Kirjoittaja Aihe: Pyhä arkisuus  (Luettu 27037 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

keijoahlqvist

  • Sarjakuvaneuvos
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 553
  • -
Re: Pyhä arkisuus
« Vastaus #45 : 01.12.2006 klo 08:22:00 »
Aivan totta, jos ollaan aivan puhdasoppisia on tapahtumapaikankin oltava ikävä
Jos sinusta arki on tapahtumapaikkana ikävä, sinulla on ongelma.

Antti Vainio

  • Karpaattien nero
  • Jäsen
  • Viestejä: 4 164
Re: Pyhä arkisuus
« Vastaus #46 : 01.12.2006 klo 08:43:21 »
Puhuin nyt pelkästään visuaalisesta puolesta. Eli tässä tyylilajissa graafisen ilmaisun tulisi kompata  ja mahdollisesti korostaa henkilöiden mielenkiinnottomuutta. Taidekoulu esim. on mainio tapahtumapaikka maitotölkkidraamalle
"This country sucks. It's all about the nature and who the fuck cares about the nature".

Matti Karjalainen

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 931
  • Friendly Neighborhood Librarian
Re: Pyhä arkisuus
« Vastaus #47 : 01.12.2006 klo 11:38:39 »
Kehuin jo toisessa viestiketjussa Peter Baggen "Buddy Bradleyta" ja teen sen uudelleen. Bagge kuvaa nuorten miehen elämää ja sen ongelmia uskottavasti ja kiinnostavasti ilman että juuttuisi missään vaiheessa maitopurkki-tasolle.

Kanadalaisen Michel Rabagliatin "Paul Has a Summer Job" on toinen hyvä esimerkki onnistuneesta arkirealismista - kiitos muuten Pupunkolo-sarjakuvaa tekevälle Laurille hyvästä vinkistä, kyseessä lienee eräs parhaista tämän vuoden puolella lukemistani albumeista.

Väittäisin, että sekä Baggen että Rabagliatin onnistumisen selittää se, että ne ottavat molemmat vauhtia (omakohtaisista?) arjen kokemuksista, mutta eivät pidä niistä orjallisen tiukasti kiinni. Fakta kaivannee pienen lorauksen fiktiota joukkoonsa.

Pauli Kallio hallitsee myös arjen pienten hetkien kuvaamisen. Kaltsun "Menisit töihin" -albumista en sen sijaan jaksanut innostua.
"Onneksi kirjastonhoitajat ovat tunnollisia kaikissa tunnetuissa todellisuuksissa" (P.A. Manninen: Kapteeni Kuolio - Tampereen sankari)

Antti Vainio

  • Karpaattien nero
  • Jäsen
  • Viestejä: 4 164
Re: Pyhä arkisuus
« Vastaus #48 : 01.12.2006 klo 12:01:35 »

Väittäisin, että sekä Baggen että Rabagliatin onnistumisen selittää se, että ne ottavat molemmat vauhtia (omakohtaisista?) arjen kokemuksista, mutta eivät pidä niistä orjallisen tiukasti kiinni. Fakta kaivannee pienen lorauksen fiktiota joukkoonsa.


Allekirjoitan täysin. Saan näppylöitä siitä että Suomessa aina joku lyö nyrkkiä pöytään ja julistaa että vaihtoehtoja ei ole ja tämä pätee niin politiikkaan kuin taiteen tyylilajeihin. Kirjallisuudessa se ainoa vaihtoehto oli pitkään toi että kuvataan uuvuttavan naturalistisesti sitä kuinka sosiaalisesti vaikeavammaiset äijät kaivaa ojaa jossain Hämeessä (maitotölkkieepokset on sama juttu vähän päivitettynä ja siirrettynä toiseen taiteenlajiin).
Saahan noita tehdä mutta olisi aika karmeaa jos ne olisi ainoa asia mitä ylipäänsä tehdään, se olisi yhtä järjetöntä kuin että tarjolla olisi vain sarjakuvia  joissa supervoimaiset kalsaripellet pelastaa Amerikan jos täysin fiktiivinen esimerkki sallitaan.

Varmaan toi kotimainen kirjallisuuskin olisi vähän terveempää jos joku Sinisalon peikkokirjan tapainen teos olisi kirjoitettu ja menestynyt jo 70-luvulla (ja Hagelbergin Kekkonen myös mutta tämä ajatus on jo aikaa hurjaa scifiä)
"This country sucks. It's all about the nature and who the fuck cares about the nature".

