Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Artikkelit ja henkilökuvat: 1951 / 100 - Buffalo Bill (11.12.2017 klo 11:08:29)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
23.02.2018, klo 22:25:38

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
463663 viestiä 10264 aihetta kirjoittanut 7243 jäsentä. Uusin jäsen: Aesoburne
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvanlukijoiden keskustelut
| |-+  Lännensarjat
| | |-+  Tex Willer
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: 1 ... 265 266 267 268 269 [270] 271 | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Tex Willer  (Luettu 687029 kertaa)
Lurker
Valvoja
***
Paikalla

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 363



« Vastaus #4035 : 14.01.2018, klo 11:30:22 »

Italiankielisen Wikipedian mukaan Texin levikki on huippuvuosista laskenut 700 000:sta 200 000:een (vuonna 2010). On varmaan tuosta sitten vielä laskenut...

Ymmärtääkseni sarjakuvien levikki yleensäkin on laskussa Italiassa, vaikka luvut moniin muihin maihin verrattuna huimia ovatkin.
tallennettu
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 894


« Vastaus #4036 : 14.01.2018, klo 11:42:34 »

.... Mutta Boseli ei välitä. Kysymys kuuluu, että pitäisikökään välittää. Onko Tex uudistuksen tarpeessa? Tarvitsemmeko Texiin kaikkia nätä Bosellin tuomia uudistuksia: runsasta väkivaltaa, lisää värijulkaisuja, romantiikkaa. Onko uudistusten huipentuma ehkä joku Hurja Joukko -tyylinen veribaletti, jossa sankarimme säntäävät taisteluun suoraan bordellin pahnoilta? Tuntuu, että kyseessä on pitkälti yleisön kosiskelu. Tex on kuitenkin italialaisessa sarjakuvassa ollut se suunnannäyttäjä numero uno. Pitääkö siis korjata jotain, joka ei ole rikki. Vai onko Tex rikki? Siksi olisi ollut kiinnostavaa tietää, että mihin suuntaan Texin levikki Italiassa on menossa. Voihan olla, että Sergio Bonelli oli väärässä ja Mauro Boselli on oikeassa.

..

Jannella paljon mielenkinntoista asiaa.
Itse en ole tunnetusti kovin Tex willer fani mutta fumettojen kuluttajana on jonkun verran yhteyksiä saapasmaan harrastajapuoleen ja tässä tullaan siihen suunnannäyttäjä numero unoon.

Tex on Bonellin alkusysäys ja isoimpia saavutuksia ja selkeä kestosuosikki mutta saanut firman sisällä merkittäviä kilpailijoita jotka täällä Suomessa loistavat poissaolollaan.

liitän oheen vuoden 2014 tilastoa joka on tuolloin saatu ns hevosen suusta(Davide Bonelli & Mauro Marcheselli). Tex on ottanut sellaiset 200 tuhatta pudotusta silloin ja yleinen lasku myynnissä  3-5%



Dylan Dog ja Dampyr ovat täällä Brendonin ja sen yhden Julian kera vain vilahtaneet mutta  hyviä sarjakuvia heillä on tarjolla.
Vaihtoehtojen tarjonta tietenkin tukee kustantamon laareja, ne jotka eivät länkkäristä perusta ostavat sitten noita muita eivätkä kaikki vertauskuvan munat ole yhdessä korissa.

se onko pudotus vietävissä Bosellin nimiin on spekulaatiota. verrokkina ankkapuolen, italiassa Topolinon, myynti oli se 141 000

Tilasto ei kyllä kerro moniko pitkän ajan lukija ei hanki Texejä koska Boselli vie väärään suuntaan.


* FUMETTOLOGICA-GRAFICO-BONELLI-EDITORE-01-01-Copia.jpg (226.83 kilotavua, 1581x1190 - tarkasteltu 493 kertaa.)
tallennettu
Janne
Tex-fanaatikko sekä muun lännen viihteen suurkuluttaja!
Valvoja
***
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 330


Hornan kekäleet!


« Vastaus #4037 : 14.01.2018, klo 18:01:17 »

Todella mielenkiintoisia tilastoja. Jos Texin levikki oli vuonna 2010 enää 200 000 kappaletta, niin kyllähän se lasku oli alkanut jo ennen Bonellin kuolemaa. Hän siis kuoli vuonna 2011 (huh, onpa siitäkin jo aikaa...). Siinä mielessä on siis selvää, että jotain pitää tehdä. Kysymys vain kuulu, tekeekö Boselli oikeita asioita. Erinomaista kuitenkin, että firmassa on herätty toimimaan.

Ja joku saattaa ihmetellä, kun puhun Bosellista ikään kuin hän olisi Bonelli Editoren johtaja. Ei ole, vaan se on nimenomaan Curtvilen mainitsema Davide Sergionpoika Bonelli, jolla on apunaan (virallista titteliä en tiedä) Mauro Marcheselli. Boselli on kuitenkin Texin pääkirjoittaja ja ns. pääsensori (periaatteessa yhdessä Marchesellin kanssa) eli hänen kauttaa hyväksytetään muiden kirjoittajien tarina-aihiot. Aiemmin Sergio Bonelli hoiti nimenomaan tämän tehtävän muiden tehtäviensä lisäksi.

Ihan sivumennen sanoen Texin levikin lasku on näkynyt myös omassa keräilyharrastuksessani. Kaksi vuotta sitten pääsin yli vuosikymmenen tauon jälkeen Italiaan lomamatkalle. Mistään ei meinannut löytyä niitä nostalgisia divarikärryjä, joita ennen tuli varsin usein vastaan kaupungissa kuin kaupungissa. Onneksi yhteen sellaiseen törmäsin, ja sehän pelasti silloin sen reissun.
« Viimeksi muokattu: 14.01.2018, klo 18:03:53 kirjoittanut Janne » tallennettu

"Tex-tieteen yli-morisco"
Hannu
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 145



« Vastaus #4038 : 14.01.2018, klo 18:05:03 »

Noista levikkiluvuista olisi kiinnostavaa tietää se, mitä kaikkea Tex-julkaisuja siihen on laskettu mukaan. Kattaako luku pelkästään normi-texin (siis prima editzionen), vai onko mukaan laskettu erikoisjulkaisut kuten Suuralbumi, Maxi, Color Tex jne, ja sitten myös uusintasarjat (Tre stelle, Tutto Tex, Nuova ristampa ja tämä uusin, Classic Tex)?

Noista uusintajulkaisusarjoista sen verran, että olen jo pitkään ihmetellyt miten ne kaikki voivat mennä kaupaksi? Kun siis siitä normi-sarjasta ilmestyy ensin se eka versio (prima editzione), niin sen jälkeen tulee nuo kolme uusintaa varsin tiheään tahtiin. Esim. nyt Italiassa kaupoissa on Nuova Ristampa nro 429: Morte di un amigo. Tuo ilmestyi siellä ekan kerran 1996; sitten Tex tre stelle sarjassa vuonna 1999; sitten Tutto Tex –sarjassa 2007. Ja kaiken lisäksi se on tullut myös Tex-värikirjastossa (jossain numeroiden 170-180 tietämillä, olisko ollut joskus vuonna 2007 sekin). Miten noille kaikille voi riittää ostajia? Ja vielä kun tähän lisää muiden kustantajien kuten Mondadorin ja Mercuryn erilaiset uusintajulkaisut, niin on aika hurjaa tarjontaa!

Yksi selitys voi olla se, että Italiaiset eivät noita pokkareita keräile, vaan kun lehti on luettu, se joutaa pois heitettäväksi; näin sen voi taas muutaman vuoden päästä ostaa uudelleen. Mutta entäs sitten nuo Tex-värikirjastot, jotka tulivat Italiassa tiuhaan tahtiin (1 per viikko) noin viiden vuoden aikana; nehän olivat vielä paljon prameampia kuin nämä meidän versiot. Onkohan nämä lentäneet samalla tavoin roskiin kuin nuo pokkarit? Vai olisiko niin, että näitä on enemmän säästetty, ja kun niissä edettiin jo sinne lähelle numeroa 600, niin tämä on vähentänyt kiinnostusta ostella enää noita pokkarien uusintasarjoja?       
tallennettu

Kaikki on miltä se kulloinkin näyttää
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 894


« Vastaus #4039 : 14.01.2018, klo 18:48:38 »

Käsittääkseni (tässä on nyt iso mutu marginaali) tuossa on TEXit eli siis julkaisulinja perus, Gold, nuova ristampa könttänä.
Voi toki olla että on yksin perusTex eikä extroja.

