Minusta ne simppelit hahmot tekee tarinoista ällistyttävän nerokkaalla tavalla luettavampia. En tykännyt niistä ensinäkemällä, mutta onneksi sarjakuvat onkin tarkoitettu luettaviksi eikä katsottaviksi.
Komppaan, mutta nyt kyllä ainakin rummut on eri rytmissä.
Pidän siitä miten Kaisa Leka todella madaltaa samaistumiskynnystä luomiensa "eläin"(?)hahmojen kautta.
yksinkertaistettu jälki myös nostaa sitä mitä sarjakuva käsittelee enemmän pintaan ja kehnommissa käsissä se olisi aikamoista huttua.
Onneksi niin ei ole ollut. Pitäisi lukea tuo uusin. Jostain syystä I am not these feet ei tippunut kuten Your name is krishangi tai monet yksittäiset stripit Palasta Tiede-lehteen.
Itseironiaa ja elämäniloa, kannatettava yhdistelmä.
Ai niin se missä bassokuvio hukkaa kitarat. Sarjakuvia luetaan myönnän, mutta ennen lukemista ja sen aikana niitä katsotaan. En kyllä tiedä mutta sokeille ei taida olla sarjakuvaa.
Nimimerkillä Grenvallin Seitsemännen kerroksen todella monesti lukematta jättänyt alunperin piirrosjäljen perusteella.
Sittemmin lukenut ja vaikuttunut, mutta piirrosjälki on siinä yhä yhtä luotaantyöntävä kuin tietyt sisällön elementit.