Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Arvostelut: Karmea tarina (04.12.2019 klo 23:16:54)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
11.12.2019, klo 08:02:19

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
478608 viestiä 10405 aihetta kirjoittanut 3831 jäsentä. Uusin jäsen: Skorpio
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvantekijöiden keskustelut
| |-+  Luomistyö, käsikirjoittaminen ja kääntäminen
| | |-+  Itsekritiikki
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: 1 ... 3 4 5 6 7 [8] 9 10 11 12 | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Itsekritiikki  (Luettu 55822 kertaa)
Korro
Ja kumppanit.
Galleriataiteilija
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 405



« Vastaus #105 : 29.06.2008, klo 10:37:25 »

Itselläni piirtäminen menee siihen etten saa kunnollisia kansia tehtyä,kyllä hahmottelut muutenkin täyteen piirretyille papereille onnistuu mutta sittenkun pitäisi piirtää kansia ne menee yleensä päin v
tallennettu

Kello- viiden- tee.
Jovalt
Uusi jäsen
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 29



« Vastaus #106 : 09.08.2008, klo 18:24:49 »

Itsekriittisyyteni ja täydellisyyden tavoitteluni on voimavarani piirtämisessä. Tiedän, että jonain päivänä kovalla harjoittelulla yllän suurten piirtäjien tasolle. Harvoin olen täysin tyytyväinen piirrustuksiini, vaikka monet niistä tuntuvatkin valmiilta pyrin koko ajan parempaan.
tallennettu

Liberum arbitrium
JJ Naas
Toikkarointia lammashaassa
Jäsen
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 563



« Vastaus #107 : 22.09.2009, klo 21:22:04 »

Hmm.. menköön vaikka tähän ketjuun.

Katsoin juuri Youtubesta Ray Bradburyn tunnin mittaisen luennon jossa hän kertoo kirjoittamisesta ja elämästään ja elämästä yleensä. Oli mahtava luento. Liikuttava ja provosoiva.

Mennäkseni asiaan.. koskien kirjoittajain blokkia hän sanoi:

"Jos kirjoittamisessa tulee blokki, se on varoitus siitä että olet tekemässä jotain väärin, jotain sellaista mikä ei kiinnosta omaa mieltäsikään kun se kerran vetäytyi blokkiin. Blokin tullessa lakkaa työskentelemästä sen tarinan kanssa mikä aiheutti blokin, heitä se pois ja ala kirjoittamaan jotain muuta mikä kiinnostaa."

Tätä ohjenuoraa noudattaen hän kieltäytyi rahakkaista leffakäsikirjoitustarjouksista tietäen, että mikäli annettu aihe kuullosti hänestä tylsältä, se todennäköisesti aiheuttaisi sen, että hän menisi blokkiin ja tarinasta tulisi huono ja hän saisi itselleen huonon käsikirjoituksen vuoksi maineen huonona kirjoittajana.

Kaikki tämä pätee tietysti sarjakuvakäsikirjoittamiseen ja vie kiertoliikeellä tämän ketjun avaussanoihin, eli "tee itsellesi."
tallennettu
Marko K
Vieras
« Vastaus #108 : 17.05.2011, klo 20:26:14 »

Tuntuuko teistä koskaan katsoessanne omia piirroksianne ja sarjakuvianne, että ne on ihan hanurista, ettei sitä osaa piirtää mitään? Minusta kyllä tuntuu monestikin ja tekee mieli laittaa hanskat naulaan lopullisesti. Ja sitten taas päivän parin päästä sitä unohtaa tuon ja piirtelee taas ihan innoissaan. Joskus kyllä piirrän ihan sisulla vaikka ajattelenkin sillä hetkellä, että "on tämä jälki kyllä taas ihan syvältä ja poikittain" siinä toivossa, että se valmiina olisi sitten siedettävää.
tallennettu
Nanna
satunnainen silminnäkijä
Jäsen
*
Poissa

Viestejä: 286


Ph'nglui mglw'nafh Cthulhu R'lyeh wgah'nagl fhtagn


« Vastaus #109 : 17.05.2011, klo 21:21:51 »

Mä yleensä piirtelen ja härväilen projektieni parissa ihan iloisesti siihen asti, että törmään tuskallisen hyvin toteutettuihin sarjakuviin yms. taidonnäytteisiin. Sitten tulee sellainen epätoivoinen olo, että vaikka eläisin satavuotiaaksi, en pystyisi samaan.

