Te ja teidän Frank Millerinne

[Jukka Laine]

Frank Miller on unohtanut jo aikoja sitten miksi hän oli joskus paras.

Lukekaa Brian Azzarellon ja Eduardo Risson 100 Bullets
ja
Ed Brubakerin ja Sean Phillipsin Sleeper.

Nämä ovat ruutia uudelleenkeksittynä, mutta jos Frank Miller ei keksi sitä itse, niin mikseivät muut saisi keksiä lisää ruutia?

[tmielone]

Vanha kunnon Frank on todellakin päästanyt tasonsa repsahtamaan, ainakin viimeisimmän DC-spesiaalin perusteella. Karmeaa kuraa.

Sleeperistä en pysty mitään sanomaan, kun en ole sitä lukenut, mutta 100 Bullets on kyllä omaa luokkaansa. Azzarello on yksi lupaavimmista kirjoittajista tänä päivänä. Saa nähdä jääkö 100 Bullets hänen suurimmaksi saavutuksekseen. (Kuten Ennisin Preacher (tähän mennessä)) Pitää kuitenkin muistaa, että hänen Batman ja Teräsmies juttunsa ovat olleet ihmeen sekavia. Lex Luthor: Man of Steel oli jo mukavampi lukukokemus. Taisi se Särkynyt kaupunkikin olla ihan huvittava, en nyt näin aamutuimaan pysty tarkalleen muistamaan. Ehkä yksi syy näihin supersankaritarinoiden heikompaan tasoon on Azzarellon vastenmielisyys supersankareita kohtaan. (Muistaakseni jostain luin tällaisesta mielipiteestä.)

Tuolla toisessa DC-ketjussa olikin jo puhetta Brubakerin teoksista. Osa hänen tarinoistaan on kerrassaan loistavia ja osa taas sellaisia keskinkertaisuuksia, että ne viitsii lukea, muttei niistä mielellään paljoa maksaisi. Tähän jälkimmäiseen kastiin jää se Scene of the crime. Jos tämä juttu olisi ollut erinomainen, niin ehkä sitten olisin osannut jotain sanoa tuosta Sleeperistäkin.

[Veli Loponen]

Ei se Miller mun mielestä mitenkään tasoaan ole laskenut. Vain muuttanut tyyliä. Tuo Batiskin olis varmaan kovin ihailtu teos, jos se ois ollu Lepakkotarinan sijaan Sin Cityä.

Mutta mikäs tän ketjun funktio on? Puhua Millerin alennustilasta vai kehua Brubakeria? Jos jälkimmäinen, niin en kovin pitkälle voi yhtyä kehukerhoon. DC spesiaalissa nähty lepis-tarinakin (toi Särkynyt kaupunki) oli mun mielestä aika tylsä (=liian pitkä)...

[puro]

Mietin itse ihan samaa, että mikä tämän ketjun funktio on. Joe varmaan muuttaa otsikon tai ensimmäisen viestin johonkin hieman kuvaavammaksi.

-P.

[Rami Rautkorpi]

Mutta mikäs tän ketjun funktio on? Puhua Millerin alennustilasta vai kehua Brubakeria? Jos jälkimmäinen, niin en kovin pitkälle voi yhtyä kehukerhoon. DC spesiaalissa nähty lepis-tarinakin (toi Särkynyt kaupunki) oli mun mielestä aika tylsä (=liian pitkä)...

Menee Brubakerit ja Azzarellot sekaisin.

Mutta minusta tämän ketjun funktio on täysin selvä: Heitetään multaa siihen kuoppaan, jossa Miller on jo. Kun puhutaan Millerin viimeaikaisista räpellyksistä Batmanin parissa, niin usein viitataan jollain tavalla siihen, kuinka hyviä Sin Cityt kuitenkin ovat, tai vaikkapa näin:

Tuo Batiskin olis varmaan kovin ihailtu teos, jos se ois ollu Lepakkotarinan sijaan Sin Cityä.

Väistetään täysin se tosiasia, että Sin Citytkin ovat jo täysin kulahtanutta roskaa. Rikos/noir-sarjakuvat ovat ajaneet Milleristä ohi, osittain kiitos Brubakerin ja Azzarellon. Elokuvasovitus toi uutta innostusta Sin Cityn tiimoille, mutta sekin katoaa lopullisesti sitten, kun jatko-osa tehdään (jos se nyt edes saadaan tehtyä) ja elokuvayleisöt kysyvät: "Hetkinen, miksi nämä tyypit yrittävät kertoa samaa vitsiä kahdesti? Siis... kai se oli tarkoitettu vitsiksi? Ei kai kukaan tosissaan...?"

