Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Artikkelit ja henkilökuvat: 1917 / 100 Viikon kuvat (11.10.2017 klo 18:00:00)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
17.10.2017, klo 10:56:55

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
459653 viestiä 10227 aihetta kirjoittanut 7203 jäsentä. Uusin jäsen: MarttiJ
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvantekijöiden keskustelut
| |-+  Luomistyö, käsikirjoittaminen ja kääntäminen
| | |-+  Miksi ryhtyä sarjakuvantekijäksi?
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: [1] 2 3 4 5 | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Miksi ryhtyä sarjakuvantekijäksi?  (Luettu 30118 kertaa)
Irene
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: nainen
Viestejä: 1 842



« : 30.08.2006, klo 10:14:10 »

Jaksaisiko sitä edes provota. Kysyjälle voisin heittää, että kuinka ajattelit elättää itsesi sarjakuvantekijänä?

Kuinka monta sarjakuvantekijää Suomessa on, jotka saavat sarjakuvien piirtämisestä riittävään kuukausipalkkaan verrattavissa olevaa tuloa?

Lapsosille suosittelen hakeutumista ensisijaisesti sellaisiin kouluihin, joista opiskelijat työllistyvät järkevällä tavalla. Sarjakuvien piirtäminen kun on mainio harrastus, ja varmasti paljon antoisampi, jos ei tarvitse pelätä jatkuvasti, että pystyyköhän ensi kuun vuokran maksamaan...

Piti minustakin tulla humanistitutkija, mutta näinpä sitä vaan ohjelmistomyynnissä hommia paiskitaan. Smiley
tallennettu

Lukupäiväkirjani: http://sbrunou.blogspot.com
Reima Mäkinen
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 8 409


Facts are meaningless. You can use facts to prove


« Vastaus #1 : 30.08.2006, klo 11:09:52 »

Jaoin tämän offtopicin sarjakuvakoulutusketjusta omaksi keskustelukseen ja otsikoin uudelleen (noinkin typerästi).

Edit: Ihan eri alueellakin oli. Päätin että tänne tämä kuuluisi.
« Viimeksi muokattu: 30.08.2006, klo 11:12:49 kirjoittanut Reima Mäkinen » tallennettu

"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson
Irene
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: nainen
Viestejä: 1 842



« Vastaus #2 : 30.08.2006, klo 11:12:34 »

Muistelen, että hiljakkoin julkaistiin tilasto, jonka mukaan suomalaisen kirjailijan tyypillinen tulo on 2000 eur / vuodessa. Siis ei kuukaudessa, vaan vuodessa. Poikkeuksena toki ne muutama listahittikirjailija, mutta muilla tuo vuositulo ei kovin leveää leipää tuo...
tallennettu

Lukupäiväkirjani: http://sbrunou.blogspot.com
Reima Mäkinen
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 8 409


Facts are meaningless. You can use facts to prove


« Vastaus #3 : 30.08.2006, klo 11:15:53 »

Merja Heikkinen ja Heikki Jokinen ovat kirjoissaan käsitelleet tätä aihetta. Siis sarjakuvan kulttuuripoliittista asemaa ja sarjakuvantekijän selviytymiskamppailua Suomessa.

...Ja silloin kun maailmasta loppuva positiivisesti ajattelevat idealistiset hölmöt niin huonosti menee. Toistaiseksi menee hyvin.  Smiley
tallennettu

"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 648


« Vastaus #4 : 30.08.2006, klo 11:19:16 »

Tästä tulikin sitten oma eksistentialistinen ketjunsa...
eikä arvatenkaan edes ensimmäinen lajissaan Kvaakin puolella.

Hoitoalalla ja hautauspuolella on aina töitä. Mutta niitä sarjakuvien tekijöitä tarvitaan, niin heidän kuin muidenkin mielenterveyden takia.

Totta kai voi ottaa aikuismaisen asenteen ja kysyä elääkö tällä? Onko tämä sen vaivan arvoista?
Monesti ajatus sarjakuvien tekemisestä on hauskempi kuin varsinainen tekeminen ja sillä elannon hankkiminen (tai sen yritys).
Sen lisäksi ajatus sarjakuvan kaupallistumisesta on monelle kauhistus vaikka juuri se mahdollistaisi sarjakuvan elinkeinona.
Niin kauan kuin tämä ajatus vallitsee ja se ettei sarjakuvalla elä se on ja pysyy itseään toteuttavana profetiana.

