Nyt vasta ehdin lukaista tarinan Kapinallinen/Sotaoikeus loppuun saakka. Vähän jäi ristiriitaiset tunnelmat pintaan tästä seikkailusta. Siinä oli hyvät hetkensä, mutta joissakin kohdissa mentiin vähän metsään. Mielestäni se painuu sittenkin vain keskinkertaisten tarinoiden joukkoon.
Harvoin ovat nämä ’nuotiokertomukset’ ennenkään nousseet tasoltaan aivan huipulle eikä näin käynyt oikein tälläkään kertaa. Liikaa oli mielestäni hidastavaa höpinää (Tex kertojan roolissa) tässä tarinassa, mistä kokonaisuuden sujuvuus ja lennokkuus osaltaan kärsivät. Sekin vaivasi, että Leland oli alussa harmaantuneen papan näköinen, mutta Tex näytti aivan samanlaiselta takautumissa ja reaaliajan jaksoissa. Ei näin. Vanhoista tapahtumista oli kuitenkin jo 15-20 vuotta. Lisäksi ihmettelin juonessa sitä kohtaa, kun Merrick tunnusti eversti Faradaylle syyllisyytensä Bannisterin tappoon. Texhän oli pakottanut ase ohimolla hänet kirjoittamaan tunnustuksen kaupungissa. Mitähän olisi käynyt jos Merrick olisikin pyörtänyt päänsä linnakkeessa, kun Faraday oikein vielä kysyy häneltä, haluaako hän peruuttaa vai myöntää tunnustuksen. Ei ihan terävintä Nizziä.
Venturi on parantanut edellisestä ja paikoitellen hänen taiteensa oli suorastaan häikäisevää. Talvikuvaus oli mainiota, ehkäpä parasta mitä on Texissä nähty. Myös maisemat Venturi tuntuu hallitsevan suvereenisti. Muun muassa iltarusko erämaassa hiveli näköelimiä. Varmasti on mies saanut vaikutteita Ticciltä, sillä jotkut ruudut näyttivät aivan kuin Ticcin itsensä piirtämiltä. Venturi osoitti viimeistään nyt olevansa hyvä piirtäjä, mutta petrattavaakin löytyy: henkilöiden kasvot ovat edelleen liian jähmeitä ja ilmeettömiä.
Realistisen lopun lasken vahvuudeksi. Rohkea veto Nizziltä. Yleensähän seikkailut loppuvat varsin leppoisiin tunnelmiin, mutta nyt suuhun jäikin yllättäen sellainen karu hurmeen maku.
Ja jos pitäisi lopuksi vielä jostain pikkasen marista niin siitä, että mihin oli hukattu huumori?! Se puuttui käytännössä kokonaan. Carson ja Kitkin olivat mukana vai siksi, että Texillä olisi jokin syy kertoa tarinansa, mitään kunnon huulenheittoa ei nähty heidän kesken. Eli heidän roolinsa oli oikeastaan ihan mitätön. Siispä kuten todettua, mielestäni sittenkin vain keskitason tarina oli tämä.
