässä vastaa edes minun joustavaa makuani.
Osa käännöskukkasista on hassuja (kuten "Meidän tulisi tehdä nettisivujemme linkkien vaihto!") mutta pääosa niistä on hyvin ärsyttäviä. Jotenkin siedän anglismia eli ilmaisujen sanatarkkaa kääntämistä sekä lauserakenteiden ja suomen kielen vääntämistä pieninä annoksina... Mutta köpöjä kohtia on tässä minun makuuni vain yksinkertaisesti aivan liikaa. Liikaa tarkoittaa: vähintään yksi joka luvussa. Kovin pitkään ei pääse kerralla nauttimaan tarinasta ennenkuin suomentaja muistuttaa ikävällä tavalla olemassaolostaan. Ehkä tässä on tavoiteltu alkuperäisen puhekielisyyttä (en tiedä millaista alkuperäinenkään on?) tai sitten kääntäjä ei vain osaa suomea kunnolla? Samantekevää.
Aikanaan Sangatsua ja Egmontia suomittiin ankarastikin käännösten heikosta laadusta, mutta tämän kokemuksen perusteella Pauna vetäisi kyllä kirkkaasti pohjat. Pokkari oli vielä kalliimpikin kuin mainittujen kustantamojen tuotteet, eli kyllä tässä vähän liikaa rahastaminen haiskahtaa.
Harmi sinänsä. Kuten sanottu Chmakova on ihan asiallinen tekijä ja helpommin/mieluummin tätä lukisi kuin joitakin aidosti japanilaisia sarjakuvia. Sen sijaan suomalaisnuorten kielikorvan raiskaamista en kyllä viitsi tämän enempää tukea.