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 777
Re: Pyhä arkisuus
« Vastaus #49 : 01.12.2006 klo 13:16:15 »
Väittäisin, että sekä Baggen että Rabagliatin onnistumisen selittää se, että ne ottavat molemmat vauhtia (omakohtaisista?) arjen kokemuksista, mutta eivät pidä niistä orjallisen tiukasti kiinni. Fakta kaivannee pienen lorauksen fiktiota joukkoonsa.

Pauli Kallio hallitsee myös arjen pienten hetkien kuvaamisen. Kaltsun "Menisit töihin" -albumista en sen sijaan jaksanut innostua.

Faktaa - fiktiota. Kaivetaan poteroja ja haetaan piikkilankaa.
Ei, minusta tuo on osin totta. Fiktion lisääminen voi parantaa arkea, tai pilata sen täysin.
Minä en käännä takkia vaan totean etten puhu aidanseipäistä.
Tekijän lahjakkuus ja sanottava määrittelee sen miten mikäkin onnistuu.
Minusta menisit töihin on ehdottomasti parhaasta päästä arkigenreä. Ominta Kaltsua, enkä ole läheskään kaikesta samaa mieltä, mutta hieno sarjakuva.
Vastoin alkuperäisiä odotuksiani.
Mutta se että niin moni juuttuu aihevalintaan tai olettaa sen takia olevansa vakavasti otettava tai merkityksellinen?
Harhoja on monenlaisia.

Arki on käsittämättömän laaja ammentamisen lähde, mutta ei mikään autuaaksi tekevä vilvoite ja voide.
Minusta se että  Lordia ja Jadesoturiakin löytyy hyllyistä on terve merkki.
Törni-rinnastusta en tajua.  Kyseessä on oikeasti olemassa ollut henkilö. Hänen arkensa ja elonsa oli tuollaista. Lukisin samanlaisen ja samantapaisen sarjakuvakertomuksen Arndt Pekurisestakin.
Koska objektiivisuus muuttuu subjektiivisuudeksi kun joku sen kertoo vaikka se olisi miten omakohtaista (heh) tahansa. Arki ei kuitenkaan toisinnu totena väitettiin mitä tahansa. suodattimen läpi simuloituna ja maillinnettuna, ehkä lähellä totuutta, mutta ei täytenä totena kuitenkaan.
Omaelämänkerta on vain yksi siivu, yksi totuus.


Varmaan toi kotimainen kirjallisuuskin olisi vähän terveempää jos joku Sinisalon peikkokirjan tapainen teos olisi kirjoitettu ja menestynyt jo 70-luvulla (ja Hagelbergin Kekkonen myös mutta tämä ajatus on jo aikaa hurjaa scifiä)

Hurjaako? Kyllä se on villiäkin hurjempaa. Kotimainen kirjallisuus on jo suossa syvällä, mutta sarjakuva ei vielä.

pertti jarla

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 915
Re: Pyhä arkisuus
« Vastaus #50 : 01.12.2006 klo 16:34:47 »
Curtvile Törnistä puhuttaessa viittasikin erittäinkin tärkeään asiaan: uskottavasti ja realistisesti kuvattuihin, mutta isoihin ja dramaattisiin tapahtumiin. Esim Kuuban kriisistä voidaan tehdä vessassakäyntejä myöten todenmukainen kuvaus, jossa ihmiskunta on vaarassa tuhoutua. Tälläinenkin tapahtuma voidaan kuvata rajattoman tylsästi ja mielenkiinnottomasti, ja siksi Kallion "Menisit töihin" on kiinnostavampi kuin elokuva "Armageddon"
Myötätunto ja huumori pois vakavasta asiasta!
-Huolestunut äiti

VesaK

  • Jäsen
  • Viestejä: 15 556
  • Kuka mitä häh?
Re: Pyhä arkisuus
« Vastaus #51 : 01.12.2006 klo 18:03:48 »
Kaltsu on huomattavasti kiinnostavampi persoona kuin Bruce Willis. Miettisin kahdesti jos Bruse yrittäisi myydä minulle elämäkerrallista sarjakuvaansa...
“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama

Matti Karjalainen

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 931
  • Friendly Neighborhood Librarian
Re: Pyhä arkisuus
« Vastaus #52 : 02.12.2006 klo 13:05:54 »
Vielä tuli mieleen pari esimerkkiä ainakin näennäisen arkirealistisista sarjakuvista, jotka ovat syystä tai toisesta vedonneet tai sitten eivät.

Kiyohiko Azuman Yotsuba! menee viivan yläpuolelle. Sain ystävältäni lainaksi sarjan kaksi ensimmäistä albumia, joissa maailman menoa tarkastellaan pirtsakan pikkutytön näkökulmasta. Sarjakuvaepisodin aiheena saattaa olla vaikkapa tulikärpästen keräileminen puistosta. Huumoria löytyy, mutta se ei ole ylitseampuvaa kouhotusta tai slapstickia. Eräs parhaista lukemistani japanilaisista sarjakuvista.

Ja nyt saatte alkaa kerätä kiviä, sillä eihän tätä saisi arvostella: Aapo Rapin Meti-mummosta kertovat sarjakuvat eivät ole vedonneet minuun koskaan. Periaatteessa konsepti on paperilla onnistunut, sillä vanhuksilta kuulee monesti mielenkiintoisia tarinoita, mutta valitettavasti näissä Metin jutuissa ei ole ollut minun mielestäni mitään kiinnostavaa pointtia tai edes mitään hauskaa - tai sitten olen missannut ne parhaat, sillä Voimaa ei tule luettua enää kovin säännöllisesti. Rapin "Pullapoika" oli kyllä oivallinen.
"Onneksi kirjastonhoitajat ovat tunnollisia kaikissa tunnetuissa todellisuuksissa" (P.A. Manninen: Kapteeni Kuolio - Tampereen sankari)

pertti jarla

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 915
Re: Pyhä arkisuus
« Vastaus #53 : 02.12.2006 klo 13:37:08 »
Ja nyt saatte alkaa kerätä kiviä, sillä eihän tätä saisi arvostella: Aapo Rapin Meti-mummosta kertovat sarjakuvat eivät ole vedonneet minuun koskaan.

Ei pyhiä lehmiä saa olla! Mutta onko niitä? Voisi alkaa kerätä listaa sarjakuvista joita ei saa kritisoida. Itse tykkään kovasti Tilsasta, mutta herran sooloprojekteja ei oikein koskaan kuule haukuttavan. Onko jossain vaiennettuja Tilsa-vihaajia? Entä Pauli Kallion Kramppeja ja nyrjähdyksiä? Joakim Pirinen? Carl Barks?
Myötätunto ja huumori pois vakavasta asiasta!
-Huolestunut äiti

keijoahlqvist

  • Sarjakuvaneuvos
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 553
  • -
Re: Pyhä arkisuus
« Vastaus #54 : 02.12.2006 klo 14:19:16 »

Ja nyt saatte alkaa kerätä kiviä, sillä eihän tätä saisi arvostella: Aapo Rapin Meti-mummosta kertovat sarjakuvat eivät ole vedonneet minuun koskaan. Periaatteessa konsepti on paperilla onnistunut, sillä vanhuksilta kuulee monesti mielenkiintoisia tarinoita, mutta valitettavasti näissä Metin jutuissa ei ole ollut minun mielestäni mitään kiinnostavaa pointtia tai edes mitään hauskaa - tai sitten olen missannut ne parhaat, sillä Voimaa ei tule luettua enää kovin säännöllisesti. Rapin "Pullapoika" oli kyllä oivallinen.
Kivet on kerätty. Tuota ihmettelen kovin, koska juuri Meti elää ja värähtelee mulle täysillä, ja edustaa sarjakuvan syvintä olemusta.

Myös ihmisyyden ydintä - tuo mummo on elänyt täysillä ja pystyy katsomaan omia kommelluksiaan myötätuntoisesti, humoristisina, hän ei tarvitse omahyväistä satiiria epämiellyttäviinkään sivuhenkilöihin, ne vain toimivat kuin toimivat ja kaikessa toteutuu joku pirun karman laki jolle ei purnata. Räikeät tussit mua risoo, ja sanomalehtipaperi.

VesaK

  • Jäsen
  • Viestejä: 15 556
  • Kuka mitä häh?
Re: Pyhä arkisuus
« Vastaus #55 : 02.12.2006 klo 20:04:52 »
Ei ihan jokainen Meti ole napakymppi, mutta kuitenkin, kiitos myös Aapon kynänjäljen, siitäkin sarjasta huokuu sellainen inhimillinen lämpö, aitous... rehellisyys. Tällaista oli elämä.

Mutta jos ei Meti putoo, kannattaa kaivaa esiin Rapin Kelomökkkien mies. Tuo Palsa-parodia (!) iskee kuin halolla ottaan. Julman terävää "taiteilijaelämän" pilkkaa, RRRRRRKELE!
“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama

Antti Vainio

  • Karpaattien nero
  • Jäsen
  • Viestejä: 4 164
Re: Pyhä arkisuus
« Vastaus #56 : 02.12.2006 klo 23:07:50 »
Haluan vain palauttaa mieleen mistä keskustelu lähti eli Riekon tuskailuun virallisesta oikeasta kirjoitustavasta:

"Olen nyt syksyn ollut kansalaisopiston "kohti tavoitteellisempaa kirjoittamista"-kurssilla (joo, tiedän ettei kansalaisopiston kursseilta pidä odottaa liikoja) ja on käsittämätöntä kuinka kaikki huomio kiinnitetään realistiseen ihmissuhdekuvaukseen ilman minkäänlaista mielikuvituksen häivää. Kaikki oudompi materiaali on surutta jätetty täysin vaille huomiota. En ihmettele yhtään miksi Kalle Päätalo myy vuodesta toiseen ja mielikuvitusta hyödyntävä materiaali ilmestyy vain undergroundina tai omakustanteina."

