Vaikka Kuuma iltapäivä tarinana onkin huippuluokkaa, olisi siihen voitu keskittyä Tampereella paremmin, ehkäpä muistamalla laittaa sivunumerot näkyviin?
Tuohon voin kommentoida, että Ticcit pantiin värisivuille kuvallisin perustein niin reunoja nuollen kuin ilkesi. Sivunumeroille ei ollut luontevaa tilaa.
Sen sijaan melkeinpä ainoa harmitteluni aihe ovat muissa kokonaisuuksissa olevien sivunumeroiden lievä poukkoilu ja vaihteleva koko. Kirja koostettiin keskenään niin uskomattoman erikokoisista materiaaleista, digiformaateista ja sivutaitoista, että peräti kolme eri ihmistä kokosi noita sivuja ja sivunumeroinnin asetuksissa oli eroa.
Esimerksi Treno oli puolikas-sivuina, Campesino oli palapeliä strippikokoisilla värikuvilla (se väritys on todella niin karmea, että se on lähes vulgaaria pop-taidetta), Kaksintaistelu koostettiin tilaajalipareen pdf-docuilla. Veripisara tuli todella raskaina ja niin tarkkoina harmaasävy-kuvina, että siveltimenjäljen erottaa.
Kun tarkastin digivedoksia ruudulla, ei sivunumerointi alalaidan leikkuuvaran valkeudessa ottanut silmään, mutta valmiissa painatuksessa tarkentuvaa sivurajaus korostaa sitä ainakin toimittajan öögaan. Pari prrhanaa lipesi ylpistelyn sekaan... Eihän tuon pidä lukunautintoa tiltata, mutta kieltämättä tuommoinen vaikuttaa tämän laatutason teoksessa turhalta pääsiäiskätisyydeltä.
Sarjakuvatoimittajien hornassa saan lempata lieskoihin koksia jokaisen epäsuhteisen sivunumeron mittaisen kuutiomäärän.