Mutta sen sanottuani, 300 on edelleen kovaa kamaa, ja sen leffasovituksesta tulee loistava! Woo-hooo! Mutta senkin Miller teki jo 8 vuotta sitten...

[Veli Loponen]

Menee Brubakerit ja Azzarellot sekaisin.

Joo, niinpä menee. Luin kehnosti ton tmielosen viestin ja sieltä toi Särkynyt kaupunki pisti silmään ja aattelin tietenkin, että se oli Brubakeria...

Kun puhutaan Millerin viimeaikaisista räpellyksistä Batmanin parissa, niin usein viitataan jollain tavalla siihen, kuinka hyviä Sin Cityt kuitenkin ovat, tai vaikkapa näin:

Nyt täytyy puolustaa omaa kommenttiani sen verran, että en viitannut siinä omaan mieltymykseeni, sillä en ole mikään Sin City -fani (yritin kesällä lukea Sin Cityt läpi ja kesken jäi jossakin neljännen albumin keskivaiheilla. Ei vain pystynyt jatkamaan enää, mistä voisi vetää hyvän aasinsillan oman viestisi loppuun Sin City -elokuvasta ja mahdollisesta jatko-osasta ja yhden vitsin kierrättämisestä). Kommentti perustui siis lähinnä oletukseen ja siihen, että tuo All-star Batman on kovastikin juuri Sin Cityn tyylinen.

Minun mielestäni ehdottomasti parasta Milleriä ovat Daredevil Born Again ja Batman Year one.

[Curtvile]

Frank Miller ei alun alkaenkaan keksinyt ruutia uudestaan.

Enemmänkin huomautti että ne hevosvaunut kulkisi kevyemmin jos sitä pyörää ei aina irrotettaisi ennen liikkeelle lähtöä.

Millerillä on oma tyylinsä ja näkemyksensä. Maneereista puhumattakaan.
Millerin isoin ongelma on että on sarjakuvien puolella saavuttanut Stephen King-tason: kaikki myy koska on Milleriä= kustannustoimittajakin hymistelee ja odottaa kassakoneen kilinää.

Dark Knight, 300, Martha Washingtonit ja Sin cityt eivät ole menettäneet tehojaan. ne ovat vain Born Againin ja Year onen tavoin avanneet ovia muille tekijöille.
Mahdollistaneet isojen kustantamojen Azzarellojen ja Brubakereiden ja Ruckien työt.

Voi olla että Milleriltä on sanottava jo sanottu. Voi hyvinkin olla. Tai sitten jonkun pitäisi vain ravistella äijää tosissaan.

[Jyrki Vainio]

Itse havahduin hiljattain tajuamaan, että olen nyt saman ikäinen kuin Miller Yön Ritaria tehdessään. Se teki Batmaninsa (tai siis, ne vanhat HYVÄT Batmanit) 28-29 vuotiaana. Mikä tarkoittaa, että Daredevilit tehdessään se oli 24-26.
Eli se on siis ollut kirottu lapsinero. Semmoisethan pistävät aina vain kiukuttamaan!
Ainoa lohtu minullekin oli siis väkinäisesti naurahtaa, että hah hah, eipä se sitten sen jälkeen olekaan paljon mitään hyvää tehnyt.
Eri asia sitten on, paljonko se lohduttaa.

(Kyllä eka Sin City oli kova juttu aikanaan ja kakkonenkin menetteli. Mutta minusta niissä on ollut ihan suora laskeva linja: seuraava opus on aina alittanut edellisen teoksen riman. 300 sen sijaan oli loistava!)

[Asko AA]

Pelkkä otsikko tekee tästä ketjusta Kvaakin arvoisen.
Mitenkäs se menikään Asterix ja laakeriseppele -opuksessa:
"Menkää muualle metelöimään, te ja teidän naisenne!"

Itse asetun 100 Bulletsin vakaaseen lukija/kannattajakuntaan melkeinpä enemmän kuin minkään muun koko tämän tyylilajin genressä. Kaikki se kestää ja kaikenlaiset episodit se sietää, niin etten tiedä onko mitään kokonaiskuvaa enää ollenkaan hanskassa - mutta enpä niin välitäkään, kunhan saan aika ajoin laimentamatoman fiksini azzarelloa. Sleeper on myös etevä.

Äreä, toisiaan poissulkeva vastakkainasettelu Frank Millerin kanssa on minusta hedelmätön. Opin arvostamaan Milleriä hyvin jälkijättöisesti ja etenkin Sin Cityä vasta hyvin jäsennellyn elokuvan jälkeen. Olen ottanut nautintoni rinnakkaisina ja täysinä. Ja "300" riittää niin pitkäksi etumatkaksi keskisarjan sarjakuvataiteilijoihin, ettei kahdeksan vuottakaan ole mitään.

[Piber]

Väistetään täysin se tosiasia, että Sin Citytkin ovat jo täysin kulahtanutta roskaa. Rikos/noir-sarjakuvat ovat ajaneet Milleristä ohi, osittain kiitos Brubakerin ja Azzarellon. Elokuvasovitus toi uutta innostusta Sin Cityn tiimoille, mutta sekin katoaa lopullisesti sitten, kun jatko-osa tehdään (jos se nyt edes saadaan tehtyä) ja elokuvayleisöt kysyvät: "Hetkinen, miksi nämä tyypit yrittävät kertoa samaa vitsiä kahdesti? Siis... kai se oli tarkoitettu vitsiksi? Ei kai kukaan tosissaan...?"

Eihän Sin City ole roskaa.
Sin City on mestariteos, samoin oli eka elokuva, mutta ehei jos siitä elokuvasta jatko osa tulee... niin se on katsottava joten eipäs muljuilla yhtään.

[Petteri Oja]

Kyllä eka Sin City oli kova juttu aikanaan ja kakkonenkin menetteli. Mutta minusta niissä on ollut ihan suora laskeva linja: seuraava opus on aina alittanut edellisen teoksen riman.

Aika lailla samaa mieltä. Eka Sin City oli aikanaan kunnon isku vasten kasvoja. Tosin mun mielestäni pohja saavutettiin Perhearvojen tienoilla. Sen jälkeen Sin Cityssä on pikkuisen kömmitty ylöspäin, pääsemättä kuitenkaan lähellekään ykköstä tai edes kakkosta.

[refu]

Minä luin mielestäni Sin Cityt parhaimmassa järjestyksessä mikä mahdollista. Ja ilmeisesti se olikin niin, koska luin ykkösen viimeisenä. Perhearvot taisi olla ensimmäinen... En kuitenkaan ole samaa mieltä, että Sin Cityjen taso olisi laskenut mitä isommaksi numero tuli. Numero 6, se missä oli lyhyitä tarinoita, piti sisällään muutaman hyvän tarinan.

Tosin mun mielestäni pohja saavutettiin Perhearvojen tienoilla. Sen jälkeen Sin Cityssä on pikkuisen kömmitty ylöspäin, pääsemättä kuitenkaan lähellekään ykköstä tai edes kakkosta.

Näinhän sen siis voisi ilmaista.

[Lurker]

Aika lailla samaa mieltä. Eka Sin City oli aikanaan kunnon isku vasten kasvoja. Tosin mun mielestäni pohja saavutettiin Perhearvojen tienoilla. Sen jälkeen Sin Cityssä on pikkuisen kömmitty ylöspäin, pääsemättä kuitenkaan lähellekään ykköstä tai edes kakkosta.

Minkä tahansa jatko-osan huonouden tunnistaa heti siitä, jos siihen ilmestyy ninjoja. Pätee aina.

[Jyrki Vainio]

Numero 6, se missä oli lyhyitä tarinoita, piti sisällään muutaman hyvän tarinan.

Se on aivan totta. Mutta: eivätkö nämä lyhärit alunperin ilmestyneet noiden pitkien tarinoiden välissä? Ainakin niissä piirrostyyli muuttuu sen verran rajusti, että toiset ovat selvästi toisia vanhempia.
Sen enempää tarkistamatta julistan siis, että sama sääntö pätee myös niihin.

[Curtvile]

Se on aivan totta. Mutta: eivätkö nämä lyhärit alunperin ilmestyneet noiden pitkien tarinoiden välissä?

Kyllä, mutta eivät kaikki käsittääkseni.
Millerin Sin Cityt pieksevät ruosteisella putkenpätkällä semmoisen 90% muista sarjakuvista.
tosin 100 bulletsin ja muutaman muun kohdalla Sin cityläiset kaipaavat avukseen Tales to offendia, joka on eräs sarjakuvan klassikkoja.
Milerillä on sama ongelma kuin Alan Moorella ja muilla vastaavilla neroilla: me olemme tottuneet odottamaan paljon, paljon enemmän heiltä.
Toisaalta kumpikaan ei ole sortunut Eppu Normaali-ilmiöön eli siihen että voi vaikka referoida Posion puhelinluetteloa ja ihmiset ostavat sen silti.
Tai eivät ainakaan vielä ole sortuneet.