Jadesoturi- Sangfu

[Curtvile]

Liken julkaisema Jadesoturi- Sangfu on hyvä lisä kotimaiseen sarjakuvaan.
Monet voivottelevat kovaan ääneen elokuvakytkyjä, mutta Tuomas Liuksen piirtämä ja hänen ja elokuvan isän Tuomas Annalan albumi on mainio seikkailukertomus joka ainakin sai minut odottamaan elokuvaa.
Liuksen jälki on seikkailusarjalle ominaisen realistinen, mutta karhean rouhea.
Juuri sopivan viimeistelemätön.
Graafikot voivat alkaa osoitella sormellä photariefektejä, painojälkeä ja rasterivalintoja.
Kuvallinen kerronta kuitenkin toimii ja on vaivatonta. Tarinassa ainoa valituksen aihe on sen prologimaisuus.
mutta sitäkään se ei ole häiritsevässä määrin.
Lopun värilliset leffastillit ovat ainoa "turha" osuus.

edit. unohtui se ISBN 952-471-902-9

[Sampsa Kuukasjärvi]

Curtvile (loistava nicki muuten) se on niin kaikkiruokainen, että kehuu aina kaikkia sarjakuvia.

Mielestäni tällä kertaa noin suureen kehuun ei ole aihetta. Jadesoturin sarjisversio on taitavasti (dramaattisesti) kirjoitettu ja erittäin huolellisesti piirretty, mutta näen miinuksena kokovartalokuvien lähes täydellisen puuttumisen. Lukijalle tarjotaan paljon lähikuvia päistä, mikä on pidemmän päälle outoa ja tylsää. Tulee vaikutelma että piirtäjä ei uskalla tai halua piirtää kroppia. Lisäksi toiminta-akrobatiaa olisi saanut olla vähän enemmän kun kuitenkin kung fusta on kyse. Tervetullut lisä silti suomalaseen sarjiskenttään.

[V3§a V1tikain3n]

 Tervetullut lisä silti suomalaseen sarjiskenttään.

Ensimmäinen elokuvasarjakuva, veikkaan.

[Petteri Oja]

Jadesoturia saa myös marketeista. Yllättävä mutta looginen satsaus Likeltä.

[Curtvile]

Curtvile (loistava nicki muuten) se on niin kaikkiruokainen, että kehuu aina kaikkia sarjakuvia.

Mielestäni tällä kertaa noin suureen kehuun ei ole aihetta. Jadesoturin sarjisversio on taitavasti (dramaattisesti) kirjoitettu ja erittäin huolellisesti piirretty, mutta näen miinuksena kokovartalokuvien lähes täydellisen puuttumisen. Lukijalle tarjotaan paljon lähikuvia päistä, mikä on pidemmän päälle outoa ja tylsää.

Minä pidin kuitenkin.
Täytyy muistaa että tätä ennen T.Lius on ansiotunut lähinnä Kaliiperi-lehden max.5-ruutuisissa sarjakuvissa joissa promotoidaan aseita ja kuvitetaan niiden historiaa.
olin siis positiivisesti yllättynyt.

[Ossi Hiekkala]

Graafikot voivat alkaa osoitella sormellä photariefektejä, painojälkeä ja rasterivalintoja.

Joo, minä tökin kyllä vaikka koko nyrkillä. Rasterit olivat jotain todella himmeätä ja pilasivat muuten ihan ok piirrosjäljen. Nyt oli vaikea saada selvää, mitä tekijä oli pyrkinyt kuvaamaan. Toiseksi, taitaa nykyään olla yleinen juttu, että viiva on pikselirosoa. Siihen sortuvat näköjään kaikki, pyrkivät sitten mustavalkoisuuteen tai väriin.

[Veli Loponen]

Siihen sortuvat näköjään kaikki, pyrkivät sitten mustavalkoisuuteen tai väriin.

No eikä. Ei ole taidettu multa yhtäkään mv-työtä julkaista, jossa olisi pikselimössöä ollut, jos vain itse olen asiaan päässyt vaikuttamaan. Väreissä on asia sitten eri, mutta siihenkin on muutosta kenties tulossa...
Mutta kyllä joo pitäisi monikin sarjakuvapiirtäjä pistää digitaalikuvan peruskurssille hetimiten. Ite huomasin tuon albumin tänään kaupassa ja ensimmäisenä ne rasterit pistivät silmään. Sitten rasteroitunut fontti. Sitten... No, tästä olisi saanut oikein hienon näköisen albumin.

[VesaK]

Ensimmäinen elokuvasarjakuva, veikkaan.

No albbari joo, muuten ei. Harri "Wallu" Vaalio piirsi jo muinoin parisivuisen mainossarjan Janne Kuusen rainasta "Apinan vuosi". Alkuperäisromskun kirjoittaja meni metron alle, tosin vasta paljon myöhemmin...

[pertti jarla]

Joo, selasinpa vähän kokeeksi. Ettei vaan olisi sittenkin Jarmo Mäkilän salanimellä piirtämä? Sen verran elotonta jäkitystä. Ja graafikolta kuulostamisen uhallakin, kyllä oli kauheaa rasteripuuroa naamojen peittona. Sääli sinänsä, kyllä Liuksesta voisi varmaan kehkeytyä oikein hyväkin piirtäjä.

[JV]

Lisäsin arvostelun albumista etusivulle.

http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=692

[Petteri Oja]

Minä olen itselleni yllätykseksi samaa mieltä Curtvilen kanssa Jadesoturista. Odotukset eivät olleet kummoiset, mutta sehän oli hyvä! Tarina oli oivallinen, vaikka olikin prologi, eikä siinä kuvituksessa mua häirinnyt suuresti mikään, vaikka rasteripaljouteen kiinnitinkin välillä huomiota. Ai niin, taitossa oli ilmeisesti tehty pieniä mokia kun välillä kuvat ja tekstit menivät ihan liian lähelle selkämystä. Ei sentään mitään kadonnut kokonaan näkyvistä mutta lähellä käytiin.

Joka tapauksessa, sarjakuva sai oikeasti harkitsemaan elokuvan katsomista. Varsinkin esikoisalbumiksi JS Sangfu on erinomainen.

[devilis6]

Voi olla, että en tiedö tarpeeksi rasterien käytöstä sarjiksissa,
mutta minua häiritsi "blurri rasteri" "moire"-ilmiön kera, jota oli käytetty joka hel... puolella aivan suunnattomasti. Onko tuo ihan normaalia vai oliko homma mennyt hiukkasen perseelleen?

[MarkZero]

Voi olla, että en tiedö tarpeeksi rasterien käytöstä sarjiksissa,
mutta minua häiritsi "blurri rasteri" "moire"-ilmiön kera, jota oli käytetty joka hel... puolella aivan suunnattomasti. Onko tuo ihan normaalia vai oliko homma mennyt hiukkasen perseelleen?

Perseelleen sanoisin. Piirrosjälki oli sinänsä ihan OK, mutta nuo rasterin käyttö oli kyl huonoa. Tosi tukkoista. Oppia voisi ottaa vaikka Sydney Jordanin rasterinkäytöstä Jeff Hawke sarjiksissa.

[V3§a V1tikain3n]

http://www.apali.fi/kirjat/korkki.html Tuomas Lius on muuten myös kirjaillut kirjan Kalle Kustaa Korkin paluusta. Tuli hankittua kirjamessuilta.

[Reima Mäkinen]

Joskus alesta hankittu ja nyt innostuin lukemaan. On siitä näön heikkenemisestä näköjään iloakin. En nimittäin huomannut jpg-pikselimössöä ollenkaan ennen kuin tämän ketjun innoittamana laitoin kakkulat päähän. 

Hyväksyin myös pallukkarasterin tyylikeinona, mutta sehän taitaakin tosiaan olla moiretta.  Mielenkiintoisesti Lius on lähtenyt hakemaan tuollaista hieman uutta kuvitustyyliä, veikkaan että osa ruuduista on piirretty valokuvista "läpi" ja ne "sävyt" pintoihin tulee sitä kautta aika helposti. Ei vain ole kehitystyö ehtinyt aivan loppuun asti IMHO. Eli toisinaan mennään enemmän viivapiirroksen ehdoilla ja varjostus on aika randomia. Turhan epäselväksikin tyyli tekee jotkut ruudut, eli tyylittely menee taidesarjakuvan puolelle. Vastaavasti jotkut ruudut ja vaikka osa  maisemista skulaa aika hyvin. Helppo on veikata kiirettä syyksi sillä alpparin kansikin on tunkkainen ja aika kummallinen sekasikiö tyylejä.

Kerrontapuolella häiritsi liika selittäminen. Ihan selvästi käsikirjoitusta ei ollut tehty visuaaliselle medialle optimisti, kun voice-over jyräsi jatkuvasti. Siitä olisi hyvin voinut karsia. Sampsan tapaan kiinnitin huomiota puhuvien päiden ylivaltaan. Ikään kuin Lius olisi pyrkinyt välttelemään taustojen piirtämistä? Lopun epilogia Lius ei ollut ehtinyt piirtää ollenkaan vaan oli laittanut mustapohjaisen aukeaman täyteen tekstilaatikoita. 
Alpparissa liikutaan lähinnä kolmessa ajassa ja paikassa, joiden välillä siirtymät voisivat sujua paremminkin. Alussa häiritsi kun kiinalaiseksi väitetty Sang Fu ei näyttänyt pätkääkään kiinalaiselta, saati että vuoden 2000 eaa aasialaiselta. Annikki-neito puolestaan on turhan rupsahtanut ja muuttuu moderniksi böönaksi aukaistuaan jostain syystä hiuksensa letiltä?
Albumin nimi ei oikein tahdo saada selitystä. Muutenkaan tuossa kamppailut jää vähiin, toisin kuin nimi antaisi odottaa. Genresoppakin kiehahtaa aika piri pintaan kun kalevalaepookin ja wushun rinnalle tuodaan vielä zombit.

Plussaa kuitenkin elokuvamaisuudesta. Ja onhan siellä mukana paljon hienoja ruutuja. Väreissä tämä olisi ehkä ollut miellyttävämpi.

Nyt kun katoin vielä Veltin Kvaak-arvostelun tästä, niin hyvin pitkälle samaa mieltä olen.