Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Kolumnit ja matkaraportit: Sadan vuoden sarjakuvat, osa 1 (07.10.2017 klo 18:50:16)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
22.10.2017, klo 14:53:23

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
459848 viestiä 10207 aihetta kirjoittanut 7204 jäsentä. Uusin jäsen: LariP
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvantekijöiden keskustelut
| |-+  Luomistyö, käsikirjoittaminen ja kääntäminen
| | |-+  Miksi ryhtyä sarjakuvantekijäksi?
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: 1 2 3 4 [5] | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Miksi ryhtyä sarjakuvantekijäksi?  (Luettu 30210 kertaa)
Wade
Toimittaja
Valvoja
***
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 3 247



« Vastaus #60 : 06.08.2007, klo 14:08:25 »

Onko? Kuka olisi uskonut että 11 vuotias on jäsenenä Kvaakissa. Et kai oikeasti ole 11?
Ei kai 11 ja 13 ole kovinkaan eri asioita, vai mitä Doom?
tallennettu

Wade Koivurinne
Aura
Wannabe
Jäsen
****
Poissa

Viestejä: 2 457



« Vastaus #61 : 18.11.2007, klo 13:07:54 »

Sarjakuvantekijä olen jo, mutta olen pitkään miettinyt sitä onko sittenkään vaivan arvoista pyrkiä ammatilaiseksi. Toisaalta motivaatio alkaa hiljakseen palailla. En ole ikinä ajatellut eläväni pelkästään sarjakuvilla, mutta visuaalinen ala ylipäätään on epävakaa ja on (liiankin) paljon onnesta kiinni. Lisäksi minun on vaikeuksia karsia tyylistäni mangavaikutteet, ja jos ammattilaiseksi aikoo olisi epäilemättä syytä osata mangan lisäksi myös jotain täysin ei-mangatyylistä.

Koulun seinällä oli lehtileike jossa joku ilmoitti että on epäeettistä kouluttaa ihmisiä alalle jossa heistä valmistuu työttömiä. Silloin tuli kapinaolo että "hemmetti, tätä me vaan haluamme tehdä ja tätä meidän on pakko tehdä, joten--" Tätä ajatusta seurasi välittömästi epävarmuus: "....ööööh, ootas hetkinen..."

Pyrin alalle siksi että tuntuu siltä ettei muutakaan mahdollisuutta ole (ehkä ainakin tekijät tajuavat mitä tässä ajan takaa) mutta toisaalta pelottaa että yli puolet koulusta on käyty ja pian pitää miettiä mistä saa töitä koulun jälkeen. Tosin meitä on rauhoiteltu että "kyllä te kaikki melko varmasti saatte töitä". Toisaalta en ole kai ikinä vakavasti miettinyt mitään muuta alaa.

Mietin myös sitä mitä Chris Ware sanoi dokkarissa sarjakuvantekijöiden yksinäisyydestä, tai lähinnä siitä miten elämä lipuu ohitse sillä välin kun itse istuu työpöydän ääressä, välillä leipääntyneenä työhön mutta joo, kai sitä yhä haluaa tehdä. (Tosin mies tuntuu hieman masentuneemmalta kuin sarjakuvantekijät keskimäärin, ja Jimmy Corrigan oli aikas ahdistavaa luettavaa.) Jos saavuttaisi tavoitteen tulla täysipäiväiseksi sarjakuvantekijäksi, olisiko se loppupeleissä sittenkään vaivan arvoista?

Vapaapäivinä jolloin en ole matkustanut kavereita tapaamaan olen välillä herännyt miettimään että "Pahus, tässä iässä pitäisi viettää aikaa kavereiden kanssa ja elääkin hieman, sen sijaan istun joko koululla tai yksin himassa. Jos koulua ei olisi ja olisin ammattilainen niin oliko mun elämä tällaista?" Yksinäisyys ei juuri houkuta, onneksi on muitakin tapoja.

Ehkäpä unelmana on työhuone jonka voisi jakaa muiden (mukavien) piirtäjien kanssa, työ jossa voisi tehdä sekä projekteja, taittotöitä että sarjakuvaa... Ajatus esimerkiksi Narullan tekemisestä luku kerrallaan houkuttaisi sekin. Hieman Petshop of Horrors -tyyliin: osan tai muutaman osan mittaisia tarinoita mutta taustalla kuitenkin jatkuvampi juoni. Jos joku muu laittaisi rasterit tai johonkin sarjakuvaan värejä niin sopisi oikein hyvin. Mutta taitaa jäädä unelmaksi tällainen. Wink

Pahoittelut pitkästä viestistä, tuli vain ajatuksia, ei ehkä mullistavia sellaisia mutta teki mieli herätellä keskustelua.
tallennettu

Piber
Sopuli
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 626


yuubervärkki


« Vastaus #62 : 18.11.2007, klo 13:22:00 »

Mietin pitkään tätä ja kai se ainakin mun kohdalla on se pakollinen tarve kertoa tarinoita ja yhdistää kuva ja sana.
Enkä usko että sitä pystyisi täyspäiväisesti tekemään ilman palavaa rakkautta sarjakuvaa kohden.
Alanahan sarjakuva on hemmetin epävakaa ja rankka.
En minä ainakaan ala tuhlamaan elämääni johonkin mistä en pitäisi, ja vaikka sarjakuva viekin puolet elämästä niin mä luulen että se on sen arvoista.

Saas nähdä muuttuuko käsitteet kun ja jos joskus alan makuun pääsee. Cheesy
tallennettu
keijoahlqvist
Sarjakuvaneuvos
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 3 631


-


« Vastaus #63 : 18.11.2007, klo 13:33:14 »

... elämä lipuu ohitse sillä välin kun itse istuu työpöydän ääressä

...pitäisi viettää aikaa kavereiden kanssa ja elääkin hieman

Selvitä ny vielä sekin, mitä tuo "elämä" on. Minun ymmärtääkseni elämä on tekemistä. Onko ajanvietteestä, ajan kuluttamisesta, ajan tuhlaamisesta tullut nykykielenkäytössä elämän synonyymi? Onko elämää höpöttäminen, telkkarin tuijottaminen, pelien pelaaminen?

Hyvin on viesti mennyt perille. Tällä aikaa jotkut käynnistävät sotia, lakkauttavat paperitehtaita ja perustavat uskontoja. Heistä on mainiota että suurin osa kuitenkin pysyy aivottomana karjalaumana jolle riittää viihde ja jolle sopii kävellä omin jaloin teurastamolle, kun se kuuluu hyvään käytökseen.

No anteeksi.

Ymmärsin tahallaan väärin kun oon lukenu tuon tyylisiä pohdintoja muualta. Sarjakuvantekeminen on kuitenkin merkittävää tekemistä koska sen välityksellä ollaan vuorovaikutuksessa lukijoihin ja vaikutetaan ihmisten mieliin, ja omaan. Ala on hupaisa, mielekäs ja palkitseva. Suomessa alalla on mainiota sakkia.

Lainaus
Ehkäpä unelmana on työhuone jonka voisi jakaa muiden (mukavien) piirtäjien kanssa, työ jossa voisi tehdä sekä projekteja, taittotöitä että sarjakuvaa... Ajatus esimerkiksi Narullan tekemisestä luku kerrallaan houkuttaisi sekin. Hieman Petshop of Horrors -tyyliin: osan tai muutaman osan mittaisia tarinoita mutta taustalla kuitenkin jatkuvampi juoni. Jos joku muu laittaisi rasterit tai johonkin sarjakuvaan värejä niin sopisi oikein hyvin. Mutta taitaa jäädä unelmaksi tällainen. Wink

Eihän se ole kaukainen tai vaikeastikaan saavutettava unelma. Oulussa ihmiset tekevät juuri noin. Välillä huone vaihtuu ja kokoonpano, kun ei olla vielä vakiinnuttu alalla mutta toisiinsa luottavat ja keskenään viihtyvät ihmiset työskentelevät kontaktissa toisiinsa niin paljon kuin mahdollista.

Voit sitten ottaa työvoimatoimiston tuella jonkun pikku apulaisen oppisopimuskoulutukseen tms. ja rasteroimaan ja kaikki ovat onnellisia.
tallennettu

Aura
Wannabe
Jäsen
****
Poissa

Viestejä: 2 457



« Vastaus #64 : 18.11.2007, klo 15:59:50 »

Selvitä ny vielä sekin, mitä tuo "elämä" on. Minun ymmärtääkseni elämä on tekemistä. Onko ajanvietteestä, ajan kuluttamisesta, ajan tuhlaamisesta tullut nykykielenkäytössä elämän synonyymi? Onko elämää höpöttäminen, telkkarin tuijottaminen, pelien pelaaminen?

No, ihminen on sosiaalinen eläin. Meitä varoitettiin koulussa heti ensimmäiseksi siitä mitä tapahtuu jos uppoutuu töihin ja muu elämä jää hoitamatta. "Jos teiltä sitten jonain päivänä lähtee työt alta, teille ei jää mitään." Elämisellä tarkoitan lähinnä sitä että joskus on hyvä tavata kavereita ja mennä muutenkin ulos. Jos ei ole virikkeitä ei ole ideoita. Ja jos viihteen kuluttaminen on turhaa, eikö ole yhtä turhaa tuottaa sitä?

