Mitä mieltä olette siitä, että missä menee sarjakuvan ja pilakuvan raja vai onko se vahvastikin tulkinnanvarainen? Mielestäni molemmissa on liukumaa toisiinsa ja raja vaikuttaa aika häilyvältä. Aika läheistä sukuva vaikuttavat olevan, kun molemmissa käytetään hyväksi toisilleen ominaisia erityispiirteitä.
Mielenkiintoinen ilmiö, jonka olen lähipäivinä huomannut on se, että esimerkiksi Hesarissa tämä on kääntynyt ainakin tilapäisesti aivan päälaelleen. Ensimmäisillä sivuilla oleva Terhon "pilakuva" on nykyisin enemmän sarjakuvamainen. Lähes joka toinen pilakuva on ainakin kahden ruudun mittainen, sisältää lähes poikkeuksetta puhekuplia jopa juonen jne. Sen sijaan vastikään Aku Ankan tilalle tullut Johtopäätös-strippi (jonka tasosta voi olla montaakin mieltä) oli viime viikon ja vielä ainakin tämän viikon alussakin vielä poikkeuksetta yhden ruudun mittainen. Usein tätä näkee myös sarjakuvasivun alimman sarjan Tiikerin kohdalla. Myös sunnuntailehden Jere on usein yhden suuren ruudun käsittävä sarjakuva. Osakkeita yhden kotimaisen tekijäpoppoon osalta on kohdallani tiputtanut myös Nyt-liitteen Naisen Kanssa-sarjakuva, joka minusta nykyisin liian usein on yhden ruudun (tosin puolen sivun kokoisen ruudun) kokoinen. Onko tässä nyt kyse laiskuudesta vai ideoiden hiipumisesta vai kummastakin? Minusta monet noista em. ratkaisuista alkavat vahvasti tuntua aika "törkeältä" rimanalittamiselta ja sääliksi käy (ainakin melkein) lähinnä asiakasta. Tekijä tuntuu ainakin päässeen helpolla. Deadline on kai hengittänyt niskaan.
Joka tapauksessa, mun mielestä Terhon pilakuvat alkavat olemaan nykyisin enemmän sarjakuvia ja mielestäni niiden taso on heikentynyt. On kummallista, että ammattilainen sortuu yhä joihinkin klassisiin virheisiin, kuten itsestäänselvyyksien latelemiseen ja turhaan toistamiseen. Usein tämä näkyy pilakuvissa, joissa on ikään kuin lehdestä leikattu uutinen (lukijathan ovat niin primitiivisiä, etteivät he muuten tajua...) ja sen lisäksi itse pilakuvassa hahmot sanovat saman asian vähän toisella tavalla ja pahimmillaan se lukee vielä jossain kyltissäkin. Yleissääntö on ollut yleensä se, ettei ns. kertojan palkissa tai puhekuplissa sanota asioita, jotka sarjakuvasta on muutenkin nähtävissä (esim. ja sitten jere nosti pullon huulilleen...). Tämä on tämmöistä lukijan räikeää aliarvioimista... Myös Juba sortui tähän vähän väliä ainakin Viivi ja Wagnerin alkuvuosina (en tiedä nyt, kun en enää pitkään aikaan ole seurannut Viiviä ja Wagneria). Hän jopa osoitteli nuolilla asioita, ikään kuin lukija olisi niin tyhmä, ettei muuten tajuaisi. Osoittaa mielestäni heikkoa sarjakuvan ikonografisten ilmaisumahdollisuuksien tuntemista...
Välillä tuntuu myös siltä, että yhä useammalta pilakuvapiirtäjältä puuttuu kyky tehdä "pilakuvavitsi". Toisin sanoen kuvan ja aiheen valinta ei kohtaa eikä löydä lopullisessa toteutuksessa sitä "hauskaa pointtia", johon sillä on yritetty viitata. Monet vanhoista hyvistäkin ja nimekkäistäkin tekijöistä alkaa ilmeisesti hurjaa vauhtia vanhentua, kun pilakuvien taso heikkenee vuosi vuodelta. Välillä on toki muutama helmi seassa, mutta yleisesti ottaen, monien kyky tämän ilmaisun hallitsemiseen on kyllä pahasti ruosteesta. Usein näen kyllä pilakuvasta selvästi, mihin piirtäjä on pyrkinyt. mihin uutiseen ja mihin ristiriitaan jne. hän on yrittänyt viitata. Mutta surukseni huomaan yhtä usein hänen epäonnistuneen toteutuksensa kanssa. Usein myös sarjakuvissa näkee tilanteita, joissa joku tekijä on tavallaan pilannut jonkun hyvän sisällön lisäämällä vielä yhden ruudun, joka on täysin turha. Paras kohta oli esim, toinen tai kolmas ruutu ja se viimeinen latistaa koko vitsin tai vie siltä terän. Etenkin, jos se viimeinen ruutu vielä yrittää tarkoituksella olla hillittömän hauska, (kuten tekijä on sen ilmiselvästi tarkoittanut...) se vie koko sarjakuvasta hyvän maun, jos paras elämys on ennen tätä kuvaa. Toisin sanoen, se olisi pitänyt osata lopettaa ajoissa...
Mutta sanokaa... mitä mieltä olette näistä yhden ruudun sanomalehtistripeistä, niin päivittäisstripissä kuin sunnuntaisarjoissakin. Ymmärrän, että se on joskus perusteltua, mutta jotkut tekijät vaikuttavat käyttävän sitä alituiseen. Tulee väkisin mieleen, että laiska kaveri. Etenkin, jos itse juttukin on vielä huono.
Ja kommentoikaa vielä sitten näistä pilakuvien väsääjistäkin, jotka nykyisin vaikuttaisivat tekevät enemmän sarjakuvia kuin pilakuvia? Tämä ei sinänsä mua haittaa, koska onhan se omalla tavalla hienoa, jos pilakuvankin paikalla saa nykyisin lukea sarjakuvan, mutta missä ovat nykyisin ne, jotka oikeasti osaavat tehdä pilakuvia? Siis oikeita pilakuvia, yhden ruudun kokoisia sellaisia? Jotenkin tuntuu, että tämä nykyinen kiireinen tahti on heikentänyt pilakuvienkin tasoa melkein joka lehdessä. Ei vain ulkonäöllisesti vaan ennen muuta sisällöllisesti... Tai sitten olen kadottamassa huumorintajuni...