Mikään ei silti periaatteessa estä seuraavan "Bill Wattersonin" olevan suomalainen.
Ratkaisu on sama kuin muihinkin lasikattoihin:

riittävän iso vasara.
« Viimeksi muokattu: 30.08.2006, klo 12:59:04 kirjoittanut Curtvile » tallennettu
Lurker
Valvoja
***
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 136



« Vastaus #5 : 30.08.2006, klo 11:27:04 »

<snip>Mikään ei silti periaatteessa estä seuraavan "Bill Wattersonin" olevan suomalainen.
Ratkaisu on sama kuin muihinkin lasikattoihin:

riittävän iso vasara.

Eikä omaperäisyydestä ja kekseliäisyydestäkään ole haittaa. Jos ajattelee ainoata maailmalla tunnettua suomisarjakuvaa, Muumia, niin se on aivan erilainen kuin mikään muu sarjakuva.

Niin helppoa se on! Tehkää vain aivan erilaista mutta silti helposti ymmärrettävää sarjakuvaa...
tallennettu
Doc Lomapäivä
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 827


Geysers of Titan scifiseikkailu Aces Weeklyssä


« Vastaus #6 : 30.08.2006, klo 12:14:15 »

Sarjakuvantekijäksi ryhdytään sisäisen motivaation vuoksi (opin uuden termin). Sitä ei voi rahalla ostaa. Joillakuilla tunne on niin voimakas että itsensä toteuttamisen tarve menee itsesuojelun edelle.

Mutta elääkö sarjakuvalla? Sarjakuva on tuottanut 100 vuotisen historiansa aikana noin yhden (markka)miljonäärin. Lotto tuottaa noin 10-20 miljonääriä vuodessa. Siispä lottoamaan!
tallennettu

mari
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: nainen
Viestejä: 517



« Vastaus #7 : 30.08.2006, klo 12:52:52 »

onneksi sitä opiskelee vielä (ja toivottavasti vielä pitkään), niin on ainakin talveksi elanto jotenkin turvattu...

Ei kai sitä tiedä miksi sitä haluaa sarjakuvantekijäksi. Itselläni asia varmaan johtuu siitä, etten halua tehdä mitään muuta. Se kyllä pelottaa, että joutuu stressaamaan rahasta, piirtäminen muuttuu työksi ja saattaa alkaa tuntumaan inhottavalta. Mutta jotenkin sitä on optimistinen (tai tyhmä), että jos vain tekee sitä mitä haluaa niin raha-asiatkin loksahtaa jossain välissä paikoilleen. Ja aina voi tehdä sivuhommia, jotka periaatteessa liittyy sarjakuvien tekemiseen (opetushommat, kuvitustyöt...).
Suomessa harva ansaitsee elantonsa sarjakuvilla... asian voi kääntää niin päin, että Suomessa muutama elää sarjakuvalla -se on siis mahdollista! työtähän se vaatii, mutta mikäpä ura ei vaatisi?
tallennettu

Irene
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: nainen
Viestejä: 1 842



« Vastaus #8 : 30.08.2006, klo 12:57:58 »

onneksi sitä opiskelee vielä (ja toivottavasti vielä pitkään), niin on ainakin talveksi elanto jotenkin turvattu...


Tämäpä se kummallisuus suomalaisessa opiskelussa onkin. Jotain on vialla, jos opiskelusta saa enemmän rahaa kuin opiskelun jälkeisestä työstä. Opiskelun tarkoituksena kun on tuottaa ihmisiä työelämään, jolloin ansiotaso opiskelun jälkeen nousisi eikä laskisi.
tallennettu

Lukupäiväkirjani: http://sbrunou.blogspot.com
mari
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: nainen
Viestejä: 517



« Vastaus #9 : 30.08.2006, klo 13:05:04 »

niin, no toivottavasti elintaso nousee sitten kun ei enää opiskele... mutta mä toivon myös että sitten kun en enää opiskele, niin oon kehittänyt itelleni jo jonkinlaisen uran/asiakaskunnan niin, ettei tarvitse lähteä ihan tyhjästä... Graafisella alalla papereilla ei ole niin väliä, kokemuksella enemmän... ja siihen mä ainakin pyrin käyttämään opiskeluajan -kokemuksen kartuttamiseen...
Varmaan olisi asiat toisin, jos olisin jossain tekniikan puolella opiskelemassa.. tai en tiedä, oletan näin...
tallennettu

Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 648


« Vastaus #10 : 30.08.2006, klo 13:12:08 »

Tämäpä se kummallisuus suomalaisessa opiskelussa onkin. Jotain on vialla, jos opiskelusta saa enemmän rahaa kuin opiskelun jälkeisestä työstä. Opiskelun tarkoituksena kun on tuottaa ihmisiä työelämään, jolloin ansiotaso opiskelun jälkeen nousisi eikä laskisi.

niinkuin esimerkiksi lääketieteen opiskelijat jotka tienaa opiskeluaikanaan paremmin vai?
Suomessa sarjakuvan opiskelukin on suhteellisen tuore ilmiö, eikä käsittääkseni ammattikoulutus vaan ammatillisesti valmentava koulutus.
Eipä ole suomalaisia isoja sarjakuvastudioitakaan. Siten ei ole varsinaista UG-liikettäkään vastareaktiona markkinatalouden hapatuksille.

Ei kai sitä tiedä miksi sitä haluaa sarjakuvantekijäksi. Itselläni asia varmaan johtuu siitä, etten halua tehdä mitään muuta. Se kyllä pelottaa, että joutuu stressaamaan rahasta, piirtäminen muuttuu työksi ja saattaa alkaa tuntumaan inhottavalta. 

Kuten Mari itse toteaa sehän on työtä.
Joka sekin voi olla hauskaa.
Lainaamani henkilön tähän astisten töiden perusteella (http://www.mariseikkailee.tk/) hänen ei kannata murehtia asiaa: valittu tie on kohdillaan ja jonkun on pakko nähdä kyvyt ja korvata niistä kohtuullisesti.

Voihan asian aina todella nähdä niinkin ettei kukaan ainakaan tee sarjakuvia ainoastaan rahasta, vaan pikemminkin rakkaudesta sarjakuvia kohtaan.
Vaikka se auttaakin niin: Raha ei tuo onnea.
tallennettu
Irene
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: nainen
Viestejä: 1 842



« Vastaus #11 : 30.08.2006, klo 14:22:34 »

Kaikki hyvät kotimaiset kirjailijat, Väinö Linnasta lähtien, ovat tehneet paskaduunia itseään odotuttaneeseen menestykseen saakka ja sen jälkeenkin. Mitä joku suoraan isin ja äitin luota muotoiluinstituuttiin tai taideteolliseen suunnannut pikku älykkö tietää oikeasta ihmisten elämästä? Eipä paljon mitään.

Asiallinen kirjoitus monelta osin, mutta takerrun tuohon mielestäni väärinkäytettyyn paskaduuni-sanaan. Väinö Linna oli käsittääkseni ammattitaidostaan varsin ylpeä ja arvosti työtään. Itselläni paras työkokemus opettavaisuuden puolesta ikinä oli siivoojan työ Engelin leivissä opiskeluaikoina. Porraskäytävät ja pölyiset hallit tulivat tutuiksi, paras kohde oli kuitenkin ruumiskylmiö ja krematorio. Monen mielestä varmasti todellista paskaduunia, mutta jälkikäteen ajatellen se on opettanut minulle paljon enemmän kuin mikään siisti sisätyö. Opin vastuuntuntoa, itsenäistä työntekoa, aikatauluissa pysymistä ja ennen kaikkea sain valtavan motivaation ja rohkeuden työnhakuun. Smiley

(Sivutuotteena oli myös omien koulutusvalintojen kyseenalaistaminen ja alan vaihto, joten ehkä tätä ei sitten voikaan suositella elämäntaiteilijoille?)
tallennettu

Lukupäiväkirjani: http://sbrunou.blogspot.com
ökpö
ääpylä
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: nainen
Viestejä: 524


Vanhana sitä tulee piisamiksi.


« Vastaus #12 : 30.08.2006, klo 14:38:20 »

1. Ihminen tulee käsittämättömän vähällä rahalla toimeen. Siis jos on valmis tinkimään esimerkiksi siitä asuuko isossa kaupungissa vai ei.

Kuka tulee, kuka ei. Useimmat köyhyysrajan alapuolella elävät tuskin kaipaavat tällaisia "on se ihme miten vähällä voi elää" -jeesusteluja. Harvat taiteilijatkaan ovat niin huolettomia ihmisiä, ettei taloudellinen ahdinko painaisi mieltä ja jatkuva pennosten laskeminen veisi voimia siltä mikä olisi tärkeämpää elämässä. Etenkin jos haluaisi sen perheenkin joskus perustaa, mikä nyt sattuu useimmilla olevan aika perustavanlaatuinen tarve elämässä.

Lainaus
Kaikki hyvät kotimaiset kirjailijat, Väinö Linnasta lähtien, ovat tehneet paskaduunia itseään odotuttaneeseen menestykseen saakka ja sen jälkeenkin. Mitä joku suoraan isin ja äitin luota muotoiluinstituuttiin tai taideteolliseen suunnannut pikku älykkö tietää oikeasta ihmisten elämästä? Eipä paljon mitään.

Eipä yleistetä. Mika Waltari ei tehnyt kirjoittamisen ohella tietääkseni muuta kuin toimittajan työtä Suomen Kuivalehdessä. Yliopistoon hän meni suoraan lyseon penkiltä ja opiskeli sellaisia äärimmäisen käytännönläheisiä aineita kuin teologia, historia ja kirjallisuus. Eikä herran elämä muutenkaan ollut erityisen tapahtumarikasta -- pään ulkopuolella nimittäin.
tallennettu

comicspace | paarustuksia | ircnet: rhia
mari
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: nainen
Viestejä: 517



« Vastaus #13 : 30.08.2006, klo 14:39:14 »

Lainaamani henkilön tähän astisten töiden perusteella (http://www.mariseikkailee.tk/) hänen ei kannata murehtia asiaa: valittu tie on kohdillaan ja jonkun on pakko nähdä kyvyt ja korvata niistä kohtuullisesti.

vau. oho. kiitos... mitähän tuohon nyt vastaisi Cheesy
hm.. joo, on elämässä muutakin tekemistä kuin murehtia raha-asioista. Sitä saa murehtia kaikista muista elämän alueista ihan tarpeeksi..

mä en tiiä oikeen tuosta "älä opiskele graafista-alaa" väitteestä. Mä ainakin tarvitsen noita oppeja mitä koulusta saa... Ehkä sitten kun on käynnyt graafisen puolen, voisi opiskella itselle jonkun muun ammatin... siinä vaan tulee se motivaation puute, kun ei loppujen lopuksi tosiaan HALUA mitään muuta ammattia.

...Ja mitä elämänkokemukseen tulee, saa sitä muualtakin kuin taidepiireistä. Ei koko elämä ole taiteesta tai sarjakuvista puhumista (vaikka joskus se menee siihenkin...), jokaisella ihmisellä on käynnissä perusasiat, joista voi ammentaa tarinoita ja sarjakuvaideoita. Ruoka-ostokset, vapaa-aika (elokuvat, kahvittelu, juopottelu (?)...), parisuhteet, perhe... ihan vaan kadulla kävellessä tapahtuu itselle samoja asioita mitä kaikille muillekin... Eli siis graaffisen alan opiskelu tai sarjakuvan opiskelu ei mun mielestä kavenna sun elämänkokemusta. Ihan yhtälailla ihmiset vierastaisivat sarjakuvia, joita mä tekisin esim. jäätelönmyynti-työstäni (kuka samaistuu sellaiseen?)...
Toki kaikesta työstä saa jotain irti (ainakin mä oon yrittäny ajatella niin tuolla jäätelökopilla istuessani....), eikä mikään kokemus oo hukkaan heitettyä aikaa... ei myöskään graafisen alan opiskelu...

tai en tiedä, mistä sitä tollasia asioita tietäis... Ei sais ajatella liikaa, rupee särkeen päätä...
tallennettu

Irene
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: nainen
Viestejä: 1 842



« Vastaus #14 : 30.08.2006, klo 14:47:12 »

Marin kuvat on kyllä sairaan hienoja, kaunokirjoituksella tehty tekstitys välillä vaan vähän häiritsi. Smiley

Minä kyllä lukisin mielelläni jäätelönmyyjä-sarjakuvia, kenties jonakin päivänä jalostan nuo krematorion siivouskokemukseni sarjisideaksi ja tuhraan itse kuvaa tai annan jollekin toiselle piirrettäväksi. Smiley

Noin yleensä ottaen olen kyllä sitä mieltä, että on mukavaa kun saa työstä palkkaa ja voi vapaa-ajallaan sitten tehdä sitä mikä on kivaa - kuten ostella sarjakuvia.
tallennettu

Lukupäiväkirjani: http://sbrunou.blogspot.com
Sivuja: [1] 2 3 4 5 | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: