Apassit

[Lurker]

Tämä eka albumi, ja ei niitä kai enempää tullutkaan, sisältää tarinat: Ilmapallorosvot, Antiikkiset aaveet ja Tuhatsorminen mies.

Alla kansikuva.

Olisivatkohan nämä ilmestyneet sitten sanomalehdissäkin?

[JussiDBC]

Muistan tuon nyt kun näin!
Minä vuonna tuo Jukka Vihi-albumi ilmestyi? Joskus 90-luvun alussa bongasin nuo tarinat sanomalehdessä.

[Lurker]

Albumi on ilmestynyt 1995.

Kustantaja on Cultura Oy.

[VesaK]

Sirolan tuotantoon kuuluvat myös ihan mainiot Hölmöläiset-albumit, itse ostin just eilen sarjan viimeisen osan 5, "Hölmölän kaupan" (Weilin+Göös 1982), kolmella eurolla. Vähemmän mainio on samaa hölmöläislinjaa veikkohuovismaiseen konstahuumoriin kytkevä kolmen albumin mittainen Jäpänperä; Härmäläiset, Käikkä ja Suruton seurakunta. 
Välissä vielä suomalaista paperivientiteollisuutta yms. yrityskulttuuria irvinyt Hierrekierre (W+G 1984), käsikirjoittajina Aku-Pekka Laakso ja Pekka "Me muut" Seppänen.

Eikä sarjakuva ole myöhemminkään Sirolalta sivuun jäänyt:
http://vihti500.netcabinet.fi/fin/vasenpalsta/vihtilaisia_vaikuttajia/o__y/sirola_martti/?id=54

Kukaan ei vaan koskaan häntä tunnu muistavan silloin kun Puupää-hatusta päätetään...

[mlietzen]

Kovakantinen Apassit-"integraali" tarttui kirpputorilta mukaan, en ollut ensimmäistä albumia lukenutkaan sitten 80-luvun alun ja muita tuskin koskaan. Silloin lapsena tämä aiheutti lähinnä inhoreaktion kun ei ollut värejä ja toimintakin oli, no, tuollaista suomalaista!

Nyt 30 vuotta myöhemmin reaktio oli kovin toisenlainen. Ensimmäinen albumi on hienosti kerrottu ja upeasti piirretty, viivassa on jotakin hyvin 70-lukuista rentoutta... Alussa tunnelmat ovat kohdallaan ja niille on annettu tilaa, loppuosassa kohellus lisääntyy ja tiivistyy ehkä hieman liikaa. Hyvin kulkee kokonaisuutena kuitenkin.



Toinen albumi Erämaaseikkailu on hätäisemmän oloisesti tehty mutta sekin kyllä toimii, kolmas albumi Rautaparta taas... mitäköhän lienee tapahtunut. Mutta eka albumi on klassikko.

Kukaan ei vaan koskaan häntä tunnu muistavan silloin kun Puupää-hatusta päätetään...

Apassit-sarjan päähenkilö Tatu onkin jo hatutettu...

[tomu]

... eka albumi on klassikko.

Ainakin pieni klassikko. Siinä on tosi hyvä tunnelma, mikä puri ainakin minuun lapsenakin. Tai ehkä se oli se majanrakennusmeininki, tiedä häntä. Piti lukea nuo pari ensimmäistä syksyllä uudestaan ja ensimmäinen albumi toimii edelleen. En kyllä tiedä onko se tunnelma rakennettu ihan hallitusti. Jonkinlainen omituinen pohjaviba siinä on. Tuli etäisesti mieleen Drechslerin Summer of Love, nimenomaa tunnelmasta.

[J.T.]

Tervehdys,

Olen tassa muutaman vuoden ajan koettanut miettia mika ja kenen oli tama tietty sarjakuva josta aika voimakkaasti 70/80-lukujen vaihteesta on muistoja. En tarinaa enka paahenkiloita, mutta jstain syysta pentuna pidin siita kovasti. 

Kyseessa oli nuorten sarjisalbumi jossa paahenkilot pistivat pystyyn koivumetsan keskelle oman leirinsa. Kyseessa oli iso leiri, melkein oma kyla, jossa lapset (nuoret) viettivat aikaansa ja koettivat sita pitaa aikuisilta sun muilta piilossa. Oli aika realistisesti piirretty...

Jos on mitaan tietoa niin kiinnostaisi kun en ole netista loytanyt. Olisikohan ollut jopa suomalainen tai ainakin pohjois-Eurooppalainen...

--Juha.

[VesaK]

Se on Martti Sirolan "Apassit".


http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=719.0

[J.T.]

Olipa helppo. Kiitoksia.

[Antti Vainio]

Myynnissä tuolla Sarjakuvakeskuksella jos haluat nostalgiatripille, kokoelma jossa kaikki sarjan albumit muistaakseni kympillä.

[haplo]

Minulta oli mennyt kokonaan ohi että viime vuonna ilmestyi Sirolalta albumi Rottalan kummitus.

Mutta nyt se hauska osuus. Huomasin tämän Suomalaisessa kirjakaupassa. Hinta vain oli niin suolainen että saahan sitä myydä, tekijä siitä tuskin hyötyy myytyinä albumeina. Lähempänä kolmea kymppiä.

[TOSA]

Hieno homma, onnittelut Martille.

Apassien kokoelman luin pari vuotta sitten uudelleen ja olihan ne ihan luettavia vieläkin joten jäi edelleen hyllyyn. Käikkä, Härmäläiset ja Suruton seurakunta tuli myös luettua. Olivat ihan ok mutta ne meni kyllä vaihtoon. Hölmölän tarinoita tekisi mieli lukea uudelleen kun níiden edellisestä lukemisesta alkaa olla 30 vuotta.

Piti wikipediasta tarkistaa mitä kaikkea Martti on tehnyt ja nämä olen lapsena lukenut useammankin kerran:
Apassit, Apassit - Erämaaseikkailu, Apassit - Rautaparta, Hölmölän väki, Hölmölän akat, Hölmölän arkea, Hölmölän ukot, Hölmölän kauppa, Hierrekierre, Käikkä, Härmäläiset, Suruton seurakunta, Hölmölässä

[hdc]

Tämä oli kiva uutinen, muistan Hölmöläiset ja Apassit lapsuudesta ja tuossa männävuonna tuli luettua myös pari uudemman tuotantonsa albumia, lainaan tänne niitä:

Martti Sirola - Irvileuka

On todettava että en ole tainnut lukea Sirolan sarjakuvia lähemmäs 30 vuoteen, enkä edes tiennyt että uutta tuotantoa on...
Kaksi poikaa ja puhuva koira lomailevat isoisän mökillä ja kohtaavat järvellä valtavan hauen, jota sitten aletaan kalastaa...
Monella tavalla tuttuja piirteitä Sirolan tuotannosta, poikain seikkailuja sympaattisen vanhanaikaisessa maaseutumiljöössä, mutta tarinan puolesta päädyin huvittumaan siitä että tässähän vedettiin aika tyylipuhtaaksi maagiseksi realismiksi sillai Gabriel Garcia Marquezin tai Jorge Amadon hengessä (paitsi tietysti että sijoitutaan suomalaiseen maaseutuun ja tarina sopii nuoremmille lukijoille...)
Mikä ei ole ollenkaan kurja verrokki.

Martti Sirola - Rottalan kummitus

Pari vuotta vanhempi albumi samoista henkilöistä, eli Kippo, Nappo ja Kuuppa selvittelevät kummitteleeko eräässä ränsistyneessä kartanossa...
Tämä oli vähän perinteisempi lanu-dekkarimainen seikkailu, ihan sympaattinen huvittavilla yksityiskohdilla mutta tunnelmaltaan pidin kyllä tuosta Irvileuasta enemmän.

[Reima Mäkinen]

Hienoa! Sirola oli yksi aliarvostetuimmista ammattilaisistamme. Siitäkin on aikaa kun Sarjainfo viimeksi kirjoitti. Mutta nyt, onnea!

[Jouko Nuora]

Kuka urpo aliarvostaa Martti Sirolaa, en ainakaan minä. Apassit albumit oli mainioita jo silloin lapsuudessa. Sirolan rento piirrostyyli on kyllä kivaa. Stoorit ny ei ehkä uppoo aikuisena ihan small lailla, muttei tarviikaan.
 Muistelen että Sirola oli mukana jossain kesäisessä lonkerontäyteisessä kokouksessa Joonaksen kutsumana joskus 90-luvulla..... Mukava mies.
 1970-luvullahan kun sirola duunas paljon albumeja, ei ollu kauheen montaa ammattilaispiirtäjää, kourallinen hyviä, sillon huonot ei päässy julkasenkaan kirjojaan, toisin ku ny, ..........muhahahahaaa!!
 Onnittelut Martti Sirolalle, kaikki tyyni, hienoa että Sarjakuvaseura "erehtyi" antamaan Puupäähatun OIKEASTI ansioituneelle!! ))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))) !