Italiahan on maailman neljänneksi suurin sarjakuvakenttä. Luvut eivät ole vuosilukuja. nuo ovat kuukausilukuja.
Eli kyllä 2014 myynti oli 190 000 Texiä per kuukausi.

Italian liikevaihto oli noin 200 miljoona euroa sarjakuvissa vuonna 2013. Tämän edellä ylivoimainen ykkönen mangan Japani(4 miljardia euroa), supersankarien USA (840 miljoona euroa) ja Bedefiilien Ranska(459 miljoonaa euroa).

Saapasmaan tilastointi vaan on pahuksen hankalaa koska tarkkoja myyntitietoja ei meinaa saada millään ja siellä juurikin lehtipistemyynti on se perinteikäs kivijalka jolle rakentaa.
Sillä on luotu sarjakuvakulttuuri ja skene mutta kirjanpidollisesti ihan yhtä ********ä.

Texillä on huima myynti mutta kuten laskutaitoisimmat hoksaavat Dyalnilla on vain 80 tuhatta kappaletta kuussa vähemmän myyntiä ja muidenkin yhteenlaskettu otos on neljännesmiljoonan kipaleen luokkaa.

Italiassa on keräilijäkulttuuria ja Texien ja Dylan Dogin saatavuus on hyvää kuten Diabolikinkin.
Nämä siis italialaisten sarjistuttujen kautta saatuja tietoja, ovat tosin voittopuolisesti kaltaisiani enemmän kauhuorientoituneita tai sarjakuvaa yleisemmin harrastavia ei niinkään Tex-aktiiveja.
tallennettu
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 894


« Vastaus #4040 : 14.01.2018, klo 18:58:30 »

Ja joku saattaa ihmetellä, kun puhun Bosellista ikään kuin hän olisi Bonelli Editoren johtaja. Ei ole, vaan se on nimenomaan Curtvilen mainitsema Davide Sergionpoika Bonelli, jolla on apunaan (virallista titteliä en tiedä) Mauro Marcheselli. Boselli on kuitenkin Texin pääkirjoittaja ja ns. pääsensori (periaatteessa yhdessä Marchesellin kanssa) eli hänen kauttaa hyväksytetään muiden kirjoittajien tarina-aihiot. Aiemmin Sergio Bonelli hoiti nimenomaan tämän tehtävän muiden tehtäviensä lisäksi.

Olen ollut ymmärtävinäni että Marcheselli on Bonelli-kustantamon päätoimittaja. Linjoilla on tietty omat päätoimittajansa ja toimittajansa mutta viime kädessä olisi lse luovasta puolesta osakkaille vastaava taho
tallennettu
Jalo Juffure
Uusi jäsen
*
Poissa

Viestejä: 7


Los muertos no hablan


« Vastaus #4041 : 14.01.2018, klo 21:38:52 »

Minusta Tex Willerin alamäki alkoi jo 90-luvun loppupuolella ja on jatkunut tähän päivään saakka. Suurin yksittäinen tekijä on nimeltään Mauro Boselli. Luin juuri noita Bosellin ensimmäisiä tarinoita, ja kyllähän ne ovat aika lapsellisia. Yhdistän Bosellin tarinoihin seuraavat ärsytystä aiheuttavat seikat: jatkuva turha lapsellinen lässytys, romantiikka, raakuus, tyhjästä keksityt ”vanhat tutut”, Texin historian uudelleen kirjoittaminen, Tex ei ole aina päähenkilö, vaan mukana on joku ”juanraza” tms. PÄTEVÄ, pahikset eivät aina olekaan pahoja, tai ainakin ovat sympaattisia. Käsittääkseni ukko-Bonelli antoi seuraajilleen seuraavat ohjeet: ei romantiikkaa, Texin pitää olla päähenkilö, hyvien pitää olla hyviä ja pahojen pahoja.