Limingassa pystyin piirtämään Tositarinoita juuri siksi että ympärillä oli yhteisö jossa tapahtui. Kotona istuessa materiaalia ei juuri kerry. Joinakin päivinä tapahtuu, joinakin taas ei, mutta jos koulua ei olisi taitaisin tavata muita ihmisiä noin neljä kertaa kuussa.

Lainaus
Eihän se ole kaukainen tai vaikeastikaan saavutettava unelma. Oulussa ihmiset tekevät juuri noin. Välillä huone vaihtuu ja kokoonpano, kun ei olla vielä vakiinnuttu alalla mutta toisiinsa luottavat ja keskenään viihtyvät ihmiset työskentelevät kontaktissa toisiinsa niin paljon kuin mahdollista.

Pitänee ottaa selvää asioista kunhan se on ajankohtaista. Suurempi ongelma vain on se menestyykö tarpeeksi että ylipäätään voi alkaa tekijäksi. Ja mitä taas pitkän sarjakuvan tekemiseen tulee, Suomessa ei taida olla tällä hetkellä yhtään julkaisukanavaa. (Siitähän on jo puhuttu että alppareilla ei elä. Pitäisi keskittyä johonkin muuhun kuin jaappanilaistyyliseen kuwasarja-formaattiin.) Työhuone on kyllä varteenotettavampi ratkaisu kuin yksin kotona nyhjöttäminen.
tallennettu

pertti jarla
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 996



« Vastaus #65 : 18.11.2007, klo 16:32:58 »

Tuosta tuleekin mieleeni Kollaa kestää-yhtyeen sanoitus:

"Kun minä olin pieni ja istuin kellarissa, /nauroin yksin pimeässä ja elin unelmissa
Ei mua kiinnostaneet politiikan arkipäivät, /Kellarini ulkopuolelle turhat melut jäivät

Minä kirjoitin omaa kirjaa mun omasta elämästä, kertomusta erään näytelmän pääosan esittäjästä
(...)
Mutta kaikki kustantajat sanoivat vain että/tässähän on selvää roskakorin täytettä
Ei elämää kellarissa opita tuntemaan,/vaan se täytyy tulla ulos kokemaan"

Toisaalta on muistettava, että abouttia kaikki suuret sarjakuvantekijät ovat tainneet painaa todella pitkiä päiviä pers penkissä. Nyt, krapulassa su iltana klo 16:34 on alettava tehdä sarjakuvaluonnosta, jonka lupasin lähettää "tänä viikonloppuna". Kiire on sikäli hyväksi, ettei pääse motivaattiota miettimään.
« Viimeksi muokattu: 18.11.2007, klo 16:34:32 kirjoittanut pertti jarla » tallennettu

Myötätunto ja huumori pois vakavasta asiasta!
-Huolestunut äiti
Aura
Wannabe
Jäsen
****
Poissa

Viestejä: 2 457



« Vastaus #66 : 19.11.2007, klo 12:23:31 »

Jep. Tietyssä mielessä kiire on ystävä. Ei ehdi edes kärvistellä sitä ettei ole ollut aikaa tai motivaatiota harjoitella eikä jälki näin ollen ole sellaista kuin sen haluaisi olevan. :/ Sitä vain tekee ja ideat tulevat kun on pakko. Tosin ikävänä sivutuotteena käsi sitten kramppaa ja ranne kipeytyy.

Ei tässä täysin haluaisi luopua haaveesta ryhtyä ammattilaiseksi mutta onneksi on vielä aikaa harkita. Se kyllä hirvittää että aivan samaa ajatteli koulun alkaessa ja tilanne ei ole juurikaan muuttunut. Mitä nyt olen joutunut vähentämään töitä minimiin ja kieltäytymään monesta hommasta jotka olisivat ehkä vieneet uralla eteenpäin.

Suomessa tosin pukkaa koko ajan uusia sarjakuvantekijöitä ja vaikka sarjakuvan arvostuskin yhtä lailla nousee on kilpailu kovaa. Kuten se aina on, mutta tämä on kuitenkin hyvin pieni maa. (Mutta jos sitä pitäisi hommat harrastuksena ei kukaan ainakaan pääsisi syyttelemään mistään maineilla ratsastamisista... Wink )
tallennettu

tertsi
Vieras
« Vastaus #67 : 29.08.2015, klo 00:17:29 »

Miksikö ryhtyä?
Sisäinen palo!
tallennettu
1978 villiä metsää
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 548



« Vastaus #68 : 02.09.2015, klo 17:31:31 »

Joakim Pirinen taisi sanoa ettei tehdessä kuule sitä sisäistä nalkuttavaa ääntään. Pitää varmaan kutinsa.
tallennettu
Sivuja: 1 2 3 4 [5] | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: