Paras Tex Willer- tarina

[Janne]

Klaatun kulta lisätty. Hieno tarina!

Lisääkin mahtuu vielä tarinoita, joten ehdotelkaa, jos omaa suosikkia ei listalla ole.

[Herman.]

Omista suosikeista löytyvät vielä ainakin

1 Vaarallinen Washington 1989
2. Kadonnut Laiva 1990
3. Kauhujen Kaivos 1990
4. Aaveiden majatalo 1988
5. Rajaseudun Rosvot 1990

[*Mika*]

Noista listatuista nousevat suosikeiksi ensimmäisenä:

* Keltainen koira (1981)
* Kaukomaille (1982)

...hiukan perässä...

Mormonikopla (1984).

Pitäisi vissiin joku viikonloppu selailla kaikkia vuosikertoja ym., että ne suosikit löytyisivät.

Muita hyviä pokkaritarinoita (muut myöhemmin) nopeesti:

* Tahrittu tinatähti (1972)
* Karjakuninkaan kuolema (1972)
* Texin menneisyys (1973)
* Suuri kuningas (1974)
* Timantti-Jimin kosto (1974)
* Traaginen risti (1976)
* Kahden lipun välillä (1977)
* Ihmismetsästystä (1977)
* El Muerto (1977)
* Kiinalasikortteli (1978)
* Tehtävä Great Fallsissa (1979)
* Laidunsota (1979)

* Uhka rajan takaa (1980)
* Arpiotsainen soturi (1981)
* Paholaisen merkki (1982)
* Kaappaus merellä (1982)
* Punaiset rosvot (1983)
* Fort Apache - suuri vehkeily (1985)
+ Mefisto/poika-tarinat
...

Luin viime- ja toissakesänä Texit 1971-1985, joten mm. ed. mainitut tarinat nousivat esiin.

[Janne]

Omista suosikeista löytyvät vielä ainakin

1 Vaarallinen Washington 1989
2. Kadonnut Laiva 1990
3. Kauhujen Kaivos 1990
4. Aaveiden majatalo 1988
5. Rajaseudun Rosvot 1990

Pistin noista listalle kolme ensimmäistä. Oletan nimittäin, että listalla jo valmiiksi oli muutama suosikki.

[Rogeri]

Tuosta listasta puuttuu kaksi loistavaa tarinaa, mitkä ilman muuta kuuluisi olla äänestyksessä vaihtoehtoina :
Punaisen käden paluu 1988
Kiinalaiskortteli 1978

[Pat]

Mies ilman menneisyyttä on listalla kaksi kertaa...

[Janne]

Hyvä kun huomasit. Onneksi vain toinen oli saanut ääniä. Vaihdoin toisen tilalle Fort Apachen tien vuodelta 1999. Ja siinä onkin muuten kerrassaan mahtava tarina; kunnianosoitus John Fordin ratsuväkielokuville.

[Tom.A.Hawk]

Texin pahimmat vastustajat Mefisto ja Satania. Mefisto muuttui myöhemmin liian ylimaalliseksi, ei uskottava, Satania oli upea nainen! Entäpä kaunis Tesah, K.W:n intiaaniäiti, häneen voisi rakastua muutkin kuin Texas Rangersin Tex. Muuten Walt Sladekin oli Ranger!

[mkivimaki]

Texin pahimmat vastustajat Mefisto ja Satania. Mefisto muuttui myöhemmin liian ylimaalliseksi, ei uskottava, Satania oli upea nainen! Entäpä kaunis Tesah, K.W:n intiaaniäiti, häneen voisi rakastua muutkin kuin Texas Rangersin Tex. Muuten Walt Sladekin oli Ranger!

Mainittakoon, että Tesah ei ole Kit Willerin äiti, vaan Lilyth.

[Herman.]

listalta taitaa puuttua vielä se Paholaisen merkki vuodelta 1982

[VilleM]

Ei ihan maailman helpoimpia tehtäviä valita absoluuttisen parhaat tarinat, vaikka viisi ääntä antaa toki mukavammin pelivaraa kuin yksi. Aika ysäripainotteinen lista tuli. Yhtä hyvin olisi voinut äänet mennä joillekin muullekin viidelle, niin paljon hyviä tarinoita listalla on, mutta tällaiseen kompromissiratkaisuun päädyin:

Traaginen risti. Vauhdikas ja jännittävä seikkailu edustaa pappa Bonellin kynän terävintä jälkeä ja ihan samaa voi sanoa Ticcin taiteestakin. Lisäksi muhkea pituus luo tarinasta eeppisen klassikon.

Kadonnut poliisipäällikkö. Nizzin kynäilemä nautinnollisen pitkä, yllätyksellinen ja moderni Tex-tarina toimii joka osa-alueellaan. Villan piirrokset ovat sulaa hunajaa.

Teatterimurha. Tähän pätee oikeastaan ihan samat sävelet kuin edellisessä. Nerokas tarina. Pääkonna Musta Tiikeri on yksi säväyttävimmistä Tex-konnista. Loppukahinat Tiikerin pesäpaikassa ovat vertaansa vailla.

Carsonin menneisyys. Ehkä yhä Bosellin paras tarina, joka syventää ja taustoittaa hienosti ukko Carsonin historiaa. Marcellon piirrokset jakavat mielipiteitä, mutta ainakin minuun ne kolahtavat kuin metrin halko.

Klaatun kulta. Canzion ainoa taidonnäyte Texin parissa on perinteitä kunnioittava pieni mestariteos. Kaikki talvisen tarinan osa-alueet ovat kunnossa klassiseen Tex-tyyliin. Fuscon kuvitus on väkevää kuin paloviina.

[Mosabacka]

Cheyenne on asian ytimessä, vaikka itsellä olisikin erilainen top-5 lista. Taidanpa lukaista tässä ketjussa hehkutettuja tarinoita uudelleen.

[Janne]

Olen lisäillyt listan loppupäähän haluttuja tarinoita. Vaan eipä näytä ne äänisaalista keränneen...

[vekka_of_savo]

Cheyenne on asian ytimessä, vaikka itsellä olisikin erilainen top-5 lista. Taidanpa lukaista tässä ketjussa hehkutettuja tarinoita uudelleen.

Tässäpä hiukan omia mietteitä kesän saldosta.

Yli-Morisco on hehkuttanut  Traagista ristiä ja Tehtävää Great Fallsissa kaikkien aikojen suosikkeinaan. Kyllähän nämä kapinatarinat keskivertoa Texiä mukavampia olivatkin, mutta itse en omaan top10:een kumpaistaakaan nostaisi. Great Falls oli näistä kahdesta mielestäni se parempi, sillä Traagisen ristin loppu oli vähän hölmö ja hätäisen irrallinen. Jotenkin liian reipashenkisiltä ja poikakirjamaisilta seikkailuilta nämä vanhemmat tarinat nykyään tuntuvat, vaikka Texin kuulustelumetodit traagisessa ristissä varmaan saisivat Jack Bauerinkin pudistamaan päätään.  

Teatterimurhan Musta Tiikeri oli hauska klassinen mastermind-pahis, joka hautoo tuppukylässä maailmanvalloitussuunnitelmiaan. Salaseura joka laittaa murhaamiensa henkilöiden taskuun lappuja ei muutenkaan kovin salaiselta vaikuttanut. Mukavan hömppäinen tarina vuoreen rakennettuine tukikohtineen jaksoi silti viihdyttää ihan kivasti.

Klaatun kullan tuttu tarina intiaanien kulta-aarteesta toi kovin mieleen mm. elokuvan Mckennan kulta tai Blueberryn Kadonneen kaivoksen.  Tunnelmallisesti kuvitettu ja kerrottu seikkailu voitti kuitenkin helposti puolelleen ja talvimaisemat näin kesällä olivat mukavaa vaihtelua .

Meksikon Luotijuna oli silkkaa spagettiwesterniä. Tarina toimi mainiosti kevyenä helteisen kesän viihdykkeenä eikä Ortizin hikeä tihkuvissa kuvissa ollut moitteen sijaa. Texin sotasuunnitelmat toivat jo mieleen Blueberryn nerokkaimmat juonittelut, ja kun niitä pettureitakin porukasta jälleen löytyi, niin juoni säilyi sopivan kiharanttina loppuun asti.

Patagonian Rangerit on Luotituisku-Maxin ohella hienoimpia Tex-tarinoita mitä olen nyt pari vuotta kestäneen oman henkilökohtaisen Texin uudelleentulemisen aikana lukenut. Tunnelmallinen kuvitus toi hiukan mieleen Francois Bourgeonin ja kuten täälläkin on sanottu David Lean olisi voinut ohjata tästä vaikka suurelokuvan. Albumi jota saattaisin suositella sellaisillekin, jotka eivät muuten Texistä juuri välitä.  

[Hannu]

Jotenkin liian reipashenkisiltä ja poikakirjamaisilta seikkailuilta nämä vanhemmat tarinat nykyään tuntuvat,

Juuri siksi ne vanhat tarinat ovatkin  niiiin nostalgisia!