Tuli tuo P&F-julkaisu luettua ja ei ollut oikein mistään kotoisin, juoni oli yhdentekevä ... eikä kuvituskaan hurraahuutoja herättänyt.
Paha pettymys. Avutonta tarinankerrontaa vaikka aineksia olisi vaikka mihin.
Sain tämän viehdoin luettua, kun hajin toissa päivänä Kulkukatista. Mitä ihmettä te oikein höpäjätte? Tämähän oli parasta pitkään aikaan! Kiehtovaa luettavaa ja katsottavaa.
Sarjakuva on tietoinen paitsi omasta perinnöstään ja historiastaan, se kommentoi myös Belgian ja Kongon kolonialistista lähihistoriaa aika kieron moniselitteisesti - nippu kliseitä ja kieli poskessa.
On jonkin sortin vaihtoehtohistoriaa kämpillä asenteella, ylimielistä katolisuutta, jaloja villejä, natseja, pompöösi post-kolonialistinen afrikkalainen mahtailijadiktaattori tyyliin Mobutu Sese Seko ja Laurent-Désiré Kabila...
Epäilemättä tämä on kyllä niin belgialainen, ettei kaikki tuossa suomalaislukijalle aukea. Yann on selvästikin perehtynyt myös kongolaiseen puheenparteen. Tää on varmaan täynnä kaikenlaisia kulttuurillisia viitteitä, joita ei täältä pohjan perukalta huomaa.
Tarinan nimi kuitenkin tuntuisi viittaavan Léopold Sédar Senghorin, senegalilaisen runoilijan, poliitikon ja kulttuuriteoreetikon runoon Hosties noires vuodelta 1948.
Kääntäjän blogi, jonka löysin,
vahvistaa ajatustani. Teosta ei ole suomennettu, mutta eiköhän tuo ole kolonialismin kritiikkiä.
Senghor oli ensimmäinen afrikkalainen, joka pääsi Ranskan Akatemiaan. Ja Senegalin presidentti.
Ja albumin Chaland-henkinen piirrostyö ja komea väritys hyväili ainakin mun silmääni.
Ja se
Mata-mata et Pili-pili.
Timo