Hullunmylly (AA 19 - 21 / 1985)
Yksi omista monista Daniel Branca -suosikeistani päättyy kolmannessa osassaan hieman epäloogisin - ja Akun kannalta tylyin - tunnelmin.
Rosvot ovat köyttäneet Akun pyörimään tuulimyllyn rattaisiin. Veljenpojat vapautuvat itse köysistä ja huomaavat setänsä ahdingon. Pojat joutuvat myöhemmin pysäyttämään siipien pyörimisen sitoakseen yhteen siipeen ilotulitteita. Mikseivät pojat voineet ajoittaa lukitusta siten, että Aku olisi ollut vapautettavissa köysistä, jonka jälkeen he olisivat voineet sitoa ilotulitteet siihen siipeen, josta Aku vapautettiin?
No, toki pojilla oli tehtävässään kiire ennen rosvojen karkaamista, ja poikien täytyi myös ampua yksi raketti erikseen rosvojen ylle, jotta merivartiosto näkee ottaa nämä kiinni. Ja viimeisen ruudun loppuvitsi on toki ponnekkaampi Akun kokemien lisäkoettelemusten (pahoinvointia aiheuttava pyöriminen myllynsiivessä ilotulitteiden voiman myötä) jälkeen.