Tuleeko sarjiksilla toimeen?

[Samone]

Esimerkiksi Pirkka-lehteen mahtuisi hyvin sarjakuva siihen niksipalstan viereen joka on niiden  luetuin sivu. Olen varmaan tyypillinen Pirkan lukija kun vilkaisen  ehkä sen niksipalstan ja jos siellä sattuu olemaan kiinostavasta maasta matkailujuttu niin senkin. Kaikki muu siinä on paskaa.
Toisaalta se niiden toimituspolitiikka vaikuttaa niin oudolta että ne varmaan vaatisi siihen sarjakuvaankin jotain Pirkkatuoteista kertovia tietoiskuja. Vähän vaikea kuvitella että vaikkapa joku Kespan porukka suostuisi piirtämään sarjakuvia vain Pirkka-tuotteita käyttävistä zombeista mutta mikäs siinä. Lukisin kyllä mielelläni sellaisenkin

Ajattelin ensin kopsata vain lopun tekstistäsi, mutta olen pitkälti samaa mieltä kanssasi. Minulle on aina ollut lehtien sarjakuva-anti hyvin oleellista. Sen perusteella olen luokitellut lehden tason  Nykyään kiinnitän huomiota puolueettomuuteen, mutta sarjikset ovat edelleen tärkeitä. Jahka tässä tietää mikä on tuleva tilattava lähilehti, niin täytyy samantien laittaa palautetta toimitukseen tämän asian tiimoilta.

[tertsi]

Eli niitä pommittamaan, Aura, Tertsi, Timo R. ja muut!

Mun ongelmani on se, että mulla on suht hyvä vaikkakin tosi boring päiväduuni. (edit:ongelma on tietysti myös keksiä omaperäinen ja muita ihmisiä kiinnostava hyvä sarjakuva)
Kunnollisen sarjakuvan tekeminen esim. Me-lehteen olisi todella aikaa vievää. Kun ovat Mämmilään tottuneet. Koivisto teki yhtä Mämmilä-sivua 35 tuntia. Se ei oikein onnistu vakiduunin ohessa.

Mä panostan meidän pikkuiseen Muësliin ja jos joskus sais albumin tehtyä niin ois ihan kiva.

[Aura]

Ketjussa on paljon puhuttu (meikäläisen työllistymismahdollisuuksien lisäksi ) siitä, että alpparin tekemiseen vaaditaan perslihaksia ja päättäväisyyttä. Menee tosin edelleen hieman aiheen vierestä, sillä kysehän oli alun perin sarjakuvilla toimeen tulemisesta. Jos olisi aikaa en yhtään epäilisi ruveta työstämään alpparia. Mutta todellinen ongelma on muualla kuin siinä saako alpparin valmiiksi vai ei. Mitä Keijo mainitsi sarjakuvien laadusta pitää varsin paikkansa. Kilpailu on kovaa. Työhön pitää keskittyä sen lisäksi että sen saa joskus saatettua loppuun eikä menestys ole silti taattu. Ja alppareilla ei ainakaan rikastu.

Ei tunnu olevan mitään järkeä siinä että vääntää tuhottomasti sivuja olemattomalla palkalla. Jos sarjakuvat (ja kuvitukset yms yms yms) menevät kokopäivätyöksi eikä rahaa silti tule ei koko hommassa ole enää järkeä. Siinä vaiheessa kannattaa ehkä harkita sarjakuvan tekemistä vain harrastuksena.

Ammattilainen voi pyytää kunnon palkkioita, mutta missä vaiheessa sitä sitten määrittelee itsensä niin ammattilaiseksi että kunnon hintoja "saa" pyytää. Isotkin lafkat saattavat vastata että "sori, ei meillä ole rahaa maksaa vaikka mielellämme niin tekisimme" ja pienillä lafkoilla sitä rahaa ei ehkä ole. Kunnon hintoja pitäisi pyytää, mutta käytännössä homma menee aina päinvastoin.

Tosiaan, miksi ainoa joka ei saa kunnon palkkaa työstään on materiaalin alkuperäinen tuottaja?

Onneksi olen vielä opiskelija joten voin rauhassa jatkaa itseni näännyttämistä koulun ohella vielä parisen vuotta. (Puoleeni tosin käännytään vain manga-asioissa mutta liekö sillä loppujen lopuksi väliä? Esim Narullan tyylinen sarja kiinnostaa luonnollisesti eniten juuri mangaihmisiä. Enempää jatkuvia sarjoja en kuitenkaan tällä hetkellä pysty kontolleni ottamaan.)

[Timo Kähkönen]

...Niitähän voisi vaikka esitellä täällä Kvaakissa...
...sellaisia palkkioita on vaikea saada, joilla voisi elää esim. merkonomin elämää. Pitäisi räätälöidä sarjakuva jollekin lehdelle siten, että se kelpaisi myös muulle yleisölle.

Vaikea homma.

Kunhan Kouvalaisen Juha saa sen gallerian tänne, niin sittenhän niitä voi esitellä - kuka vain.

Räätälöity ja kelpaa muulle yleisölle - vaikea muttei mahdoton. Voi riittää myös yhteen lehteen. Jos uskaltaa pyytää vaikka 3500 e/sivu. Pirkalle ja Yhteishyvälle tämä ei olisi mahdoton hinta. Jakavathan he miljoonia asiakas"omistajillekin".

[Antti Vainio]

Jotenkin tätä ketjua lukiessa tulee  semmoinen kuva, että Suomi on pullollaan loistavia sarjakuvia, joita typerät ja sokeat toimittajat ei vain huomaa.

En mä edes syytä toimittajia, siellä on järki-ihmisiä. Mutta kun kukaan ei halua maksaa mitään niin sitten sarjakuvantekijät tekevät todella sisäänpäinkääntyneitä juttuja jotka kiinnostaa vain niitä itseään ja niiden kavereita. Edelleen mietin tuota Ranskaa missä markkinat ja tekijät kohtaa niin että jopa tunnetusti ksenofobit ranskalaiset elättää muunmaalaisia tekijöitä ostamalla niiden albumeita vaikka kotona ne olisi kuinka marginaalisia tyyppejä. Ranskalaiset on viimeaikoina tukenut sellaisia kehitysmaita kuin USA, Kanada, Englanti ja Suomi

[tertsi]

vaikka 3500 e/sivu. Pirkalle ja Yhteishyvälle tämä ei olisi mahdoton hinta. Jakavathan he miljoonia asiakas"omistajillekin".

Jep.
Noihin kannattaa yrittää. Siellä on rahaa.

Pari kertaa olen päässyt katsomaan, millaisia sarjakuvia erääseen lehteen on tarjottu. Silloin huomasin tuon ensivaikutelman tärkeyden. Kun kädessä on monistenippu eri sarjakuvia, ei siinä toimittaja viitsi etsiä rivien välistä  mitään syvämerkityksiä .
Kyllä jonkinlainen positiivinen vaikutus pitää tapahtua heti ensi vilkaisulla.
 

[Antti Vainio]

Toi on totta. Osta puku, vahaa viikset

[tertsi]

En mä edes syytä toimittajia, siellä on järki-ihmisiä.

Joo, onhan noita muutamia.  

Tuolla aiemmin mainittiin mielestäni hyvä pointti:
Monelle tylsälle lehdelle se lehden sarjakuva voi olla  ainoa syy, että lukija viitsii edes avata kyseisen lärpäkkeen. Oman sarjakuvan avulla voi erottua kilpailijasta.

Tein aikoinani erääseen ammattilehteen ei-kovin-kummoista sarjakuvaa. Se oli lehden ensimmäinen sarjakuva kautta aikain.
Sarjakuva oli lehden toiseksi luetuin osio erään pakinan jälkeen, joka käsitteli kyseiseen ammattiin liittyviä ajankohtaisia asioita.
Sarjakuvan luki 80% lukijoista/vastaajista. Ei pöllömpää. Tuon tutkimuksen jälkeen toimituksen suhtautuminen minuun ja sarjakuvaani muuttui huomattavasti positiivisempaan suuntaan. Ei siinä kauheasti valittamista ollut ennenkään, mutta kuitenkin.

[Irene]

Gradun teko on sitä paitsi mielestäni todella helppoa puuhaa. Itse tein oman graduni äitiyslomalla ja sainpa gradustani vielä ihan hyvän arvosanankin.

Puhu vain omasta puolestasi... Minulle gradu on ollu yksi elämäni ahditavimmista ja kamalimmista asioista. Ja mä en sentään jäänyt siihen, olikos se 25 % suuruiseen, opiskelijaryhmään jotka tekevät opinnoistaan kaiken paitsi gradua.

[Samone]

Joo, onhan noita muutamia.   

Tuolla aiemmin mainittiin mielestäni hyvä pointti:
Monelle tylsälle lehdelle se lehden sarjakuva voi olla  ainoa syy, että lukija viitsii edes avata kyseisen lärpäkkeen. Oman sarjakuvan avulla voi erottua kilpailijasta.

