Sarjainfo

[Mambrinon kypäri]

Kiitokset paljon Usko Laukkanen-liitteestä. Mahdollisesti mielenkiintoisin sarjakuva-/kuvittajabiografia jonka olen tänä vuonna lukenut, nimittäin itse en osaisi tällaisia etsiä. Itse asiassa kiinnostaisi käydä Tampereella katsastamassa tuo näytteli sopivan tilaisuuden tullen.

Varsinaisesta lehdestä luin mielenkiinnolla paljon muutakin, mutta erityismaininnan ansaitsevat jutut Marie Severinistä, Patrick Wirbeleitistä, Brysselistä ja Erkki Tantusta.

[Aino Sutinen]

Sarjainfo #182, 1/2019. Teema: verkkosarjakuva. Sisältää mm.

• H-P Lehkonen
• Marko Raassina
• Luke McGarry
• Vinjetisti: Outi Mentula
• Pauli Heikkilä (1956–2019)
• Digisarjakuvan historiaa Suomessa
• Vieraskynä: Anni Keränen
• Emma Krogell: Lumine
• Johdatus ergodiseen sarjakuvaan
• Sukupuolen ilmaisu internetsarjakuvassa
• Uusi Muumi-animaatiosarja
• Pääarvio: Juri Nummelin: Sarjakuvan lyhyt historia
• Arviossa nettisarjakuvat

[Lurker]

KRIITIKON VALINTA 2018 – VUODEN PARHAAT SARJAKUVAKIRJAT SARJAINFON KRIITIKOIDEN MUKAAN

Sarjainfo valitsi vuoden parhaat sarjakuvat! Voittajiksi selviytyivät kotimaisista Mari Ahokoivun Oksi ja ulkomaisista Altanin Ada viidakossa.

[VesaK]

Seuraavaan Sarjainfoon lupaan kaikkea jännää, muutakin kuin nekrologeja.

[[kivi]]

Hei kaverit,

mietin tässä seuraavaa Sarjainfon palstaani, ja ajattelin kysyä, onko teillä mielessä sellaisia sarjakuvia jotka ovat vaikeita lukea, tai jopa vaikeita ymmärtää _siksi_ että ne perustuvat johonkin kerrontaperinteeseen joka ei ole niin tuttu?

Mä yritän tässä vähän kartoittaa sitä, millaiset sarjakuvan kerrontaperinteet ovat mahdollisia hahmottaa ristiin, ja mitkä taas ovat peruuttamattomasti ei-yhteismitallisia. Mitään parempi/huonompi -arvotusta en hae, vaan ehkä ennemmin parempaa ymmärrystä koko sarjakuvakentän kehityksen tueksi.

Ja olisi hienoa jos vastauksessa osaisit sen "vaikeimmin avautuneen" ohella kertoa myös, millaiset sarjat / millaisen kerronnan koet läheisimmiksi itsellesi.

Kiitos jos jaksatte vastata,

Kivi

[JanneT]

Chris Waren Building Stories sisältää ihan perinteistä kerrontaa että myös melkoista sokkeloa kaikki yhdessä pahvilaatikossa... no googlaamalla varmasti selkenee, jos ei teos ennestään tuttu. Vaikeus, tosin tahallinen sellainen, siis pelkässä muodossa, muuten sisällön ymmärtämisessä ei mitään erityisiä haasteita.

[Timo Ronkainen]

Tätäpä ei täällä ole kai ollut:

"Sarjainfon lukija, vastaa kyselyyn! Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kerätä tietoa Sarjainfon ja Suomen sarjakuvaseuran toiminnan kehittämiseen. Kaikki vastaukset käsitellään luottamuksellisesti ja anonyymisti.

Arvomme vastaajien kesken 2 x 50 € arvoiset lahjakortit Turun Sarjakuvakauppaan."

Tutkimukseen.

Timo

[tmielone]

Uusimma infossa oli ihan mukavasti juttua valtavirtasarjiksista, mikä oli positiivinen yllätys. Kiitos siitä! Sen verran voisin kuitenkin oikaista, että Steve Niles on vielä elävien kirjoissa, sen sijaan Steve Dillon jätti maallisen majansa turhan aikaisin.

Hei kaverit,

mietin tässä seuraavaa Sarjainfon palstaani, ja ajattelin kysyä, onko teillä mielessä sellaisia sarjakuvia jotka ovat vaikeita lukea, tai jopa vaikeita ymmärtää _siksi_ että ne perustuvat johonkin kerrontaperinteeseen joka ei ole niin tuttu?

Mä yritän tässä vähän kartoittaa sitä, millaiset sarjakuvan kerrontaperinteet ovat mahdollisia hahmottaa ristiin, ja mitkä taas ovat peruuttamattomasti ei-yhteismitallisia. Mitään parempi/huonompi -arvotusta en hae, vaan ehkä ennemmin parempaa ymmärrystä koko sarjakuvakentän kehityksen tueksi.

Ja olisi hienoa jos vastauksessa osaisit sen "vaikeimmin avautuneen" ohella kertoa myös, millaiset sarjat / millaisen kerronnan koet läheisimmiksi itsellesi.

Kiitos jos jaksatte vastata,

Kivi

Tämä on hyvä ja kiinnostava kysymys, mutta kohtalaisen hankala vastata. Kävin miettimään, että mitä sarjakuvia on ollut vaikea ymmärtää/seurata, mutta eihän sellaiset jää mieleen. Niitä aikansa yrittää lukea ja sitten vaihtaa selkeämpään teokseen.

Nämä ei nyt ihan taida olla sellaisia sarjakuvia mitä Kivi haet ja varmaan monen mielestä täysin vääriä mielipiteitä, mutta ekana tuli mieleen Grant Morrisonin tuotokset (esim. The Mystery Play), joissa minulla on vaikeuksia pysyä kärryillä ja/tai ymmärtää, että mikä tarinan pointti oli. Morrisonin kerrontahan on melko perinteistä mutta hänen maaginen maailmankatsomuksensa ei aina aukene ainakaan kaltaiselleni insinöörille. Toisena esimerkkinä voisi mainita jotkut mangat (esim. The samurai executioner, jos oikein muistan), joiden tarinat ovat hyvin tiiviisti sidottuja japanilaiseen kulttuuriin ja historiaan. Vaikka käännösmangoissa usein on selityksiä mukana, niin ei nekään kaikkea selitä, joten vaillinaiset pohjatiedot omaavana en aina käsitä mitä tarinalla haluttiin sanoa. Kolmanneksi esimerkiksi nostaisin Sami Ahon & Reijo Kärkkäisen: Dead Genesis Split Series #3:n. Lehden luin mutta en kyllä ymmärtänyt mitä tekijät halusivat kuvillaan sanoa ja oliko kuvilla joku yhteys.

[Aino Sutinen]

Uusimma infossa oli ihan mukavasti juttua valtavirtasarjiksista, mikä oli positiivinen yllätys. Kiitos siitä! Sen verran voisin kuitenkin oikaista, että Steve Niles on vielä elävien kirjoissa, sen sijaan Steve Dillon jätti maallisen majansa turhan aikaisin.

Kiitos, ja oikaistaan!

Vielä edellinen Sarjainfo. Tämä ilmestyi kesäkuun puolivälissä, mutta vähän aikaa sitten selvisi että painosta ei oltu lähetetty niitä vapaakappaleiden saajille. He saavat siis lehtensä nyt pian.

Sarjainfo #183, 2/2019. Sisältää mm.

   •   Rosi Kämpe – suomalainen Marvel-piirtäjä
   •   Sunna Kitti
   •   Becky Cloonan 
   •   Charlie Adlard
   •   Anna Haifisch
   •   Kauhusarjakuvan historia, osa 2/3
   •   Animaatio: Cartoon Movie -festivaali
   •   Pohjoismaiset sarjakuvavinkit 2/3: Ruotsi
   •   J. Tilsa
   •   Pääarvio: Avi Heikkinen: Valotusaika

[Reima Mäkinen]

Hei kaverit,

mietin tässä seuraavaa Sarjainfon palstaani, ja ajattelin kysyä, onko teillä mielessä sellaisia sarjakuvia jotka ovat vaikeita lukea, tai jopa vaikeita ymmärtää _siksi_ että ne perustuvat johonkin kerrontaperinteeseen joka ei ole niin tuttu?

