Tietenkin on maku asia että onko se sitten normalisoimista jos niin sanotusti tekee jotakin olemassaolevaa näkyväksi myös sarjakuvassa?
Ei kai se makuasia voi olla? Määrittelykysymys, ehkä. Mutta noin triviaali määritelmä tarkoittaisi, että kyseessä on retorinen vilppi: jos pedofilia normalisoituu siinä mielessä, että pedofiliaa kuvataan useammin fiktiossa, mutta ei siinä mielessä, että lapsien hyväksikäyttö yhtään yleistyisi tai pahenisi, niin miksi hätääntyä?
Eiköhän jalo tarkoitusperä kuitenkin ole ehkäistä lapsiin konkreettisesti kohdistuvat haitat, mutta onko tässä kyse todellisesta ilmiöstä, vai pelkästä retoriikasta? Kiinnittäisin huomiota vertaukseen, josta Mattipekka lähti liikkeelle:
Siinä missä olen ilolla seurannut Jarlan ponnisteluja homoseksuaalisten alakulttuurien tunnetuksi tekemiseksi ja hyväksymisen eteen, koen että sama prosessi on menossa – epäilemättä vahingossa – Askon edustaman pedofilian suhteen.
Tulkitsen tämän niin, että Mattipekan mukaan Fingerporissa esiintyvät homovitsit edustavat näitä Jarlan ponnisteluja. Karu tosiasia kuitenkin on se, että ainoa asia, minkä eteen Jarla Fingerporissa ponnistelee, on yhden hauskan jutun keksiminen joka päivälle paitsi sunnuntaille.
Hyvänä ihmisenä Jarla epäilemättä on vain iloinen, jos niiden ponnistelujen sivuvaikutuksena on homoseksuaalien -- ehkä lähinnä ihmisten, eikä alakulttuurien -- hyväksymisen yleistyminen. Ei vain ole mitenkään itsestään selvää, että sarjakuvastripeillä, joissa miehet panevat toisiaan perseeseen letkassa, on oikeasti tällainen vaikutus. Jos mitään faktoja väitteiden tueksi ei kaivata, niin yhtä hyvin voin esittää, että tällaiset homoseksuaalisuuden kuvaukset vain vahvistavat olemassa olevia stereotypioita ja ylläpitävät homoseksuaalisuuteen liittyviä stigmoja.
Sanoisin, että tämä oli vain yritys retorisesti johdattaa meidät hyväksymään normalisoituminen ilmiönä sellaisessa kontekstissa, jossa pitäisimme sitä positiivisena asiana. Mutta se ei riitä. Voisiko joku oikeasti yrittää osoittaa, että
tämä strippi normalisoi pedofiliaa?
Ehkä.
Halveksitut psykologit ja sosiologit suuruudenhulluissa yrityksissään tehdä maailmasta ymmärrettävää ja hallittavaa ovat tehneet samansukuisia tutkimuksia. Jos koehenkilö asetetaan havainnoimaan tilannetta, jossa konduktööri toimittaa asianmukaisen lipun esittäneelle pedofiilille mainoksessa mainitun 12-vuotiaan lapsen, vaikuttaako koehenkilön valmiuteen puuttua tilanteeseen se, onko hän lukenut ennen koetilannetta joukon Asko Vilenius -strippejä? Virittääkö selkeästi negatiivisten seuraamusten puuttuminen stripeistä lukijan ajattelemaan, että negatiiviset seuraamukset eivät ole aiheellisia samankaltaisissa, todellisissa tilanteissa? (Muistakaa mainita minut Nobel-palkintoluennossanne.)
Itselleni on kuitenkin tullut vaikutelma, että nimenomaan Askon kansalaisoikeudet ovat Fingerporissa kovassa nousussa. Hän on jo kaikkien tuntemine ominaisuuksinen kylällä hyväksytty mies, ja kuten tämän päiväisessä stripissä näkyy – uskaltaa jo vaatia oikeuksiaan.
Tämä strippihän, kuten useat Fingerpori-stripit, perustuu siihen että asiat voidaan tulkita joko
oikein tai
väärin. Kun Heimon isä sanoo "Tulen testamenttaamaan tämän sinulle",
oikean tulkinnan mukaan "tämä" tarkoittaa piippua, ja
väärän tulkinnan mukaan "tämä" tarkoittaa kotitilaa. Kun uutisissa kerrotaan, että Homeliuksella on avioton lapsi,
oikean tulkinnan mukaan poika ei ole vielä astunut avioon, ja
väärän (mutta skandaalinkäryisemmän, ja siksi tiedotusvälineille mieluisamman) tulkinnan mukaan Homelius on siittänyt lapsen avioliiton ulkopuolella. Vain harvassa stripissä Jarla on muunnellut tätä kaavaa tekemällä vaikeaksi tai mahdottomaksi erottaa, kumpi tulkinta on loppujen lopuksi oikea.
Kun Asko siteeraa mainosta, konduktöörillä on tyrmistynyt ilme, koska Askon tulkinta on
väärä. Hän ei voi "vaatia oikeuksiaan", koska hänellää ei ole mitään oikeutta 12-vuotiaaseen. Tämä on stripin normatiivinen tulkinta. Voiko se aiheuttaa normalisoitumista päinvastaiseen suuntaan? Totta kai, koska ihmismieli usein toimii järjenvastaisesti.
Mattipekan muotoilussa on nähtävillä tietynlainen kyynisyys, jota itse en olisi valmis allekirjoittamaan. Hänen maalaamassaan uhkakuvassa pedofiilit "vaativat oikeuksiaan", aivan kuten homot ovat, Pertti Jarlan ponnistelujen suosiollisella avustuksella, "vaatineet oikeuksiaan" hyvin näkyvästi viime vuosina.
Tähän näkemykseen ei sovi se, että homojen oikeus tasavertaiseen kohteluun perustuisi mihinkään ylevämpään periaatteeseen, jonka täydempää toteutumista kohti yhteiskuntamme on vähitellen hapuilemassa. Sen mukaan oikeudet ovat vain itsekeskeisiä vaateita, jotka kaikkein eniten itsestään melua pitäville myönnetään, ja mikään periaate ei voi estää meitä tekemästä lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä perusoikeutta, jos siitä vain kansalaisaloite tehdään.
Minä en usko tätä.