Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Arvostelut: Ne Luupäät (24.07.2017 klo 11:00:00)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
21.08.2017, klo 11:32:16

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
457270 viestiä 10172 aihetta kirjoittanut 7181 jäsentä. Uusin jäsen: Mikko_T
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvanlukijoiden keskustelut
| |-+  Sarjakuvien ostaminen ja keräily
| | |-+  Ovatko sarjakuvat liian halpoja?
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: 1 2 [3] | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Ovatko sarjakuvat liian halpoja?  (Luettu 8397 kertaa)
anilbo
Uusi jäsen
*
Poissa

Viestejä: 37


« Vastaus #30 : 16.01.2007, klo 18:24:12 »

Hyvin perusteltuja vastauksia, kiitos niistä Smiley Hyvä keskustelu. Aivan viimeiseksi, tässä ristillä riippuessani, haluaisin vielä tarkentaa oman sarjakuvaharrastukseni: kerään sarjakuvia, joita tytärkin saa lukea mielinmäärin; kerään sarjakuvia, joista pidän henkilökohtaisesti; kerään keräilysarjakuvia, joita säilytän aivan erikseen. HUOM: vain viimeksi mainitussa sarjassa mietin arvojen nousua ja kiroan uusintapainoksia. Nyt, niille joita kirjoitukseni vielä ärsyttää, lähetän  Kiss

Maa, vesi, tuli, tuuli ja tyhjyys
tallennettu
Timo Ronkainen
professionaali amatööri
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 16 793


"Ja rangaistus on greippi!"


« Vastaus #31 : 16.01.2007, klo 18:28:47 »

Kyllä perusklassikoita (sarjakuvien kohdalla Tintit, Barksit, Valerianit yms yms) pitää olla about koko ajan saatavilla. Mitäs siitäkin tulisi, jos Shakespeareakin saisi vain joinakin vuoden 1902 painoksina joistakin antikvariaateista isoon hintaan, jos sieltäkään. Ja uusia sukupolvia (=uusia lukijoita) tulee koko ajan. Itselleni lehden tai kirjan painos ei ole tärkeä, jos painoasu on muuten hyvä. Esimerkiksi vanhojen Ankkojen painoasu 1950-luvun lopulta eteen päin on melkoisen surkea (haalea musta, värien kohdistus pielessä, kehno paperi), ja näköispainokset vain korostavat sitä. Onneksi samat sarjat on saatavilla paremmin painettuina ja usein vieläpä täydellisempinä versioina. Sama koskee kaikkia sarjakuvia. Jos uusi painos on paremmin painettu, on se ainakin silloin enemmän kuin tervetullut, maksettakoon ensipainoksesta sitten vaikka mitä summia (ja sehän sulkee monia uusia lukijoita hyvän sarjakuvan ääreltä pois).

Timo
tallennettu

Lönkka
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 4 319


Life goes on (except for those who die)


« Vastaus #32 : 16.01.2007, klo 18:31:56 »

Mainitsemaasi logiikkaa käyttävätkin usein juuri kustantajat Wink "Me olemme kaikkien yhteisen hyvän asialla - ja matkalla pankkiin!"  Smiley
Itseasiassa kustantajia on todellakaan turha syyttää siitä että ne yrittävät tehdä voittoa ja pysyä pystyssä.

Sen sijaan tosiaan tuo sinun esille tuoma "ei uusintapainoksia vaikka kysyntää olisi ettei mun kappaleen tai kappaleiden keräilyarvot mahdollisesti laske" -asenne on enempi "nauran koko matkan pankkiin" kuin millään kustantajalla koskaan.

Hemmetti ton asenteen omaavanhan kandeisi pistää kustantamo pydeen, painaa jotain "varmaa nakkia" mutta myydä painoksesta vain murto-osa jotta voipi sitten jonkin ajan kuluttua kaupata itse eri kanavien kautta ovh:n (tai itseasissa tukkualennetuun ovh:n) sijasta arvokkaalla "keräilyhinnalla". Miksi antaa muiden hyötyä mahdollisesta arvonnoususta?

Sarjakuvia tulee hankittua luettavaksi vaikka niitä "keräilenkin". Tuplia tulee ostettua vain vahingossa tai lahjaksi. En varsinaisesti käsittele sarjiksiani vainoharhaisen varovasti jotta arvo ei laske, mutta en todellakaan myöskään kohtele niitä ehdon tahdoin kaltoin. Kunnolla ei loppujen lopuksi ole niin väliä koska ei noita myytäväksi ole tullut ostettua. Omalla tavallaan tietysti rauhoittavaa tietää että ainakin osalla on jonkinlaista arvoa, mutta se on kuitenkin sivuseikka.