Mä yritän tässä vähän kartoittaa sitä, millaiset sarjakuvan kerrontaperinteet ovat mahdollisia hahmottaa ristiin, ja mitkä taas ovat peruuttamattomasti ei-yhteismitallisia. Mitään parempi/huonompi -arvotusta en hae, vaan ehkä ennemmin parempaa ymmärrystä koko sarjakuvakentän kehityksen tueksi.

Tuli mieleen tuo kysymyksesi, kun yritin lukea uudempaa Judge Dreddiä. Olikohan tuo alun perin jostain vuodelta 2004. En tiedä mitä 2000AD:n perinteelle on tapahtunut, mutta lopputulos on aivan kamala. (Ja tuossa vielä kaupan päälle sitä arvotusta, jota et halunnut  ). Jäin vain aprikoimaan, että kun kirjoittaja on kuitenkin sama Wagner, joka on Dreddejä tehnyt alusta asti, että miten tämä uudempi voi olla näin erilainen? Olihan niitä toki heikompia kuvittajia jo 80- ja -90 lukujen puolella, mutta näkisin että jäi tuo  minulta jo alussa kesken muustakin syystä. Koko konsepti oli tavallaan myllätty ja juuri kauemmas ei siitä kasarilla nähdystä mv-kuvakuljetuksesta enää pääse. Varmaankin on lähestytty amerikkalaista kerrontaa ja sitten jos itse stoori on vielä hirveätä kuraa, niin...

[Toni]

Kiitos, ja oikaistaan!

Vielä edellinen Sarjainfo. Tämä ilmestyi kesäkuun puolivälissä, mutta vähän aikaa sitten selvisi että painosta ei oltu lähetetty niitä vapaakappaleiden saajille. He saavat siis lehtensä nyt pian.

Sarjainfo #183, 2/2019. Sisältää mm.

   •   Rosi Kämpe – suomalainen Marvel-piirtäjä
   •   Sunna Kitti
   •   Becky Cloonan 

Nyt on luettu Cloonaniin asti. Hitusen ihmetytti jutun monet puutteet, mutta erityisesti puhe Steve Nilesista, kun todellisuudessa kyse oli Steve Dillonista...

[Aino Sutinen]

Joo, asiavirheistä ja -puutteista voi aina pistää palautetta.

Sarjainfo 3/2019 #184. Sisältää mm.

• Kansi ja pääjuttu: Ulla Donner

• Aino Louhi

• Kauhusarjakuvan historia, osa 3/4: Nykykauhu

• R.I.P. Vertigo

• Sarjakuvantekijöiden tasa-arvokysely

• Pohjoismaiset sarjakuvavinkit 3/3: Tanska

• Sarjakuva: Søren Mosdal

• Pääarvio: Lauri Ahtinen: Eropäiväkirja

[Aino Sutinen]

Sarjainfo #185, 4/2019. Sis. mm.:

• Kansi ja pääjuttu: Aapo Kukko
• Jiipu Uusitalo
• Kauhusarjakuvan historia, osa 4/4: Eurooppa ja Aasia
• Willem
• Hanna Gustavsson
• Noah van Sciver
• Tintin kuumatka tieteen silmin
• Pääarvio: Hannele Richert: Suuntavaisto

[Lurker]

Autotallia siivotessa löytyi vanhoja mustareunaisia Sarjainfo-lehtiä. Näyttävää kansitaidetta Mézièresiltä ja Bilalilta.

[Lurker]

Twitterissä ihmetelty, että niin Sarjainfo kuin sarjakuvatkin usein ovat kirjastojen lastenosastolla.