Mitä tulee itsekritiikkiin piirtäessä, olen huomannut että kannattaa työskennellä väsyneenä, mieluiten öiseen aikaan. Silloin nämä normaalisti niin kovin kriittiset aivot ovat jotenkin osittain poissa pelistä ja kynä liitelee paperilla helpommin.
tallennettu
[kivi]
Toimittaja
**
Poissa

Viestejä: 1 570


Akvaarious.


« Vastaus #110 : 17.05.2011, klo 21:38:32 »

Aika usein kyllä. Onneksi yleensä deadline ehtii ensin väliin ja jälkeenpäin on ihan turha murehtia.

Mutta sitten taas joskus tulee vastaan vanhoja lehtiä selatessa joitain kuvia joista ajattelee että: "Hitto, täähän on hyvä, olisinpa itse älynnyt piirtää tän, kukahan tän on tehnyt ...katsotaas ...minä?" Eli on niissä omissa jutuissa paljonkin sellaista minkä olis halunnut tehdä ihan samoin myöhemminkin.
tallennettu
Miha
Vieras
« Vastaus #111 : 17.05.2011, klo 22:06:14 »

Eipä se jälki ole koskaan sellaista kuin itse toivoisi. Siksi vedän sellaista nyrkkisääntöä, että teen parhaani ja korjaan sen, mitä voi suhteellisen helposti ja nopeasti korjata, ja sitten lakkaan suremasta ja siirryn eteenpäin. Seuraavasta sivusta voi yrittää sitten parempaa.

Ristiriitaisia tunteita herättävä Dave Sim-niminen persoona sanoi muistaakseni läpyskässään 'Cerebus guide to self-publishing', että vaikka itsekritiikki onkin hyvästä niin sen alle ei kannata liikaa jäädä - ensin on hidas ja huono, mutta pikkuhiljaa kehittyy hyväksi mutta hitaaksi, lopulta on nopea ja hyvä. Hänen teoriansa oli että tuhat (!) sivua kun on saanut piirrettyä niin alkaa olla oma tyyli ja taito hallussa.

Joka tapauksessa, vaikka se että tekee parhaansa ei takaa mitään, niin silti sen on pakko riittää.
tallennettu
[kivi]
Toimittaja
**
Poissa

Viestejä: 1 570


Akvaarious.


« Vastaus #112 : 17.05.2011, klo 22:48:34 »

Hänen teoriansa oli että tuhat (!) sivua kun on saanut piirrettyä niin alkaa olla oma tyyli ja taito hallussa.

Tuon voin omaltakin osaltani allekirjoittaa. Tuhat julkaistua sivua tuli täyteen jokseenkin samaan aikaan kun piirrokseni alkoivat lopulta näyttää kutakuinkin siltä mihin pyrinkin. Mutta sitten on tietysti tyylinvaihdokset ja muut, joiden kanssa palataan aina lähtöruutuun, eli valmiiksi ei tulla ikinä. Eikä tietysti pidäkään, koska homman hupi on just se tutkimusmatka kerrontaan, kuvaan ja muotoon.
tallennettu
Mara
Jäsen
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 513



« Vastaus #113 : 18.05.2011, klo 07:38:41 »

Minulla itsekritiikki ei tunnu olevan enää niin paha kuin ennen. Lähinnä tuntuu, että ainakin piirrosten osalta pystyn olemaan suht tyytyväinen itseeni. Käytän lähinnä tuota Mihan valitsemaa filosofiaa, eli jos huomaan virheitä, korjaan jotenkin, mutta en jää paikalleni.

Ehkä sitten sadan tai tuhannen tai enemmän sivun jälkeen en tee enää niitä virheitä.
tallennettu

Blogi: markkumujunen.tumblr.com
Hazart
Jäsen
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 3 187


YARRRR!


« Vastaus #114 : 18.05.2011, klo 11:24:40 »

Harjoittelun kautta hyviä kuvia suhteessa huonoihin tulee koko ajan enemmän ja enemmän. Siitä saan itse potkua.
tallennettu

Timo Ronkainen
professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 18 282


"Ja rangaistus on greippi!"


« Vastaus #115 : 18.05.2011, klo 11:50:04 »

Täällä oli jo ihan täsmälleen saman niminen ketju.

Timo
tallennettu

Marko K
Vieras
« Vastaus #116 : 18.05.2011, klo 13:49:35 »

No heh. Kvaakin foorumi on kuin sudenpentujen käsikirja: siellä on jo käsitelty kaikki keskustelunaiheet aiemmin.  laugh Riittää, kun vain osaa etsiä.

Ylläpito voinee siirtää nämä tuon ketjun jatkoksi.
tallennettu
Inu
Videopeliaddikti
Uusi jäsen
*
Poissa

Sukupuoli: nainen
Viestejä: 3


Pffft


« Vastaus #117 : 07.03.2012, klo 14:42:08 »

Lukiessani tätä ketjua oli moneen kertaan pakko nauraa helpotuksesta ääneen, kun oli niin samanlaisia ongelmia ja mielipiteitä. Itsekin kärsin ajoittain perfektionistisyndroomasta ja yritän vaihtelevalla menestyksellä pyristellä siitä eroon. Kriittinen toki saa ja pitääkin olla, mutta jos alkaa lipsua sinne perfektionismin puolelle ettei oikein mikään kelpaa, niin alkaa mennä jo puhtaan ärsytyksen puolelle. Eikä siitä liiasta kriittisyydestä ole ainakaan toistaiseksi seurannut mitään muuta paitsi blokkeja.

Itsensä mollaaminen on minulla nyt tässä vuoden alussa räjähtänyt ihan uusiin ulottuvuuksiin, kun aloin piirtämään opinnäytetyönä sarjakuvaa tutkimusosion kaveriksi. Tarina on omasta mielestäni (ja kavereiden mielestä joille olen sitä vilauttanut) mielenkiintoinen ja sitä on ollut hauskaa kirjoittaa ja piirtää. Mutta sitten kun oli ekat kymmenisen sivua valmiina ja vein ne palaveriin kahden opettajan ja yhden luokkatoverin arvosteltavaksi, ne nätisti sanottuna revittiin kappaleiksi. Juonta ei kuulema ole, hahmot liian ilmeisiä, väritys kumisen näköistä, yleiskuva lastenkirjamainen... jopa puhekuplat olivat väärän värisiä (valkoisia) ja teksteissä väärä fontti. Ok, olin toki tavalliseen tapaani itsekin kriittinen työtäni kohtaan mutta ei se minusta niiin huono kuitenkaan ollut... :'D

Nyt on motivaatio työtä kohtaan jokseenkin nollissa, kun tiedän että sitä pitäisi pyöräyttää parikymmentä sivua lisää ja vielä useaan kertaan viedä sinne suoraan ankarien kriitikkojen hampaisiin. Olen yrittänyt lohduttautua sillä että itse olen tähän suht tyytyväinen ja kohderyhmään kuuluvia tämä on kuitenkin kiinnostanut kovasti, joten mitäpä muutamasta ylikriittisestä tyypistä joita tällainen ei edes kiinnosta. Motivaatio ehti kuitenkin ottaa pahan osuman. Oispa tää jo ohi. D:
tallennettu

"The easiest and most certain way to become miserable is trying to please everyone,
because everyone will never be happy no matter what you do."
Reima Mäkinen
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 9 114



« Vastaus #118 : 07.03.2012, klo 15:11:57 »

Mutta sitten kun oli ekat kymmenisen sivua valmiina ja vein ne palaveriin kahden opettajan ja yhden luokkatoverin arvosteltavaksi, ne nätisti sanottuna revittiin kappaleiksi. Juonta ei kuulema ole, hahmot liian ilmeisiä, väritys kumisen näköistä, yleiskuva lastenkirjamainen... jopa puhekuplat olivat väärän värisiä (valkoisia) ja teksteissä väärä fontti.
 ...
Nyt on motivaatio työtä kohtaan jokseenkin nollissa, kun tiedän että sitä pitäisi pyöräyttää parikymmentä sivua lisää ja vielä useaan kertaan viedä sinne suoraan ankarien kriitikkojen hampaisiin.
Voinet lohduttautua sillä että arvostelijathan puhuivat keskeneräisestä työstä. Valmis kokonaisuus on kuitenkin ihan eri asia!
Oletan että sinulla oli jotain perusteita valita väritystyyli ja puheluplien väri yms joten mikäs siinä? Toiset asiat, kuten fontti on taas helppo muuttaa ja säätää, jos lopulta alkaa tuntua siltä. Yleensäkin kommentteja kannattaa pitää suuntaa-antavina ja muistaa että jos kyse on vain maku-asioista, niin asiaa ei oikein voi auttaa. Makuja on monia. Koulutyössä saa vielä tehdä oman maun mukaan, myöhemmin sitten on usein pakko miellyttää maksajaa.  Wink

Kritiikistä voisi myös olla jopa kiitollinen, kouluaikana sitäkin saa enemmän ja helpommin kuin sitten myöhemmin kun kukaan ei enään sano oikein mitään (edes etäisesti tolkulliselta kuulostavaa).

Olen yrittänyt lohduttautua sillä että itse olen tähän suht tyytyväinen
No, siitä työstähän sitten luulisi löytyvän lisää motivaatiota. Katse vaan kohti maalia, kyllä se siitä.
tallennettu

"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson
Aura
Wannabe
Jäsen
*
Poissa

Viestejä: 2 457



« Vastaus #119 : 07.03.2012, klo 19:53:41 »

No, lastenkirjamaisuus ja valkoiset puhekuplat eivät itsessään ole negatiivisia asioita, vaikka työtä näkemättä ei tietenkään voi tietää ovatko ne epäsopivia kyseiseen sarjakuvaan. Silloin kun kyse on makuasioista, niin kuten Reima totesi, asiaa ei voi auttaa, eikä kaikkia mielipiteitä tarvitse kuunnella.

Rankkakin negatiivinen palaute on parempi vaihtoehto kuin ei palautetta ollenkaan, kunhan se ei luisu ilkeän pilkkaamisen puolelle. Itekin toivon että olisin saanut enemmän rankempaa kritiikkiä (mitä olisin tarvinnut, yleensä sain vain kuulla "miks jotain mangaa" ja "et sä piirrä ollenkaan omalla tyylillä"), ja että olisin osannut ottaa enemmän irti siitä palautteesta jota sain.

Pitäisi kai lukea tämä ketju uudestaan, tosin masentaa vain jos löydän omia typeriä viestejäni, joissa mulla on samat ongelmat kuin nyt. Roll Eyes Liika kriittisyys ei ole hyvästä, mutta itsellä aina sellainen olo että tekee jotain amatöörimäistä rävellystä, jonka pitäisi olla tässä vaiheessa parempaa. Silloinkin kun piirtäminen sujuu, kuvat näyttävät seuraavana päivänä kamalilta. Tuntuu siltä että on ihan onnesta kiinni että joskus onnistuu jossain.

Ilman ahkeraa harjoittelua ei tulekaan paremmaksi, mutta ilman motivaatiota ei taas jaksa harjoitella, ja noidankehä on valmis. Kun omaan kyvyttömyyteen lisää alan yleisen epävarman tilanteen niin tulee olo että miksi edes yrittää enää. Kai tässä tilanteessa pitäisi lopettaa piirtäminen joksikin aikaa, ja jonain päivänä löytäisi taas uudestaan sen miksi siitä tykkäsi. Ois paljon parempi piirtää ilman liikoja itsekritiikkejä ja ihan vain omaksi huviksi.
tallennettu

Sivuja: 1 ... 3 4 5 6 7 [8] 9 10 11 12 | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: