Mefiston varjo. Kuin vanha, hyvä ystävä olisi tullut kylään. Erinomainen kansikuva, mikä auttoi nostamaan fiiliksen uusiin huippulukemiin tämän ehkä parhaan Mefisto-tarinan parissa. Suurta iloa kesti sivulle 72 saakka. Tästä alkoikin sitten melkoinen rasteroituminen tai pikselöityminen ihan loppuun saakka. En ole ihan varma kumpi, todennäköisesti rasteroituminen, mutta joka tapauksessa Galepin viiva on tämän jälkeen piikkilankaa. Jotakin on mennyt jossain vaiheessa ratkaisevasti pieleen. Voihan surkeus! Niille, jotka kärsivät heikentyneestä lähinäöstä, minulla on ilosanoma: teitä tämä ei haittaa!