Kyllä en tykkää Mauro Bosellista.
tallennettu

Olette varsin puhelias, muukalainen. Mutta kun illalla hautaamme teidät, olette varsin vaitelias.
Janne
Tex-fanaatikko sekä muun lännen viihteen suurkuluttaja!
Valvoja
***
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 330


Hornan kekäleet!


« Vastaus #4042 : 14.01.2018, klo 22:44:01 »

Käsittääkseni (tässä on nyt iso mutu marginaali) tuossa on TEXit eli siis julkaisulinja perus, Gold, nuova ristampa könttänä.
Voi toki olla että on yksin perusTex eikä extroja.

Minä tulkitsin sen niin, että eri Tex-julkaisuja keskimäärin kuukaudessa tai sitten perussarjan uusinta numeroa, joka siis ilmestyy Italiassa kerran kuukaudessa. Ehkä mieluiten toi jälkimmäinen. Tilasto olisi muuten harhaanjohtava, koska muilla sarjoilla ei ole läheskään yhtä paljon, jos lainkaan, uusintajulkaisuja tai muita ekstrajulkaisuja.
tallennettu

"Tex-tieteen yli-morisco"
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 894


« Vastaus #4043 : 14.01.2018, klo 23:35:17 »

Tilasto olisi muuten harhaanjohtava, koska muilla sarjoilla ei ole läheskään yhtä paljon, jos lainkaan, uusintajulkaisuja tai muita ekstrajulkaisuja.

Paitsi mm. Dylan Dogilla ja Nathan Neverillä, joista ainakin Dylanilla on Maxit, specialet, grandprintit, super bookit ja color festit.

tallennettu
Janne
Tex-fanaatikko sekä muun lännen viihteen suurkuluttaja!
Valvoja
***
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 330


Hornan kekäleet!


« Vastaus #4044 : 15.01.2018, klo 11:32:02 »

Ja Zagorillakin on vaikka mitä. Mutta sitten tuolla häntäpäässä on sellaisia, tuohon aikaan, uusia tulokkaita, että ei niillä mitään uusintoja ja ekstroja takuulla ole. Mitä enemmän mietin, niin sitä varmempi olen, että kyseessä on perussarjan uusimman numeron levikki. Mutta saatan silti olla täysin hakoteillä...
tallennettu

"Tex-tieteen yli-morisco"
Gothicus
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 731



« Vastaus #4045 : 17.01.2018, klo 08:15:42 »

Vähän masentuneena olen lukenut näitä ketjun viimeaikaisia viestejä. Minusta on ikävää - ja vähän yllättävääkin - että Tex Willerin ystävät haluaisivat Willer-sarjakuvasta niin asenteiltaan mustavalkoisen ja matalaotsaisen sarjakuvalehden, kuin miltä nyt on kuulostanut. Hyvät ovat hyviä, pahat pahoja ja pääosassa on ylivertainen, mutta impotentti aseksuaali Tex Willer, jota naiset (tai miehet) eivät kiinnosta. Meillä on jo sellainen sarjakuvasankari: Mikki Hiiri.

Tex Willeristä pitäisi, joidenkin mielestä, karsia pois kaikki ihmiselämän harmaat alueet, eli juuri ne, jotka tekevät siitä mielenkiintoisen. Makuja on monia ja kaikki (ehkä) yhtä oikeita, mutta minun mielestä on pelkästään hyvä asia jos Tex Willer -sarjakuva kehittyy ajan mukana. Tai paremminkin niin, että saamastaan kritiikistä huolimatta, Willer-meininki on tällä hetkellä aika seisahtanutta ja kelkasta pudonnutta, eli johonkin suuntaan se saisi ja sen tulisi kehittyä.
« Viimeksi muokattu: 17.01.2018, klo 08:17:34 kirjoittanut Gothicus » tallennettu

"Ihminen on ihmiselle kettu."
Janne
Tex-fanaatikko sekä muun lännen viihteen suurkuluttaja!
Valvoja
***
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 330


Hornan kekäleet!


« Vastaus #4046 : 17.01.2018, klo 23:01:50 »

Minusta on ikävää - ja vähän yllättävääkin - että Tex Willerin ystävät haluaisivat Willer-sarjakuvasta niin asenteiltaan mustavalkoisen ja matalaotsaisen sarjakuvalehden, kuin miltä nyt on kuulostanut.

Jos viittaat minun viesteihini, niin lähinnähän tässä olen käynyt keskustelua siitä, että pitäisikö lehden muuttua, ja jos kyllä, niin mihin suuntaan. Ja käsittääkseni kukaan ei ole täällä sanonut, että missään nimessä muuttua ei saa. Muutos ei ole kuitenkaan aina kehitystä. Mielestäni Tex Willerin ei tarvitse olla niin kuin muut 'nykyaikaiset' sarjakuvat. En ole esimerkiksi tervehtinyt ilolla Bosellin mukanaan tuomaa ylenmääräistä väkivaltaa. Mielestäni myöskään värit eivät tuo mitään lisäarvoa. En myöskään ymmärrä, mitä lisäarvoa siitä saataisiin, jos Texistä muokattaisiin pikkuhiljaa naissankari (meillähän on sellainen lännensankari: Morgan Kane). Tuo viimeinen oli ehkä liian vahvasti sanottu, sillä ihan sillä tiellä ei ainakaan vielä olla. Lupe-tarina oli mielestäni tyylikkäästi toteutettu, joten ainakin sillä kertaa Boselli taisi olla enemmän oikeassa kuin Bonelli. Muutama muukin asia nyky-Texissä tökkii. Ei kuitenkaan kaikki. Yleisesti ottaen luen hyvin mielelläni uudetkin Texit. Tietenkään en tiedä, millaisia keskusteluja Sergio Bonelli ja Mauro Boselli ovat aikoinaan käyneet, kun Bonelli oli tullut hylänneeksi Bosellin nyt toteuttamia tarinaideoita. Ymmärtääkseni kyse oli perinteiden kunnioittamisesta. Omasta mielestäni Tex oli parhaimmillaan 70-luvulla: vahvoja tarinoita toinen toisensa perään. Silloin viimeistään Tex muodostui lopullisesti sellaiseksi, kun sen nyt tunnemme. Tex oli hyvin moderni pitkine, suorastaan elokuvamaisine tarinoineen. Eivätkä ne sen ajan tarinat tunnu vanhentuneilta vieläkään.Itse olen syntynyt 70-luvulla, joten mielipiteeseeni saattaa vaikuttaa silkka nostagia. Mutta aika kummasti moni nuorempikin lukija on nostanut juuri sen ajan tarinat kaikkien aikojen parhaimmiksi. Ja kaiken tämän sanottuani olen sitä mieltä, että kaikenlaisia kokeiluja tulee olla, jotta lehti pysyy tuoreena ja elinvoimaisena. Perinteen ja uudistamisen rajamailla työskentely on haastavaa puuhaa. Kuten jo kertaalleen sanoin, niin en haluaisi olla Mauro Bosellin housuissa.
tallennettu

"Tex-tieteen yli-morisco"
Gothicus
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 731



« Vastaus #4047 : 18.01.2018, klo 11:39:11 »

En viitannut pelkästään sinun viestiisi. Olen täysin samaa mieltä, että kaikki muutos ei ole kehitystä. Se on nähty karvaasti muuallakin, kuin sarjakuvagenressä. Mutta onnistuessaan, se voi olla myös sitä. Minäkään en pidä siitä, että ammuskelusessioiden näyttämiseen käytetään karhun osa koko ilmestyneestä numerosta, mutta väkivallan esittäminen kauheana – ei toivottavana ja viimeiseen asti välteltävänä – asiana on mielestäni ollut plussaa. Kunhan sillä ei mässäillä. Joskus tosiaan tuntuu, että Tex voisi vähän tarkistaa sitä omaakin vihanhallintaansa, kun turpiin näyttää tulevan sellaisillekin ressukoille, joille riittäisi pelkkä asiasta tiukasti sanominen. Väreistä puolestaan olen kanssasi eri mieltä. Joissakin tapauksissa värit ovat tuoneet omaan lukukokemukseeni lisäarvoa. Myös muuta, kuin vaihtelua.

