Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Artikkelit ja henkilökuvat: 1966 / 100 - Jorma Tiittanen: Titulointia (22.02.2018 klo 21:57:15)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
19.12.2018, klo 00:11:27

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
469724 viestiä 10447 aihetta kirjoittanut 7342 jäsentä. Uusin jäsen: Ducky
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvanlukijoiden keskustelut
| |-+  Toimintasankarit
| | |-+  Garth Ennis- sarjakuvien Tarantino
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: 1 ... 7 8 9 10 11 [12] 13 14 15 16 17 | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Garth Ennis- sarjakuvien Tarantino  (Luettu 49385 kertaa)
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 982


« Vastaus #165 : 31.05.2013, klo 19:26:03 »

Pitää hommata lisää.

Crossed on Hyvää luettavaa™ joskin infoan heti alkuun että Ennis on skriivannut koosteet vol  1, vol 4:badlands ja vol 6 eikä noitakaan kokonaan.
Lapham ja Delano kyllä ovat yhtä helläkätisiä veikkoja kirjoittajina.

tallennettu
Jukka Laine
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 35 945



« Vastaus #166 : 31.05.2013, klo 22:17:17 »

Crossed pitäisi saada suomeksi nimellä "Ristityt".
tallennettu

Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 982


« Vastaus #167 : 31.05.2013, klo 22:31:43 »

hyvä heitto joskin menettää kielellisen leikittelynsä = being crossed.
tallennettu
Tina DeMona
Pervo Örvelö
Avustava toimittaja
*
Poissa

Viestejä: 1 647



« Vastaus #168 : 01.06.2013, klo 03:13:06 »

Joo, jotkut noista myöhemmistä tradeista tai spinoffesita tai mistä lie (ei Ennisin kirjoittamista) olinkin aiemmin saanut lainaan ja lukenut. Eivät olleet muistaakseni hassumpia nekään, joskin tietysti epäkronologiasta johtuen en niistä varmaan kaikkea irti saanutkaan.

Crossed pitäisi saada suomeksi nimellä "Ristityt".

Heh, no kiitos. Vaikka totta, että menettää kyllä alkuperäisen kaksoismerkityksensä.
tallennettu
Jukka Laine
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 35 945



« Vastaus #169 : 01.06.2013, klo 10:38:29 »

hyvä heitto joskin menettää kielellisen leikittelynsä = being crossed.

Tuossa on toinen kielellinen leikittely, sillain Ahmed Ahnettakin on käännetty.
tallennettu

Lönkka
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 4 278


Life goes on (except for those who die)


« Vastaus #170 : 01.06.2013, klo 19:11:45 »

Eivät olleet muistaakseni hassumpia nekään, joskin tietysti epäkronologiasta johtuen en niistä varmaan kaikkea irti saanutkaan.
Ei noissa stooreissa ole kronologiaa vaan kaikki Crossedit on itsenäisiä tarinakokonaisuuksia.
tallennettu
Tina DeMona
Pervo Örvelö
Avustava toimittaja
*
Poissa

Viestejä: 1 647



« Vastaus #171 : 01.06.2013, klo 22:32:55 »

No joo mutta silti. Se eka oli silti ilmiselvästi "se eka". Tavallaan räätälöity ihmisille alkamaan alusta, että ei tarvitse minkäänlaista tietoa mistään alkaa lukemaan sitä, ja näin.
tallennettu
Lönkka
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 4 278


Life goes on (except for those who die)


« Vastaus #172 : 02.06.2013, klo 15:38:30 »

No joo mutta silti. Se eka oli silti ilmiselvästi "se eka". Tavallaan räätälöity ihmisille alkamaan alusta, että ei tarvitse minkäänlaista tietoa mistään alkaa lukemaan sitä, ja näin.
Joo, siitä ekasta kannattaa aloittaa.
tallennettu
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 982


« Vastaus #173 : 01.09.2013, klo 13:35:52 »

Garth Ennisin Red Team on erinomaista settiä.
Kehno räkähuumori loistaa poissaolollaan tilalla piinkovaa trilleriä.

Ensi vuonna Garth palaa kirjoittamaan Frank Castlen edesottamuksia ainakin minisarjan verran.
tallennettu
Doctor Phantomizer
Kesyttämätön outolintu
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 594


Bite from the dust til the dawn


« Vastaus #174 : 01.09.2013, klo 21:23:40 »

Jätän toistaiseksi väliin. Pidin Ennisin kaikista Tuomareista, vaikka toisista vähän vähemmän. Mutta...

Olenko ainoa jonka mielestä Ennisin pitäisi kokeilla välillä jotain ihan uutta?

Sarjat ovat olleet aika lähellä toisiaan jo pitkään.
En sano etteikö noilla olisi hetkensä, mutta minä ainakin kyllästyin jo ainakin hetkeksi.
Ennis on minusta kuitenkin paljon monipuolisempi kirjoittaja, josta kustantajat saisivat enemmänkin irti. Nyt kaikki jutut tuntuvat laahaavilta ja itseään toistavilta.

