En sanonut missään vaiheessa ettei kannata verrata vessapaperia ja ruokaa.
Sanoin, tai ainakin tarkoitin, että se että Before Watchmen myy hyvin, on suurinpiirtein yhtä yllättävä uutinen kuin että vessapaperi ja ruoka myy.
Darwyn Cooke vertautuu ihan helposti minusta Lemireen.
Lemire vain ei ole tehnyt hommaa kovin paljon verrattuna Cookeen.
Cooke tosiaan kyllä toimisi paremmin niissä animaatiojutuissa, jos vain poistaisi ne ärsyttävät tekovirneet.
Siis mutta joo, siis vaikka näiden piirtäjien tausta on eri, huomaa joitakin Cooken juttuja vertaillessa jotain pirullisen samaa. Lemire tuntuu olevan samassa vaiheessa nyt, kuin Cooke oli Solon, The Spiritin ja The new Frontierin aikoihin. Lyijykynä jäljessä usein samoja kauneusvirheitä. Toki siis Cooke on mennyt teknisemmäksi tuosta, ja uutta Cookea on vähän jo hankalampi verrata Lemiren tyyliin, joka taas pyrkii menemään toiseen suuntaan, eli paljon surrealistisempaan.
Eli Cooke ja Lemire ovat saman kolikon kääntöpuolia.
Olisi kiehtovaa nähdä nuo tekemässä yhteistyötä, ja nähdä mitä he voisivat toisilleen opettaa. Sweet Tooth oli Lemiren "Solo" kun taas Animal Man oli hänen "The Spirit". Eli tyylit ovat noissa kohti alkaneet muodostua.
DC: The New Frontierin aikoihin Cooke oikeastaan oli jo löytänyt tyylinsä.
Sen soveltaminen vaan tuntui jotenkin hankalalta hänelle.
Lemire muuten tunnetaan hänen elokuvamaisesta tyylistä. Eli siis siinä missä Cooke on hurahtanut animaatiomaailmaan, on Lemire hurahtanut live-action maailmaan.
The Noboddy on se teos joka oikeastaan selittää Lemiren luovan maailman fiksaatiot.
Mielenkiintoista on miten tämä maailma muistuttaa hyvin paljon Cooken Richard Stark's Parker: The Hunter sarjakuvaa. Molemmissa näkyy molempien fiksaatiot ja yhtäläisyydet.
Mielenkiintoista on se, että Parker on uudempaa Cookea, kun taas The Noboddy vanhempaa Lemirea. Mutta miksi nämä teokset sitten ovat niin samanhenkisiä? Koska molemmat viittaavat kirjallisuudessa ja elokuvissa tuttuihin aiheisiin. Cinema on tässä se avainsana. Parker perustuu kirjaan, joka oli hyvin soveltuvainen vertailussa aikansa elokuviin ja kirjallisuuteen. The Noboddy viittaa elokuviin, jotka ovat lähtöisin kirjallisuudesta. Pulp on noiden yhteinen nimittäjä.
Mutta vaikka värimaailman voi ajatella vain hyvänä oivalluksena molemmilta, minusta se silti antaa syytä myös vertailuun.
Mutta miksi sitten en pidä Before Watchmenin Cooken jutuista jos Cooke kertaa kiinnostaa minua näin paljon?
Hyvin yksinkertaista:
Before Watchmen: Minutemen taikka Before Watchmen: Silk Spectre ei ole The New Frontier, vaikka sen pitäisi olla.
Cooken The New Frontier on minusta yhtä kovan luokan teos kuin Watchmen.
Perkele. Watchmenin etko-osan pitäisi olla yhtä kova kuin Watchmenin. Cooke olisi minusta ollut paras tähän hommaan, koska The New Frontier osoitti sen. Sekä animaationa että sarjakuvana. Mutta mitä Cooke tekee? Sen sijaan että saisimme The New Frontierin ja Watchmenin kiehtovan yhdistelmän, saamme pienen palan toffeeta, ja sitten meidän eteen heitetään tyhjä pussi. Ei näin.
Mikä sitten olisi ollut hyvä etko-osa Watchmenille?
Before Watchmen: Minutemen + Before Watchmen: Silk Spectre + Before Watchmen: Comedian + Before Watchmen: Nite Owl + Before Watchmen: Ozymandias + The New Frontier + Before Watchmen: Crimson Corsair = Täydellinen esiosa. Ja jos siitä tehtäisiin elokuva, niin loppuun soimaan My Chemical Romancen versiona Bob Dylanin Times they are a changing, jonka Dylanin versio aloitti Watchmen elokuvan, sekä siihen perään Leonard Cohenin Everybody knows. Ympyrä sulkeutuu. Molemmat elokuvat päättyvät Bob Dylan + My Chemical Romance + Leonard Cohen combinaatiolla.
Noin. Nyt olen vihdoin ja viimein sanonut jotain positiivista ja mielestäni kiehtovaa Darwyn Cookesta. Se että miksi siis en pitänyt hänen BW:stä oli koska petyin. Lemireen taas en ole vielä pettynyt. Haluaako joku vielä kääntää veistä haavassa?