Ei Texistä mitään naissankaria tarvitse tehdä. Se aihe on kaluttu loppuun James Bondissa, mutta jonkinlaisella terveellä kiinnostuksella vastakkaista sukupuolta ja seksuaalisuutta kohtaan Texin voisi jatkossa seikkailuihinsa valjastaa. ”Vanhalla pöllöllä”, Carsonilla, kyllä keulii ja halut vaikuttavat olevan edelleen tallessa ja se tekeekin harmaahapsesta niiltä osin hahmona uskottavamman. Tex on oma intohimoton itsensä, täysin lahna.

Jos Willerin tunnekylmyys kuuluu hahmon persoonaan ja sitä halutaan tarinoissa hänen kohdallaan tällä tavalla korostaa, niin myös sitä aluetta voisi sitten käsitellä hieman monipuolisemmin. Nykyisellään Tex antaa vain välinpitämättömän ja passiivisen vaikutelman.

Aivan kuten sanoit; perinteen ja uudistamisen rajamailla työskentely on haastavaa puuhaa. Sillä alueella operoiminen vaatii rohkeutta ja se on tehtävä, josta saattaa olla jopa mahdotonta selvitä täysin kuivin jaloin. Kuitenkin uskon sen olevan sen arvoista. Huteja tulee varmasti, mutta ehdottomasti niitä voittojakin. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että Texin uudistuminen on kuitenkin ollut tähän saakka aika minimaalista, paitsi piirrosjäljen suhteen ja se jos mikä on ainakin ollut tervetullutta.

Perinneperustaiseen prinsessa ruususen ikiuneen ja nostalgiaan ei pitäisi vaipua vaikka se niin helppoa onkin (myös minä fanitan muutamia asioita, joiden toivoisin tunteenomaisesti pysyvän aina ja ikuisesti täysin samanlaisina, eli ymmärrän hyvin myös Tex-nostalgikkoja), sillä silloin tullaan ajan myötä vääjäämättä tilanteeseen, ettei uutta lukijapolvea välttämättä enää kiinnosta. Toisaalta, tarvitseeko siitä asiasta edes välittää?
« Viimeksi muokattu: 18.01.2018, klo 11:41:16 kirjoittanut Gothicus » tallennettu

"Ihminen on ihmiselle kettu."
J.T.Chance
Jäsen
****
Poissa

Viestejä: 158


« Vastaus #4048 : 18.01.2018, klo 22:24:52 »

Hienoja ajatuksia Jannelta ja Gothicusilta! Kukapa meistä ei arvostaisi ja pitäisi 70-luvun willereistä. Tex- fanina minua on kuitenkin aikuisiällä aina kiusannut kronologian puute ja se, että päähenkilö ei kehity. Alati on läsnä abstrakti perusajatus siitä, mitä Tex on. Texillä on yli-inhimilliset älynlahjat ja fyysiset voimat saatteenaan onni ja rohkeus. Bonellien näkemys Texistä lienee ollut se, että Tex edustaa klassisia ja positiivisia sankarillisia arvoja. Ristiriidaton ja ennaltaennustettavissa oleva perinteinen lännenmies. Eihän näkökulmassa sinänsä ole pelkkää vikaa, sillä onhan tämä riittänyt koukuttamaan meidät sadat tuhannet uskolliset lukijat.

 Tex ei ole rinnastettavissa esim. teräsmieheen, joka on kiinnostavuudessaan samassa sarjassa kuin tapetti ja Matti Vanhanen. Texhän ei edusta pelkästään positiivisia arvoja, kuten hyvyyttä ja jaloutta. En lukisi Texiä kuitenkaan muodissa oleviin traagisiin antisankareihin (joita esiintyi kyllä jo antiikin mytologiassa), joilla on jokin kohtalokas heikkous.

