Nostellaanpa tätä otsikkoa.
Ville Rannan uutukainen Isi on vähän väsynyt on nyt luettu - Sarjakuvafestareilta tuli poimittua mukaan. Jotakin tämmöistä kirjoitin tovi sitten
blogiini aiheesta.
"Ranta kertoo perhanan intiimisti ajatuksistaan lapsen syntymän jälkeen, sisäisestä kamppailusta itsenäisen taiteilijan ja perheenisän roolien välillä. Ranta kertoo avoimesti tunteista ja tunteistaan lapsensa sairastuttua diabetekseen. Kertoo kiireestä, voimasta ja voimattomuudesta sellaisella tavalla, että kun taiteiljan jossakin näkee, luulee aidosti tuntevansa tämän. Niin sitä vaan jollakin kummalla tavalla lähelle pääsee täysin tuntematonta ihmistä - vain hänen kirjaansa lukemalla.
Taitavaa kerrontaa ja upeaa taidetta, varsinkin jos nauttii Rannan luonnosmaisesta tyylistä kuten minä. Aivan (niinikään festareilta ostamani ja juuri lukemani) Jeffrey Brownyn Clumsyn tasolle teos ei kuitenkaan pääse. Mietin miksi, kunnes tajusin: Clumsy toimii tarinana paremmin, sillä se ei kerro elämästä päiväkirjan lailla “eri päivinä”, vaan kertoo yhden kokonaisuuden - yhden selvän ja rajatun osan elämästä - sen osan, jonka nimi voisi olla “Jeff <3 Theresa”.
Yhtä kaikki, Rannan teos on aivan loistava, ostamisen arvoinen ja sieltä päiväkirjasarjakuvan huipulta. Jos Clumsy saisi viisi kautta viisi tähteä, Isi on vähän väsynyt saa näpsäkästi neljä plus. Tunteita, elämää, upeaa. Varmaankin osapuilleen minua eniten koskettanut tänä vuonna ilmestynyt kotimainen sarjakuva-albumi, näin äkkiseltään heitettynä. Suosittelen lämpimästi, varsinkin jos sattuu tykkäämään ns. kotimaisesta taidesarjakuvasta."