Koko em. homma menee mielestäni samaan kategoriaan kuin konserttilippujen trokaaminen. Parhaassa tapauksessa nykyisillä varaussysteemeillä voi varata lippuja about viikon ajaksi. Jos keikka siis myy heti loppuun on sinulla on viikko aikaa luukuttaa varaamiasi lippuja huuto.netissä tms ennenkuin tarvitsee laittaa pätkääkään rahaa kiinni noihin lippuihin. Jos keikka myydään loppuun heti niin eiköhän huuto.netissäkin viikossa saa niitä aimo läjän myytyä. Sitten vaan lunastamaan saaduilla rahoilla myyty määrä lippuja ilman mitään riskiä.

En IKINÄ osta trokareilta lippuja & hivelee oikein urakalla kun yrittävät kaupata taskuun jääneitä ei-loppuunmyytyjen keikkojen ulkopuolella kun ensitahteja jo otetaan: "syö sitä myymätöntä kakkaa, perkele!"


Saunan takana on vielä tilaa!
tallennettu
Asko AA
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 785


"I Lost My Heart In A Drive-In Movie"


« Vastaus #33 : 16.01.2007, klo 19:26:46 »

Hyvin perusteltuja vastauksia, kiitos niistä Smiley Hyvä keskustelu.
...haluaisin vielä tarkentaa oman sarjakuvaharrastukseni: kerään sarjakuvia, joita tytärkin saa lukea mielinmäärin; kerään sarjakuvia, joista pidän henkilökohtaisesti; kerään keräilysarjakuvia, joita säilytän aivan erikseen.

Hyvä näin.
Eihän keräilytapojakaan sovi yksinkertaistaa silkaksi sijoitustoiminnaksi.
Kaksi ensimmäistä kohtaa pätee minuunkin hyvin. Kolmaskin sikäli, että kelmutin jossain vaiheessa kaksi 30-luvun lopun ruotsalaista Mikki-albumia, joiden arvosta minulla ei ole mitään käsitystä.
Sen sijaan ensimmäinen suomennettu Ihmesarja-kokoelma on normaalissa lukuvalmiudessa edelleen. Ja siltä se on näyttääkin...
tallennettu

Asko A. Alanen
Sarjakuvatoimittaja
Sarjakuvaneuvos
Akolinna, Tampereen Tammela
Jukka Laine
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 34 527



« Vastaus #34 : 16.01.2007, klo 19:41:47 »

kaksi 30-luvun lopun ruotsalaista Mikki-albumia, joiden arvosta minulla ei ole mitään käsitystä.
 

Ilmeisesti joku näistä? Kyllä luulisi jonkin verran arvoa olevan silti.
tallennettu

anilbo
Uusi jäsen
*
Poissa

Viestejä: 37


« Vastaus #35 : 16.01.2007, klo 19:51:40 »


Saunan takana on vielä tilaa!


Hohhoijaa - säästä testosteronisi suomi24-foorumeille. Lue vaihtoehtoisesti kaikki ketjun viestit, sekin saattaa rauhoittaa Smiley Totesin keskustelun kuluessa esimerkiksi näin: "lapsille halpoja sarjakuvia, käyttäjille ja sarjakuvafanaatikoille suuripainoksisia ja edullisia julkaisuja - ja keräilijöille pieniä, kovakantisia painoksia." Mitä osaa tästä et ymmärtänyt? Mutta vielä lisäksi kommentoin 30-luvun Mikkejä, että hitto, kelmuttaminen. Sitä en ole kyllä kokeillut Smiley
« Viimeksi muokattu: 16.01.2007, klo 19:53:47 kirjoittanut anilbo » tallennettu
Jukka Laine
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 34 527



« Vastaus #36 : 16.01.2007, klo 20:14:05 »

Yks kaveri kelmutti kyllä ihan kaikki albuminsa 70-luvulla. Eikä niitä ollut ihan vähääkään.
tallennettu

Lönkka
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 4 319


Life goes on (except for those who die)


« Vastaus #37 : 16.01.2007, klo 22:44:03 »

Hohhoijaa - säästä testosteronisi suomi24-foorumeille. Lue vaihtoehtoisesti kaikki ketjun viestit, sekin saattaa rauhoittaa Smiley
Liittyi noihin lipputrokareihin; ei kande ylpistyä...
tallennettu
Sampsa Kuukasjärvi
Avustava toimittaja
*
Poissa

Viestejä: 3 280


« Vastaus #38 : 25.01.2017, klo 21:07:46 »

Olisikohan tämä ketju seuraavalle pohdinnalle sopiva.

Ovatko muutkin panneet merkille suomalaisten käytettyjen sarjakuvien korkeat hinnat muihin maihin verrattuna? Mistähän tämä mahtaisi johtua – pienistä suomalaisista painoksista, Suomen yleisestä korkeasta hintatasosta vai pelkästä asiaan totuttamisesta? Vai ostetaanko käytettyjä sarjakuvia ulkomailla niin vähän, että hinnat ovat alhaalla?

Esimerkki: ruotsalaisessa nettihuutokaupassa Traderassa ok-kuntoisten tavallisten lehtien perushinta on 10 - 15 kruunua eli runsaan euron. Suomessa divareissa ja Huuto.netissä samanlaisten lehtien hinnat ovat 3 – 5 euroa. Aikamoinen ero.

Traderassa jos joku pyytää 20 kruunua esim. 80-luvun Agent X9 - tai Seriemagasinet -lehdestä, se on yleensä huippukuntoinen yksilö. Suomessa saa kahdella eurolla vain repaleisen lehden. Kun joku suomalainen huutaa Traderassa peruslehdestä tai –albumista, sanotaan vaikkapa 80-luvun Stålmannen-albumista, ”suomalaisittain normaalin” hinnan viisikymmentä kruunua eli viisi euroa, tarjousta pidetään siellä erittäin korkeana eivätkä ruotsalaiset enää lähde leikkiin mukaan. Traderasta saa jopa 50-luvun Stålmannen-lehtiä 50 - 100 kruunulla!

Toki monet arvosarjakuvat ovat Ruotsissakin korkeissa hinnoissa, mutta normilehdet eivät todellakaan ole Suomeen verrattuna. Ruotsista siis voisi tilata käytettyjä sarjakuvia Suomeen netin kautta hyvin halvalla, mutta postimaksut toki tulevat vielä päälle, ja syystä tai toisesta yllättävän moni myyjä näkyy myyvän vain Ruotsin sisällä.

EDIT: Vastaukseni ketjun kysymykseen: ei, sarjakuvat Suomessa eivät todellakaan ole liian halpoja.
« Viimeksi muokattu: 25.01.2017, klo 21:18:42 kirjoittanut Sampsa Kuukasjärvi » tallennettu
Jukka Laine
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 34 527



« Vastaus #39 : 25.01.2017, klo 22:43:16 »

Ruotsissa noita on runsaammin liikkeellä. Alunperinkin painokset ovat olleet reippaasti suurempia kuin Suomessa.
tallennettu

tmielone
Il Dille
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 532



« Vastaus #40 : 26.01.2017, klo 09:05:27 »

Ovatko muutkin panneet merkille suomalaisten käytettyjen sarjakuvien korkeat hinnat muihin maihin verrattuna?

Kovin suurta otosta minulla ei asiasta ole mutta muutaman anekdootin voin jakaa: 1) Briteissä pyörähdin yhdessä divarissa haaveenani ostella AD2000-lehtiä/albumeita ihan vain matkalukemiseksi, mutta hinnat olivat turhan suolaiset, joten jäivät ostamatta, 2) Hollannissa vein pari uutena ostamaani hollanninkielistä albumia vaihtoon ja sain niistä hyvitystä neljäsosan uuden hinnasta, eli samalla tavalla kuin Suomessakin, 3) Belgiasta ostin käytetyn Asterix albumin ja sen hinta oli 5-10 euron välillä, eli melko samoissa kuin vastaavat Suomessakin, 4) Virossa käydessäni ostin käytetyn Tex Willer -pokkarin 2000-luvulta suolaiseen 7-10 euron hintaan.

Eli noiden esimerkkien pohjalta en olisi niin varma, että Suomessa on kaikki käytetyt sarjikset kalliimpia kuin muualla. Mahdollista tietysti on, että jonkun sarjan kohdalla näin on tai, että jossain maassa on alhaisempi hintataso kautta linjan, mutta kovin laajaan yleistämiseen en lähtisi. Niin ja käytettyjen hintatasoon vaikuttaa tietysti se millä hinnalla uusia sarjiksia kaupataan. Jos uusien hintataso on selvästi alhaisempi kuin Suomessa, niin varmasti myös käytettyä saa halvemmalla.
tallennettu

"Now there's only two things in life but I forget what they are"
noldo
Uusi jäsen
*
Poissa

Viestejä: 39


« Vastaus #41 : 26.01.2017, klo 12:52:46 »

Kivoja noi anekdootit. Vähän vaikeaahan se on divareiden hinnoitella hyvin halpoja hintoja kun työ ja tila maksaa, on se vähän totta että 2-3 euroa tuntuu usein liian kalliilta, siksi keräilenkin vähempiarvoisia sarjiksia muualta kuin divareista(kirppareilta) mielummin. Olisi hienoa löytää ulkomailta joitain suomenkielisiä helmiä pilkkahinnalla, toiveunta tosin, mutta toisaalta Suomessakin ulkomaankieliset sarjikset ovat usein puoli ilmaisia.
tallennettu
tmielone
Il Dille
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 532



« Vastaus #42 : 26.01.2017, klo 19:37:35 »

Kivoja noi anekdootit.

Yksi tapaus tuli vielä mieleen. Jokunen vuosi sitten piipahdin muutamassa divarissa Tukholmassa ja ostin sieltä 70- ja 80-luvun Läderlappen-lehtiä. Ne olivat tuntuivat selvästi halvemmilta kuin yhtä vanhat suomenkieliset lehdet. Tuo kokemus on siis hyvin linjassa Sampsan havaintojen kanssa.   
tallennettu

"Now there's only two things in life but I forget what they are"
Sivuja: 1 2 [3] | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: