US Corral- Amerikan uudet lännensarjat

[Curtvile]

Westernit, tuttavien kesken länkkärit, syntyivät kotikulmillaan amerikassa ja elivät kukoistuskauttaa 30-, 40- ja etenkin 1950-luvulla.
Sitten ihmisten into aihepiiriä kohtaan, ainakin amerikassa, sammahti.
Täysin loogisesti Italia ja Ranska valtasivat sarjakuvan puolella rajaseudun itselleen. Eurooppalaisen sarjakuvatuotannon ja spagettiwesternien välille voisi vetää yhtäläisyysmerkkejä, mutta vähän kerrassaan lajityypin kotimaa on tulossa takaisin.

DC Comicsin Azzarellon ja Frusinin Loveless, Jonah Hexin uusi tuleminen, Image/IDWn Desperadoes, DCn El Diablo, Oni pressin Spaghetti western (ja jossain määrin Northwest passaget), Spearsin ja Rob G.n Dead west vain joitain esimerkkejä mainitakseni.

Onko länkkäri tekemässä paluuta ja onko sillä mahdollisuuksia tai jopa etulyöntiasemaa eurooppalaisiin kilpakumppaneihinsa nähden?

Näen että esimerkiksi Loveless on oiva näpäytys amerikkalaiselta kirjoittajalta: otetaan sisällissodan jälkimainingit ja muut Leonen mestaroiman spagettilänkkärin ainekset ja asenne, josta ei tingitä milliäkään.
Loveless on hyvin amerikkalainen eläin, kova ja armoton.
Tämä ei ole moite Texille tai Blueberrylle, mutta selkeä pesäero.
Hra. Willer ja Mike ovat humaaneja sankareita joilla on moraali.
Sterotyyppisesti sangen eurooppalaisia siis.
Lovelessin Wes Cutter ja Ruth ovat inhimillisiä, kun se heille sopii ja tilanne edellyttää. Oman onnensa seppiä, vasaran tielle osuvat varokoot.

[Matti Karjalainen]

Näen että esimerkiksi Loveless on oiva näpäytys amerikkalaiselta kirjoittajalta: otetaan sisällissodan jälkimainingit ja muut Leonen mestaroiman spagettilänkkärin ainekset ja asenne, josta ei tingitä milliäkään.

Luin "Lovelessin" äsken loppuun. Olen Sergio Leonen spagettien ystävä sekä kiinnostunut Yhdysvaltain sisällissodasta ja siten potentiaalista kohderyhmää. Azzarellon ja Frusinin yhteistyö ei kuitenkaan tuottanut mitään suurempaa ahaa-elämystä, vaan pikemminkin sellaisen "lukihan tuon, mitähän seuraavaksi" -tyyppisen olon. Voihan olla, että sarjakuva lähtee jatkossa käyntiin paremmin, kun henkilöhahmoihin saadaan vähän lisää syvyyttä.

... ja kuinka ollakaan, taustalla soi asiaankuuluvasti Mauri Kunnaksen kipparoiman Nyrok Dollsin nerokas joululaulu "Joulupukki villissä lännessä"...

[Curtvile]

Minä pidän Loveless-sarjasta.
Azzarello Frusin duo tuo uskoakseni syvyyttä lisää. Ainoa kysymys onkin päättyykö sarja traagisesti, julmasti vai julman traagisesti.

Desperadoes lienee useammallekin tuttu.Jeff Mariotten kirjoittamalla lännensarjalla on ollut useampikin koti.
Image/Homage/DC/IDW....
kokoelmiakin on : A moment´s sunlight (John Cassadyn kuvitus!!!)
  Quiet of the Grave (John Severinin kuvitus!!!)
Banners of Gold (Jeremy Haunin pätevä jälki) ja
epidemic-minialbumi (John Lucas/Cassaday)joka yhdistää villin lännen, flunssan ja kauhun.
Tässä myös suhteelisen harvinaista herkkua, yksi päähenkilöistä on nainen [Abby], toinen musta[Betts].
Ja se lännengenren bongailu sarjasta. sivuhahmoja : seriffi Kelton, hra. Wellman

Gideon Broodissa ja kumppaneissa on enemmän kuin vastusta eurooppalaislle kilpakumppaneilleen.
Terve kilpailu voi vain parantaa tarjontaa.

[Curtvile]

Ei, kuten linkistä käy ilmi tätä ei ole vielä julkaistu mutta Garth Ennis antaa oman osansa länkkärien rivistöön:
http://www.comicbookresources.com/news/newsitem.cgi?id=11226

Melko turvallista epäillä jäljen olevan laadukasta. Ehkä enemmän  Jonah Hexin ja Sergio Leonen ystäville.
Streets of Glory.
Toisaalta mitä muuta voi odottaa mieheltä joka on tiputellut westernvaikutteita muutenkin mm. Streets of laredo.

[Curtvile]

Pyyhitäänpäs stetsonista pölyjä...
Tässä välillä tullut muutakin amerikkalaisten omaa lännensarjakuvaa High Moonista muutamaan muuhun joista lisää tuonnempana, mutta kesäkuussa 2011 alkava
Boom! studiosin Pale Horse-minisarja on kiinnostavan oloinen tuttavuus.

Cole on entinen orja ja entinen Unionin sotilas. Sisällissodan jälkeen mies on hankkinut itselleen nimeä palkkionmetsästäjänä, mutta sitten joku lähteekin hänen peräänsä mutta surmaa Colen perheen, Colea ja tämän poikavauvaa lukuunottamatta.
Paha virhe.

Se että ensimmäinen mielleyhtymäni on että tekijät ovat katsoneet Leonensa mutta Yojimbon tilalla onkin Kozure Ōkami (tutummin Lone wolf and Cub ) niin sehän vaan passaa.

Hallavan hevosen ensimmäiset 7 sivua Popculturenetworkin sivuilla

[Curtvile]

Yksi USAn nopeimmin uusia lukijoita haaliva kuukausittainen jatkuva sarjakuva on villiä länttä kauhuun yhdistävä Cullen Bunnin ja Brian Hurttin Sixth gun.

irtolehtien saatavuuden pienestä paranemisesta huolimatta tilanne on yhä syvältä ja poikittain tässä maassa, mutta onnekseni hovihankkijalta löytyi kaksi ensimmäistä kokoomaa sarjasta.

länkkärien ystäville voisi kuvata kuinka kyseessä on pidemmälle yliluonnolliseen gotiikkaan viety sarjakuva kuin vaikkapa Tex Willerien Yuma/Mefisto tarinat, Magicoventon ollessa hiukan vieraampi näillä saloilla.

fiiliksissä on kyllä paljon samaa Joe R Lansdalen ja Tim Trumanin Jonah Hexeilyjen kanssa tai elokuvavertauksin: jos Eastwoodin Ruoskalle olisi Coenin veljesten tai Sam Raimin toimesta tehty samanhenkinen eepos.

Tarinan ydin on kuusi kirottua revolveria, jotka antavat kantajilleen yliluonnollista etua. Vaatimatonta sielua korruptoivaa hintaa vastaan.
Aseiden omistaja, verinen ja kuollut, etelävaltion  kenraali Hume vaan on hylännyt sisällissodan hautansa ja janoaa omaa, kuudetta ylivertaisinta asettaan joka häneltä on viekkaudella viety.
kyllä, kuulostaa Taru sormusten herralta, mutta tämä maistuu aavikkopölyltä, gumbolta ja rajaseudulta eikä mitään pystykorvaisia hömpönpömpön aatelissatuolentoja pistä esiin joka nurkasta.

itsensä pirun valamiksi väitettyjen aseiden jahti on westerniä kauhutwistillä ja hahmot ovat värisarjakuvaksi hienosti harmaan sävyissä moraalisesti.
Becky Montcrief on aidon oloinen nuori nainen ja Drake Sinclair toki näyttää sankarilta mutta on silti todentuntuinen. Kirby, Gord ja Billjohn täydentävät kaartin oivasti.

tarina vetää upeasti ja tätä kelpaa suositella niin lännen- kuin muidenkin sarjakuvien ystäville, sillä ehdolla etteivät kuoleman ja kauhun elementit ole liikaa.

Cold dead fingers (1-6)


Crossroads (7-11)


sarja jatkuu aina numeron 50 paikkeille joten vielä ehtii mukaan, mutta minä kirottu sielu annan sinulle vielä yhden varoituksen:
jos tartut aseeseen voi olla mahdotonta päästää enää irti...

[tolppis]

Sixth Gun kuulostaa kiintoisalta...MUTTA täytyy ihan rehellisyyden nimissä myöntää että olen jo hiukan kyllästynyt kauhun&westernin yhdistäviin sarjiksiin. Olisi mukavaa saada jollain muulla vaikka viistommallakin otteella ja idealla varustettua länkkärisarjista jossa ei kuitenkaan lähdettäisi ns. yliluonnollisilla asioilla pelleilemään. Perinteistä mutta tuoreella tavalla.

Hmmm. Olinko nyt kauhian negatiivinen taas...

[Curtvile]

..MUTTA täytyy ihan rehellisyyden nimissä myöntää että olen jo hiukan kyllästynyt kauhun&westernin yhdistäviin sarjiksiin. Olisi mukavaa saada jollain muulla vaikka viistommallakin otteella ja idealla varustettua länkkärisarjista jossa ei kuitenkaan lähdettäisi ns. yliluonnollisilla asioilla pelleilemään. Perinteistä mutta tuoreella tavalla.

Sixth gun lukeutuu parhaaseen sarjakuvaan juuri nyt, se kauhu on asiaankuuluvaa.
MUTTA.... etsippä käsiisi Image comicsin kerrassaan preerianmakuiset Outlaw Territory albumit 1 ja 2.

Eli mitään yliluonnollista mutta länttä, niin eeppisestä J.Wayne Texistä italon spagettiseen Eastwoodmeininkiin ja ylettäen aina Hex/ Ken parker väreisiin.
Lainsuojattomia, uudisraivaajia, intiaaneja, tappajia, arkisia puurtajia, pettureita, sankareita, miehiä ja naisia.

nousevia tekijöitä joista kuullaan vielä.

[Curtvile]

ensi vuonna odotettavissa Pretty Deadly.
western jossa naissankari ja naistekijät ja jonka tavoite on "palauttaa Sergio Leonen henki elävien kirjoihin"

Image Comicsin kautta Kelly Sue DeConnickin kirjoittama ja Emma Riosin taiteilema sarja kertoo naistappajasta joka kirjoittajansa mukaan:

"It is a Western assassin competing for a prize she does not necessarily want." She said the book is about "the beauty and what we embrace about it, and the destruction," before adding, "How pretentious does that sound?"

[Curtvile]

Jotenkin olen unohtanut näissä lännensaarnoissani unohtanut mainita miten villi länsi elää ja näkyy Uuden 52n julkaisussa, nöyrästi, All Star Western.

Sarja on antologiajulkaisu, mutta pääpaino on arpisessa palkkionmetsästäjässä joka saapuu Gothamiin.
Grayn ja Palmiottin kässäämä Jonah Hex Batmanin kotikaupungissa kuulostaa joko parhaalta idealta ikinä tai herättää kauhua ja myötähäpeää.
Hexin ystäville ei onneksi esitetä mitään vesitettyä semikalsarisankaria.
Jonah Hex ei ole kiva ihminen.
Hex on raaka tappaja, mikä ei tarkoita etteikö olisi sivistynyt. Hexillä on moraali,mutta hänen käsityksensä oikeasta ja väärästä ei ole sidottu koulutustasoon vaan selviytymisvaistoon.
Eikä tällä Hexillä ole ongelmia ampua selkään tilanteen niin vaatiessa saati kokea katumusta teoistaan tai kaunistella termejä sosiaalisesti hyväksyttäviksi.

Hexille lyödään apuriksi(/kiviriipaksi) psykologian tohtori Amadeus Arkham joka roikkuu tämän univormun liepeissä sarjamurhaajia ja salaseuroja jaagatessa.

Diablossa on enemmän yliluonnollista mutta Jordi bernetin jälkeä lukee aina ilokseen.

Cinnamon and Nighthawk tuovat naamioidut sankarit lehteen lievin magiavivahtein, silti ollen enemmän Yksinäistä ratsastajaa kuin diettiBatmania(jota kyllä kiusoitellaan).
Cinnamon tuo sarjaan naisenergiaa, tuore hahmo Barbary Ghost myös ,joskin BG keskittyen enemmän kiinalaistriadaspektiin.

Naiskuvauksessa on muutenkin pitäydytty enemmän lännensarjakuvan historiallisessa maastossa, itse tosin nautin  Tallulah Blackin ja Hexin "suhteesta".

Muutenkin sarjakuvassa on karumpi ote, väritys on kovin nelivärihenkinen, mutta ajoittaisista yliluonnollisista ilmiöistä huolimatta tämä on enemmän...spagettiwestern ei sovi....kovaksikeitettyä länkkäriä.
Westernien ja gotiikan sekoitus on vahvasti läsnä ja "sankarit" eivät ole puhtoisia sädekehineen: kostajia, huijareita, seikkailijoita, tappajia.

Itse luen lehtinä, nähtävästi yksi trade on jo koottu. Tervetullutta lisää kyllä hyllyihini.
Oma lukeminen osui hauskasesti yksiin Kalkkaron kanssa ja Louisisanassa oltiin yhtaikaa sekä Kalkkaron että Hexin voimin.

Hexin fanit päässevät hyvin kartalle tämän kanssa, Tex Willerin ja Ken Parkerin faneille voi sarjan ajoittainen kaupunkikeskeisyys ja ammuskelun ja turpakäräjöinnin määrä käydä liiaksi tarinan pituudesta puhumattakaan 22+ sivua on vähän verrattuna italialaisiin.

[Curtvile]

Marvelin Secret Warsin jälkimainingit heittävät kehiin "uuden" sarjan 1872

Nimet viittavat siis toiselta puolen tuttuihin hahmoihin Timelyn kaupungissa (Timely on siis se yhtiö jona Marvel Comics tunnettiin ennen kuin siitä tuli Marvel comics)

Gerry Duggan on kannuksensa tienannut mm. Deadpoolin parissa joten Evan "Doc" Shanerin tasokas  kuvitus saanee ansaitsemansa tarinan ja hahmot.

[Darzee]

Kingpinin ulkoasu ei mainittavasti eroa tavanomaisesta. Ellei tässä olisi nimenomaisesti tuotu esiin, että villissä lännessä ollaan, niin en olisi arvannut.

Tuttujen hahmojen siirtämistä jonkinlaiseen villin lännen vaihtoehtotodellisuuteen on kokeiltu ennenkin. Sellaisissa maisemissa ovat seikkaileet esimerkiksi DC:n Oikeuden Puolustajat ja jopa Transformers-robotit.

[tolppis]

Näyttää hyvältä. En ole nyt vuosiin ostanut myöskään uutta engl.kielistä sarjista kun asun tuolla Uudenmaan erämaan rajakaupungissa nykyisin suripahteutuneena. Nyt voisi taas harkita että voisi ostaa ihan uutta engl.kielistäkin sarjista.