Naantalin Teatterissa tuli jo kuukausi sitten käytyä katsomassa tuo
Kadonneen Kaulakorun Arvoitus. Se oli oikein mainio näytelmä. Nuorten näyttelijöiden tarmokkuus ja into näkyi näytelmässä. Moni näytteli useampaa hahmoa, vaan se ei kuitenkaan haitannut menoa ja vaihdot tapahtuivat ripeästi. Samantapaista touhua oli mm. Fingerpori näytelmissä.
Tämä perustui Tintti-sarjakuvan
Castafioren Korut albumiin. Nimiä näytelmässä oli muutettu hieman. Kapteeni Hardrock, Fintti, Bianca Vastafiore, LaBont & LaBond löytyivät näytelmästä. Etenkin Petrus Renforsin vetämä Vastafioren rooli oli kaikkine lauluosuuksineen korviintuntuvan järisyttävä! Näytelmän ohjaus sekä käsikirjoitus toimi erittäin hyvin. Vaikka esikuvana ollutta albumia ei olisi lukenutkaan, viihdyttävyys oli suurta ja todellakin mukaansatempaavaa. Aiheen valinta osui nappiin, sillä Castafioren Korut on albumina mitä mainoin kohde muuntautua näytelmäksi. Perinteistä dekkarimaista jännitystä ja professori Tuhatkaunon toilailua pehmittämään vakavatkin nauruhermot.
Näytelmä alkoi hyvin maagisella tunnelmalla kun Tintti, eikun Fintti juoksi Milou, eikun Miau-kissan kanssa valokeilassa Nelvana-piirrosfilmien alkujen tapaan. Esiripun takaa paljastui Moulinsartin linnan salia takkoineen, haarniskoineen. Esiintymislava oli kohtuu suuri, joka aiheutti katsojalle tilanteita että mitä osaa siitä tarkemmin katseli. Näytelmän aikana kun eripuolelle sijoitetut roolihahmot eivät jääneet staattisesti paikoilleen, vaan pysyivät semi-toimeliaina vaikka päätapahtumat oli valoilla suunnattuna jossain toisessa kohdassa lavaa. Näytelmä ei tietenkään aivan orjallisesti ollut kopio sarjakuvasta. Haddockin porraskaatumiset puuttuivat, koska portaista ei tässä Moulinsartissa ollut.
Samalla myös Haddockia ei tarvinnut pyörätuoliin istuttaa. Viskin näköinen juoma silti maistui.
Fintin seikkailua aurinkoisessa Naantalissa olisi seurannut enemmänkin. Toivottavasti näytelmä palaa vielä ohjelmistoon. Tämä oli todellakin helmi sarjakuvanäytelmien joukossa. Katsoisin uudemmankin kertaa!