Kaikissa klassisissa arvostamissani lännenelokuvissa lähestymistapa on se, että toiminnan terästämällä päähenkilöllä on jokin sisäinen ristiriita, joka on ratkaistava. En sinänsä halua muokata Texistä jotain edellämainittua, joka olisi täysin poikkiteloin Bonellien luoman perinteen kanssa. Bosellin käsikirjoittamasta väkivallasta en pidä yhtään sen enempää kuin Jannekaan, mutta haluan Texin hahmoon jotain sellaista, joka laajentaisi päähenkilön henkistä horisonttia. Esimerkiksi viime kuukausina on ilmestynyt jo kaksi tarinaa, jotka sijoittuvat Lilythin kuoleman jälkeisiin vuosiin. Näissä tarinoissa Tex tuo julki surunsa ja ahdistuksensa, jota menneitten vuosikymmenien puhdasverisissä seikkailuissa ei olisi ikinä esitetty (muistelkaamme esim. Texin reaktioita, kun hän löysi isänsä surmattuna).
Nykytarinoissa ollaan vielä valovuosien päässä romantiikasta ja Texin "naissankaruudesta". Texin olematon kiinnostus naisia kohtaan ei ole seikkailunautinnollisesti puute, mutta se on kuitenkin tyhjyyttä ammottava kohta miehen persoonassa. Tätä voisi hienosti paikata se, että jokin tulevista tarinoista palaisi menneeseen, jossa ruodittaisiin Texin ja Lilythin suhdetta. Tämä voisi riittää, kun haetaan selitystä Texin mentaaliselle kylmyydelle. Ylivertaisen sankarimme väkivaltaisesta varjosta nousisi kaavamaisuuden sijaan jotain melankolisen kaunista.
tallennettu
Janne
Tex-fanaatikko sekä muun lännen viihteen suurkuluttaja!
Valvoja
***
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 6 330


Hornan kekäleet!


« Vastaus #4049 : 18.01.2018, klo 22:44:16 »

Ei Texistä mitään naissankaria tarvitse tehdä. Se aihe on kaluttu loppuun James Bondissa, mutta jonkinlaisella terveellä kiinnostuksella vastakkaista sukupuolta ja seksuaalisuutta kohtaan Texin voisi jatkossa seikkailuihinsa valjastaa.

Tämä on ilmeisesti kustantamossakin havaittu (ihme olisi, jos ei olisi). Texiähän eivät lue käytännössä kuin vanhat ukot. Ripaus romantiikkaa ja, hui kauhistus!, seksiäkin voisi olla se lääke, jolla nuoret lukijat saataisiin uudelleen Texistä innostumaan. Olenkin melko varma, että tämä Lupe-tarina oli nyt jonkinlainen kokeilu. Toinen vastaava oli äskettäinen suuralbumi, jossa Texin ja kapakkatytön välillä saattaa hyvällä tahdolla kuvitella olleen jotakin. Nuoruuteen sijoittuviinhan tarinoihin reipasta romantiikkaa on turvallisempaa ripotella kuin Lilythin jälkeiseen. Saamme nyt havaita, että mitä Tesahin ilmestyminen ruutuihin meinaa. Ja joitakin nuoruuteen sijoittuvia juttuja on vielä tulossa...

Tarkennan vielä, että mikä minua Bosellin väkivallassa eniten ärsyttää: valtava väkivallan ja kuolleiden määrä sekä Texin ylivoimaisuus taisteluissa. Onko Tex nyt sitten jotenkin kovempi ja modernimpi, jos hän pistää kylmäksi yhdessä tarinassa viiden tyypin sijasta 30? Ainakaan realistisempi se ei ole. Kuvitus on kuitenkin muuttunut realistisempaan suuntaan. Mutta ei minua loppujen lopuksi haittaa se, jos näytetään, mitä luodin osumasta seuraa.

Vaikka kaikkein paras lääke Texille olisi kirjoittaa jatkossa entistä enemmän Hyviä Tarinoita...
tallennettu

"Tex-tieteen yli-morisco"
Sivuja: 1 ... 265 266 267 268 269 [270] 271 | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: