Laitanpas minäkin tänne korjausohjeeni. Tämä ei paljoa poikkea Velin ohjeesta, on ehkä vähän malttamattomammalle korjaajalle, ja soveltuu VAIN yksittäisen albumin korjaamiseen, ei kirjaksi sitomiseen, mutta laitanpa kumminkin. Kokeilut omaa järkeä käyttäen
Tätä ohjetta siis silloin, kun KANNET OVAT EHJÄT, mutta sivut lähteneet irtoilemaan. Harsot yms. ovat tarpeellisia kirjoissa, tai jos kannet täytyy uusi / vahvistaa, mutta yksittäistä sivunsa menettänyttä sarjisalbumia varten ei tarvita IMHO lisälujuutta. Eihän niitä albumeihin laiteta alun perinkään.
Ensin hajonneen albumin jokainen lehti irrotetaan erilleen ja poistetaan kaikki vanha kuivunut liima. Reunaa voi huoletta kohdella vähän väkivaltaisesti, kaikki alle millin repeämät ja paperin venymiset vain parantavat lopputulosta (siis kuitenkin vain noin millin marginaalin alueella). Päinvastoin taas mitättömältä tuntuva pieni murunen kovaa vanhaa liimaa voi estää päädyn puristumisen tasaiseksi.
Kun jokainen vihoviimeinenkin muru kovaa vanhaa liimaa on poissa, niputetaan lehdet tasaiseksi nipuksi (päälle ja alle jokin albumiin kuulumaton suojasivu) ja pidetään paikoillaan kolmelle reunalle asetettujen pyykkipoikien avulla. Vain liimattavan sivun puolelle ei luonnollisesti esteitä laiteta. Turha säästellä pyykkipojissa, eivät ne tästä kulu. 24 pitää paremmin kuin 10.
Liimaksi valitaan kirjansitojan liimaa, eli sellaista, joka ei kovetu kuivuessaan, vaan säilyttää kumimaisuutensa (vältä viimeiseen asti, ja sen ylikin Erikeeperiä). Ohut kerros liimaa hierotaan karheaan pintaan siten, että varmasti jokainen lehti saa liimaa. Odotetaan muutama minuutti, että tahmaantunut tarttuminen ehtii tapahtua. Tämän jälkeen lorautetaan uusi liimakerros, joka on niin kukkurainen, kuin pystyasennossa olevan nipun päällä pysyy (älä missään tapauksessa käytä Erikeeperiä).
Nyt lisätään pyykkipoikia liimatulle sivustalle niin paljon kuin niitä sopii. Ne puristavat nätisti liimaa pursuavan sivustan tiukaksi. Muut pyykkipojat voidaan lisäyksen jälkeen poistaa. Nippu jätetään kuivumaan esimerkiksi kirjoista tehdyn pikatelineen väliin siten, että liimattu pinta sojottaa ylöspäin.
Parin tunnin päästä, kun liimaus on selvästi pintakuiva poistetaan pyykkipojat ja suojapaperit. Liimaa lisätään kannen sisätaitteeseen ohuelti, siten, ettei määrää pääse puristaessa pursuamaan, mutta riittävästi, että koko tartuntapinta on vähän kostunut. Sitten survotaan nippu kansien väliin. Liimakerros on lehdissä riittävän kuivaa, ettei nippu enää hajoa, eikä liima kauheasti leviä, mutta on riittävän tuoretta, että kiinnittyminen kansiin tapahtuu täysimittaisesti.
Sitten vain puristuksiin ahtaaseen kirjahyllyyn tai kirjapinon alle seuraavaksi päiväksi.