Tuttu tunne Arminen.
Välillä meikäpoika meinaa hajota omaan keskinkertaisuuteensa ja siihen, että joku sanoo jotain typerää omista tekemisistä. Silloin kun moinen tunne saa vallan, yritän aina latoa faktat pöytään ja pistää tunteet hetkeksi syrjään. Tässä joitakin faktoja, joita itsekseni kelaan:
- Ei ole oikotietä siihen, että olisi parempi. Pakko edetä askel kerrallaan.
- Lopulta sen pitäisi riittää, että on itse tyytyväinen. Ei muut voi määrittää sitä, mikä itselleni on tärkeää tai hyvää.
- Aina on niitä, jotka ovat minua parempia ja niitä, jotka ovat minua huonompia. En koskaan tule saavuttamaan kumpaakaan ääripäätä.
- Ei se mitä saan aikaan, vaan se minkälainen ihminen olen...
Tässä muutama ajatus, joista yritän saada suuntaa, kun 'mä en osaa mitään' -masennus iskee...