Nähdäkseni Meti pitää hyväksyä oikeana suorituksena mutta Kelomökkien mies hylätä koska se on fiktiivinen ja siinä käytetään huumoria tarkoituksena peittää kirjallisen lahjakkuuden puute

Edit. Minulla on pelkästään hyviä kokemuksia Vantaan aikuisopistosta, nim. 5 vuotta espanjaa opiskellut, mutta kaikki varmaan onkin  tajunnut että Päätalo-ongelma ei ole kansalaisopistojen syytä

« Viimeksi muokattu: 02.12.2006 klo 23:22:47 kirjoittanut Antti Vainio »
"This country sucks. It's all about the nature and who the fuck cares about the nature".

keijoahlqvist

  • Sarjakuvaneuvos
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 553
  • -
Re: Pyhä arkisuus
« Vastaus #57 : 02.12.2006 klo 23:23:56 »
Nähdäkseni Meti pitää hyväksyä oikeana suorituksena mutta Kelomökkien mies hylätä koska se on fiktiivinen ja siinä käytetään huumoria tarkoituksena peittää kirjallisen lahjakkuuden puute


Hah. Mutta on semmoista fiktiivisyyttä mille löytää todellisuudesta vastinetta, ja semmoista mikä on todellisuuspakoa tai ehkä tarkoituksellista asennemuokkausta, vrt sotapropaganda.

Meti tuskin on naturalismia. Kelomies on Rapin näkökulma jonka ainekset on poimittu muutamasta taiteilijasta, esimerkiksi Hannu Lukiniin se vähän passaa. Ja sitten on esimerkiksi Yhdysvaltain laivaston viihteenä kustantamaa kirjallisuutta, kukas sitä kirjoittikaan...

Antti Vainio

  • Karpaattien nero
  • Jäsen
  • Viestejä: 4 164
Re: Pyhä arkisuus
« Vastaus #58 : 03.12.2006 klo 00:29:50 »
Hah. Mutta on semmoista fiktiivisyyttä mille löytää todellisuudesta vastinetta, ja semmoista mikä on todellisuuspakoa tai ehkä tarkoituksellista asennemuokkausta, vrt sotapropaganda.



Sori mutta olen olen aivan helvetin vastaan koko sun ajattelua. Kafka ei ole minulle erityisen rakas tai läheinen kirjailija mutta parempi kuin Väinö Linna ihan siitä syystä että aloitti yhden novellin siitä kun kaveri huomasi olevansa koppakuoriainen. Keskieurooppalaisessa ajattelussa on sen jälkeen ollut ok että kirjoissa (tai sarjakuvissa) ihmiset huomaa muuttuneensa koppakuoriaisiksi. Vapauttaa kummasti ajattelua jos ei tarvitse miettiä että mikä suo, minkämerkkinen kuokka ja kuka Jussi.

Propagandan tekijät rakastaa suo kuokka ja
maitotölkki-realismia , mitä enemmän siellä valehtelun seassa on totta, faktaa  tai siltä näyttävää, sitä parempaa se on. Minulla ei myöskään ole mitään eskapismia vastaan, välillä arkipäiväisyys on niin arkipäiväistä että ei halua lukea sarjakuvaa joka muistuttaa siitä ikävästä tosiseikasta että nyt on vähän tylsää ja ahdistavaa
"This country sucks. It's all about the nature and who the fuck cares about the nature".

keijoahlqvist

  • Sarjakuvaneuvos
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 553
  • -
Re: Pyhä arkisuus
« Vastaus #59 : 03.12.2006 klo 00:37:02 »

Minulla ei myöskään ole mitään eskapismia vastaan, välillä arkipäiväisyys on niin arkipäiväistä että ei halua lukea sarjakuvaa joka muistuttaa siitä ikävästä tosiseikasta että nyt on vähän tylsää ja ahdistavaa
Arkipäivä ei voi olla ikinä tylsän arkipäiväistä, aina on itsellä mahdollisuus tehdä päätös toimia.

Eskapistilla on tylsää ja ahdistavaa koska hän ei uskalla elää todellisuudessa.

Taide on sitä varten että se antaa eväitä ymmärtää todellisuutta, ei paeta sitä.