Myönnän toki oppineeni Ennisiltä paljon englantia, mutta sekin että tektissä tuntuu välillä olevan kaikkea kummaa. Tarviiko joka asiaa ilmaista jollain ihme retoriikalla? Vai olenkohan lukenut kännissä? Preacherissa en muista olleen mitään ihmeellisempää englanninkäyttöä. Myöhemmissä taas kyllä.

Kiroilu taas on asia erikseen, joka lähinnä puuduttaa.
Millar käyttää samaa tapaa tehokeinona.
Ei toimi minusta enää hänelläkään, vaikka tekeekin hommasta värikkäämpää.
Millarin ja Ennisin pitäisi varmaan vaan kirjoittaa sarjakuva kiroilusta.
tallennettu

"Ollie, the only people who have to worry about Big Brother are the people who are doing something wrong."-Green Lantern, Hal Jordan.
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 982


« Vastaus #175 : 03.10.2013, klo 13:54:37 »

Olet.

Red team on päässyt osaan 5 ja jos pitää tämän linjansa siitä tulee kaikessa hiljaisuudessa rikossarjakuvan The Wire.
Craig Cermakin piirros on teknistä ja tarkkaa, muttei "sielutonta hinkkausta" joksi realismihakuinen perspektiivinsä tunteva piirrosjälki täällä yleensä lokeroidaan.


Red team on kyllä melko lailla kylmäävä lukemiskokemus, väkivaltaa ei nosteta jalustalle ja varsinkin sen oikeutukselta vedetään mattoa alta.

Tämä voi pääättyä ihan miten tahansa.
Mutta ei hyvin.
tallennettu
Doctor Phantomizer
Kesyttämätön outolintu
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 594


Bite from the dust til the dawn


« Vastaus #176 : 06.10.2013, klo 22:58:24 »

Red team on päässyt osaan 5 ja jos pitää tämän linjansa siitä tulee kaikessa hiljaisuudessa rikossarjakuvan The Wire.
Craig Cermakin piirros on teknistä ja tarkkaa, muttei "sielutonta hinkkausta" joksi realismihakuinen perspektiivinsä tunteva piirrosjälki täällä yleensä lokeroidaan.

Red team on kyllä melko lailla kylmäävä lukemiskokemus, väkivaltaa ei nosteta jalustalle ja varsinkin sen oikeutukselta vedetään mattoa alta.

Tämä voi pääättyä ihan miten tahansa.
Mutta ei hyvin.

Ei! Päinvastoin! Se ei voi päätyä kuin vain ja ainoastaan hyvin.
En ymmärrä, miksi aina pitäisi fiktiossakaan antaa oikeutuksia väkivallalle missään tilanteessa.

Ja ei tuo tosiaan vaikuta tuon kuvan perusteella miltään sieluttomalta hinkkaukselta. Itseasiassa jotain noin tunnelmallista vaatisinkin Ennisiltä.
Tuo on jotain muuta ja uutta! Luulin että Curt vain vitsaili kun sanoi tuossa aiemmin että ei räkä-sperma-yms. huumoria.
tallennettu

"Ollie, the only people who have to worry about Big Brother are the people who are doing something wrong."-Green Lantern, Hal Jordan.
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 982


« Vastaus #177 : 07.10.2013, klo 00:01:42 »

Eihän se aiemminkaan ole mikään syy ollut, sinulta on niissä aiemmissakin tarinoissa (vissiin?) mennyt se varsinainen näkökulma selvästi ohi.
Se kun ei ole mikään mehustelu.
Räkä ja huumori olivat se vähäisin osuus Preacherissakin.

Ennis hallitsee henkilökuvauksen, meidän virheellisyytemme tallantamisen. Pienet arjen ilon hetket, ystävyyden ja totta kai sen kuinka osaamme itse vetää oman elämämme viemäristä alas ilman ulkopuolista apua.

Tämä kertomus kun päättyy rumasti ja väkivaltaisesti vielä tästäkin pisteestä eteenpäin.

Vainajisto on toki ollut enimmäkseen rikollisia mutta Enniksen ja Cermakin käsittelyssä on ilmeistä että tämä ei ole yksioikoisesti "oikein".
Vakivalta on yhä väkivaltaa.

Red Team on tragedia, se mitä Red Teamissa ihmisinä opitaan ja kasvetaan on kuten enimmäkseen reaalimaailmassakin: liian myöhään tilanteen ollessa jo pelastettamattomissa.

itse lukeudun niihin jotka eivät täyteen väkivallattomuuteen usko ja sen täysin kieltävät ja siitä täysin kaikessa kieltäytyvät eivät poista sitä maailmasta vaan huomioideni mukaan päinvastoin mahdollistavat sitä(väkivaltaa ja sen tuomaa valtaa) etsivien ja janoavien käyttävän sitä niin rakenteellisesti eri puolilla maailmaa kuin yksityiselämissään.
Näen heidän tuottavan ja mahdollistavan väkivaltaa samalla tavoin kuin sen harjoittajienkin.

Ongelmat kun eivät katoa kuvittelemalla ettei nitä ole tai puhumatta niistä, puuttumatta niihin.
Sitä tämäkin sarjakuva käsittelee, nelosnumerossa ollut "baari-illan tapaturman kuvaus" kun osuu liiankin lähelle sitä todellisuutta  joka on liikaa yhdellekin ihmiselle(vaikka ongelma onkin 99,9999% naissukupuoleen kohdistuva) ja johon liityvän kulttuurin korjaamisessa on tähän mennessä valitettavsti epäonnistuttu niin sosiaalisin, psykologisin kuin voimankäytönkin metodeissa.

Tosin saman katsantokannan voi nostaa esiin kaikista tähän asti tulleista sarjan osista.

Ennis ei jeesustele eikä tingi, ei tee lukemisesta helppoa.
Red team kun ei tee väkivallasta helppoa vaan aitoa. Joitain mitä me ihmiset teemme.
 Se tarjoaa peilin joka ei mairittele.
tallennettu
Doctor Phantomizer
Kesyttämätön outolintu
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 594


Bite from the dust til the dawn


« Vastaus #178 : 07.10.2013, klo 03:27:22 »

Eihän se aiemminkaan ole mikään syy ollut, sinulta on niissä aiemmissakin tarinoissa (vissiin?) mennyt se varsinainen näkökulma selvästi ohi.
Se kun ei ole mikään mehustelu.
Räkä ja huumori olivat se vähäisin osuus Preacherissakin.

Ennis hallitsee henkilökuvauksen, meidän virheellisyytemme tallantamisen. Pienet arjen ilon hetket, ystävyyden ja totta kai sen kuinka osaamme itse vetää oman elämämme viemäristä alas ilman ulkopuolista apua.

Ööh. Ei.
Ainoa ongelma minulla vaan on ollut, että Ennisin jokainen juttu on samanlainen.
Samojen vitsien tai samojen teemojen toistoa. The Boys yritti jotain uutta, mutta oli liian väkinäinen, ja käteen ei jäänyt mitään erityisen uutta. Eikä sitäpaitsi Ennis minusta edes osaa kirjoittaa supersankari tarinoita, toisin kuin Millar.

Ja ennen kuin edes sanot Tuomari tai Judge Dredd, niin nämä ovat paljon vapaampia hahmoja, joissa on funktio toisissa asioissa. Tuomarissa se on kadulla, rikollisuudessa, politiikassa ja jopa sodassa.

Ennis käytti siinä hienosti sekä satiirista ns. tulkinnan varaisempaa otetta, aivan yhtä lailla hyvin kuin sitä vakavampaakin. Preacher oli hyvää viihdettä myös, satiirisista piirteistäänkin huolimatta.

Hellblazer oli myös hyvää settiä, sehän oli juuri se setti joka helpotti Hellblazeriin siirtymistä, kun juonikuviot muistuttuvat elokuvan juonikuvioita. Pidin myös Dan Daresta aikoinaan.

Käytännössä The Boys:illa ja Chronicles of Wormwood:illa Ennis vain tuntuu pyrkivän toistamaan aiempaa onnistumistaan, mutta hommassa ei ole oikein makua. Jacen Burrows oli sitä paitsi toimivampi pari Alan Mooren kanssa. Ennis on näillä teoksilla tuntunut lähinnä pyrkineen romuttamaan kaiken sen mikä oli hyvää hänen jutuissaan. Eli uutta luovaa, eikä missään nimessä totuttuja kaavoja toistavaa. Nyt hän tuntuu toistavan omia juttujaan omissa jutuissaan.

Jennifer Blood ja Crossed ovat olleet ihan hyviä. Viimeksi mainittu lähinnä sen takia, että se jollakin tasolla kulkee jollakin perverssillä tavalla lähellä minun estetiikka käsitystäni. Mutta en tiedä. Jompikumpi, joko Ennis tai minä kaipaa taukoa hänen tuotannostaan. Red Team tosin vaikuttavaa tosiaan lupaavalta.
tallennettu

"Ollie, the only people who have to worry about Big Brother are the people who are doing something wrong."-Green Lantern, Hal Jordan.
Tina DeMona
Pervo Örvelö
Avustava toimittaja
*
Poissa

Viestejä: 1 647



« Vastaus #179 : 07.10.2013, klo 18:32:03 »

Minä olen kyllä pitänyt aikalailla kaikesta Enniksestä mitä olen tähän mennessä lukenut - mikä ei siis kylläkään varmasti ole lähelläkään leijonanosaa äijän tuotannosta.

The Boysia olen lukenut vasta viisi, kuusi tradea mutta ei tuo minusta ainakaan miltään vanhan kertaukselta tai muulta kuppastelulta tunnu. Ja Crossed tosiaan on hyvä.

Pitäisi näihin uudempiinkin taas tutustua. Jennifer Bloodin eka satsi on, mutta enhän minä ole taas sitä ehtinyt lukea, vieläkään. Tämä uusikin kuulostaa loistokkaalta... elikkä minä en siis ainakaan kaipaa mitään Ennis-taukoja, tässä vaiheessa elämää.
tallennettu
Sivuja: 1 ... 7 8 9 10 11 [12] 13 14 15 16 17 | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: