Onko se Dynamiitin kuoleman näyttäminen sitten niin kiinnostava asia? Totta on, että SB oli aikoinaan tiukka, suorataan diktatoorinen johtaja talossa. Varsinkin Nizzi tuskastui tiukkoihin rajoituksiin. Sergio Bonellilla oli kuitenkin visio ja toimilleen perusteet. Hän pyrki siihen, että Tex ei henkilöhahmona saa liiaksi muuttua eli sen pitää olla uskollinen G. L. Bonellin luomille määritelmille. Yksi tärkeimmistä määrityksistä oli se, että ei romantiikkaa sarjaan. Noh, tuossa Lupe-jutussa alkoi olla jossain vaiheessa jo epäilys, jos kyseessä olisi ollut ns. tavallinen sarjakuva, että kohta vällyt heiluvat. Entä mitä, jos Tex ja Lupe olisivat perustaneet uusioperheen? Dynamiitin kohdalla puolestaan ehkä olisi ollut parempi antaa heposen vain hiljaa hiipua kuvioista ja jättää lukijoiden arvailtavaksi, että mikä sen kohtalo lopulta oli. Ihan takuulla nämä kaikki on perusteltu aikoinaan Bosellille. Mutta Boseli ei välitä. Kysymys kuuluu, että pitäisikökään välittää. Onko Tex uudistuksen tarpeessa? Tarvitsemmeko Texiin kaikkia nätä Bosellin tuomia uudistuksia: runsasta väkivaltaa, lisää värijulkaisuja, romantiikkaa. Onko uudistusten huipentuma ehkä joku Hurja Joukko -tyylinen veribaletti, jossa sankarimme säntäävät taisteluun suoraan bordellin pahnoilta? Tuntuu, että kyseessä on pitkälti yleisön kosiskelu. Tex on kuitenkin italialaisessa sarjakuvassa ollut se suunnannäyttäjä numero uno. Pitääkö siis korjata jotain, joka ei ole rikki. Vai onko Tex rikki? Siksi olisi ollut kiinnostavaa tietää, että mihin suuntaan Texin levikki Italiassa on menossa. Voihan olla, että Sergio Bonelli oli väärässä ja Mauro Boselli on oikeassa.
Tex on nyt porskuttanut 70 vuotta. Menestysresepti luotiin aikoinaan vahingossa, ja edelleen on aika monta melipidettä siitä, että mikä siinä reseptissä oli olennaisinta. Toki tätä reseptiä täytyy toisinaan päivittää nykyaikaan, mutta siinä saakin olla tarkkana, ettei mene sorkkimaan juuri sitä olennaisinta osaa. En haluaisi olla Bosellin housuissa.