Kirjallisuudessa en juuri nyt tiedä, mikä on hip ja pop, mutta takavuosina ainakin oli fantasiakirjallisuudella suurikin suosio. Vähän kausittainhan nämä genrejutut menevät, 90-luvun alussa oli kauhu suositumpaa, sitä ennen taas scifi... Dekkareiden suosio ei kyllä taida laantua ikinä.
Varmaan se pointti tuossa aiemmassa Finlandia-pähkäilyssä on ollut juuri siinä, että sitä realismia arvostetaan ja arvotetaan itsessään korkeammalle, kuin siitä etääntyviä "fantasiarakennelmia", jotka usein ovatkin selkeästi genrekirjoja - se missä määrin se itsestäänselvästi vie niiden substanssia pois on kysymyksenalaista.
Ongelma lienee siinä, että fantasia / kauhu / dekkarigenreissä pusketaan niin paljon tyhjänpäistä kopion kopioitua tusinaviihdettä, ettei niiden ansioituneemmatkaan tuotokset välttämättä löydä yleisöä sen genren ulkopuolelta. Mutta toisaalta kyllähän kaikenmaailman Da Vinci-koodit ja Remekset keikkuu myyntitilastojen kärjessä, ettei niillä lukijoista sinänsä ole pula. (Silloin "vakavan kirjallisuuden" jupina onkin ehkä osaltaan markkitaloudellista katkeruutta)
Mutta toisekseen, olihan viime vuonna Sarasvatin hiekkaa F-ehdokkaana, ettei sielläkään aukotonta genre-elitismiä harjoiteta.
Oli näistä Finlandia-ehdokkaista, tai Mosterin lausunnoista mitä mieltä hyvänsä, on se arkirealismi niissä kuitenkin sen oman navan sisimmän kehän ylittävää fiktivisointia ja ideat konstruoitu vähän toiselle tasolle kuin ankeimman omaelämäkertasarjakuvan piirissä.