Tein aikoinani erääseen ammattilehteen ei-kovin-kummoista sarjakuvaa. Se oli lehden ensimmäinen sarjakuva kautta aikain.
Sarjakuva oli lehden toiseksi luetuin osio erään pakinan jälkeen, joka käsitteli kyseiseen ammattiin liittyviä ajankohtaisia asioita.
Sarjakuvan luki 80% lukijoista/vastaajista. Ei pöllömpää. Tuon tutkimuksen jälkeen toimituksen suhtautuminen minuun ja sarjakuvaani muuttui huomattavasti positiivisempaan suuntaan. Ei siinä kauheasti valittamista ollut ennenkään, mutta kuitenkin.

Tämä kiteyttää paljon omaa näkemystäni: sarjakuvien merkitystä väheksytään lehdissä. Jos minulla on kiire, niin hesarista luen vain sarjikset (tämä pätee myös esim. viikon poissaolon aiheuttamaan lehtipinoon).

Miksiköhän lehdissä ei ole yleisesti mainoksia sarjisten lähellä   

[Anssi Rauhala]

... Isotkin lafkat saattavat vastata että "sori, ei meillä ole rahaa maksaa vaikka mielellämme niin tekisimme" ja pienillä lafkoilla sitä rahaa ei ehkä ole...

Tosiaan, miksi ainoa joka ei saa kunnon palkkaa työstään on materiaalin alkuperäinen tuottaja?

Me ollaan sillä lailla tyhmiä.

Mutta otan vapauden lainata Kiven aikoinaan kehittämää etulinjanvetoa aina palaverin alussa: "Valitettavasti tämä on mulle työtä, joten mun on pakko ottaa tästä rahaa, vaikka olisi kuinka kivaa."

Asiaa, eikö? Jos kerran niillä ei ole varaa maksaa, ei jumankauta meilläkään ole varaa tehdä niille mitään. Miksi ne siis saisivat olettaa voivansa tehdä tilauksia, jopa jotain vaatimuksia?

Sävelen vaihto duuriin: pitkän hiljaisen kauden jälkeen iski kuvituskeikka. Rahaa! Se on ihana asia. Vuokran ja laskujen maksua, ruokaa, ehkä jopa hiukan juomaa. Laihduttuani viidessä viikossa viisi kiloa sovin taas tummaan pukuunikin ja voin olla uskottava.

[tertsi]

Jos kerran niillä ei ole varaa maksaa, ei jumankauta meilläkään ole varaa tehdä niille mitään.

Asiaa!

Öh, tulipa mieleeni, että toimittamaani lehteen piirtävät taiteilijat eivät saa sarjakuvistaan palkkaa pennin hyrrää.   
Vielä...

[Grezen]

Öh, tulipa mieleeni, että toimittamaani lehteen piirtävät taiteilijat eivät saa sarjakuvistaa palkkaa pennin hyrrää.   

Riistäjä!

Eräässä entisessä työpaikassani (kohtuullisen iso lafka kuitenkin) satuin mainitsemaan piirtäväni sarjakuvia. Parissa tunnissa sainkin sitten kolme (3) kappaletta kuvitus- ja sarjakuvapyyntöjä. No, mainitsin sitten ehtoni (50 euroa per kuvitussivu, 100 euroa per sarjakuvasivu, oikeudet pysyvät minulla), jotka kuitenkin olivat aika polkuhintaa. Eipä kuulunut enää sen jälkeen mitään...

No, kyseessä oli kyllä paikka, joka käyttää mm. laajasti työkkärin tarjoamaa ilmaista työharjoitteluvoimaa tekemään ihan koko- ja ylipäiväistä vaativaa työtä, joten duunista maksaminen taisi olla ylivoimaista (minunkin palkkani maksoi aivan toinen taho)...

[tertsi]

Isotkin lafkat saattavat vastata että "sori, ei meillä ole rahaa maksaa vaikka mielellämme niin tekisimme" ja pienillä lafkoilla sitä rahaa ei ehkä ole. Kunnon hintoja pitäisi pyytää, mutta käytännössä homma menee aina päinvastoin.

Mä sanoin aikoinani näin:
Te maksatte mulle tämän verran. Toimittajan keskipalkka on tämä.
Tällä summalla toimittaja tekee näin ja näin monta (=vähän) tuntia töitä (palkkioissa pitää tietysti otta huomioon eläke ja tellit ja vellit). Mä käytän saman verran aikaa tämän sarjakuvan tekoon. Älkää odottako joka kerta mitään elämää suurempaa sarjakuvanautintoa.


Enää en siis piirrä mihinkään.    

[Holle]

Tuodaan jotain positiivisia erikoistapauksiakin esille.
Tein paikallislehteen sananlaskukuvituksia kerran viikossa. Lehden päätoimittaja soitti ja kysyi miksi en ole sanonut että teen myös nettisarjaa.Hän halusi sarjan ilmestymään joka numeroon (2x viikossa) ja asia oli sillä selvä.