Ankkalinnalaisten tylyt tempaukset.

[Samone]

Niitä elämän suuria nautintoja!

Tässä taas vaan kohtaa sen haasteen, ettei mikään ole koskaan hyvää kaikkeen: kovakantiset sopivat hyvin saunalukemiseksi, mutta ovat sukeltaessa kulminensa hieman vaarallisia - ainakin amatööripulahtelijalle.

[Sigma]

Tässä taas vaan kohtaa sen haasteen, ettei mikään ole koskaan hyvää kaikkeen: kovakantiset sopivat hyvin saunalukemiseksi, mutta ovat sukeltaessa kulminensa hieman vaarallisia - ainakin amatööripulahtelijalle.

Tuon takia olen siirtänyt kovakantiset pienen sarjisaltaani syvään päähän (kuten ns. moraalisesti arveluttavat sarjiksetkin). Akkarit on sentään pintatavaraa. Usein iltamyöhällä tykkään pulahdella altaassa, kun muut ovat jo nukkumassa. Flunssaisena olen altaassa jatkuvasti.

[Jukka Laine]

Vesa Keskinen on lehtien mukaan Aku Ankan keräilijä, ja hänellä on niitä niin paljon jotta voisi uida niissä kuten pyöriäinen, kaivautua niihin kuin maamyyrä ja heitellä niitä sateena päälleen.

[X-men]

Vesa Keskinen on lehtien mukaan Aku Ankan keräilijä, ja hänellä on niitä niin paljon jotta voisi uida niissä kuten pyöriäinen, kaivautua niihin kuin maamyyrä ja heitellä niitä sateena päälleen.

Kunhan käyttää uimalaseja ja mieluiten uimamyssyäkin niin välttyy vaihingoilta, itse en tosin haluasi jonkin 500 sivuisen taskarin osuvan päähäni sillä kantapuoli edellä osuessaan sattuisi jonkin verran.

[Timo Ronkainen]

Jätän vain tämän tähän (en enää muista mistä sarjasta, harmi).

Timo

[X-men]

Jätän vain tämän tähän (en enää muista mistä sarjasta, harmi).

Timo

Kuukkelikaan ei löytänyt tuota.

[Jukka Laine]

Vaiti, hiljaa, kunnioita minua tai ammun.

Don Paperone.

EDIT: Mikki sanoo: Älä ammu, hän on syytön.

[J Lehto]

Jätän vain tämän tähän (en enää muista mistä sarjasta, harmi).

Timo

Olisko tämä
https://inducks.org/story.php?c=I+TL++123-AP

Carpia 50-luvultahan tuo on, ja tein haun sen perusteella
että siinä on samassa sarjassa paperino ja topolino

[Darzee]

Into Ankan debyyttitarinassa nähdään aika raadollisia ankkalinnalaisasenteita mielenterveyden ongelmiin. Kun Aku saa tietää Into-pikkuserkun pian saapuvan kylään, tuskanhiki nousee pintaan ja hän kertoo pojille Innon (vai Inton?) olevan suvun häpeäpilkku siksi, että tämä on hoidettavana mielisairaalassa.

Tietysti Inton kuvausta tarinassa pehmentää se, että hänet esitetään eräänlaisena savantina. Halutessaan epäkorrektilta näyttävästä kuvauksesta voi yrittää etsiä pohjavirettä, jossa muistutetaan ongelmien (kuten tarinan rikossivujuonen) voivan ratketa odottamattomilla tavoilla. Vähän samaa henkeä on monissa Mikki-tarinoissa, joissa Hessun tavanomaisia ratoja noudattamaton päättely tai havainto auttaa Mikkiä ratkaisemaan kulloisenkin arvoituksen.

[Timo Ronkainen]

Lieneekö tämä nyt sopiva ketju, mutta italialaiset suuttuivat tästä hollantilaisten tekemästä italialaisia stereotypisoivasta kansikuvasta, jossa Aku ja pojat (tai heidän italialaiset serkkunsa) ovat maffiamaisia suojelurahan kerääjiä. Hmm....

Timo

[Darzee]

Tanskalaiset olivat vähän samalla asialla jo parikymmentä vuotta takaperin tarinassa ”Sardinian linkki”. Ankaronien mafiaklaani salakuljettaa pastaa. Vielä selvempiä kieltolakivaikutteita on italialaisissa Helunan nuoruustarinoissa, jotka sijoittuvat kolmikymmenlukulaiseen miljööseen. Yhdessä jutussa on vallan palkkamurhaajakin.

[Darzee]

Jättikirjasta "Me Mikki ja Minni" löytyy pari tarinaa, jotka nuorna tuntuivat aika tavanomaisilta, mutta näin vanhemmalla iällä yllättävän riipaisevilta. Molemmissa Mikin on pelastettava joku Mustan Pekan kiristykseltä.

Scarpan "Mikissä mainostykkinä" uhrina on kosmetiikkafirman johtaja, jolla on salaisuus. Miesmäisestä ulkonäöstään huolimatta (kaljuuntuva päälaki jne.) hän on itse asiassa nainen. Pekka uhkaa paljastaa asian kaikille, mikä uhkaa romuttaa bisnesimperiumin: kuka nyt ostaisi meikkejä kaljulta naiselta?

Mikki pelastaa tilanteen eikä johtajan sukupuoli paljastu (paitsi Mikille, joka todistaa olettamuksensa oikeaksi pelottelemalla johtajaa leluhiirellä, jolloin tämä naisten tyypilliseen tapaan tietenkin pyörtyy). Nykyään, kun sukupuoli-identiteettien moninaisuudesta on enemmän tietoa myös julkisuudessa, ei oikein tiedä, kuinka tarinaan suhtautuisi. Ajatus siitä, että joku joutuu elämään todellisen minänsä piilottaen, tuntuu aika ikävältä, vaikka se esitetään tässä onnellisena loppuratkaisuna, säästyyhän meikkitehtailija kohulta. Leluhiiriepisodin huoleton sovinismi heijastaa tietysti tekoaikaansa ja huvittaa ajankuvana, juttu on 1960-luvun alusta.

Toisessa jutussa ("Minni, ehtoisa emäntä") Minni ja Hertan sukulaistyttö Tuuti osallistuvat kilpailuun, jossa etsitään kodinhoitotaitojen mestaria. Kilpailua tuomaroi professori, joka katsoo todellisen naisen löytävän itsensä vain kotihommissa.

Taitamattomuudestaan huolimatta Tuuti saa kilpailussa hyvin pisteitä, ja syyksi paljastuu Mustan Pekan kiristys. Pekalle on näet selvinnyt, että perinteisiä sukupuolirooleja puoltava proffa joutuu itse kotonaan pyykkäämään ja kokkaamaan, koska vaimo ei ole ihanne-emäntä. Mikki kuitenkin saa raskauttavat valokuvatodisteet haltuunsa ja Minni voittaa kisan ansaitusti. Tämäkin on kuusikymmenlukulainen tarina, jossa eivät paljon vapautumisen tuulet puhalla.

[Kääk13]

Kertokaa nyt joku jos olen käsittänyt tämän väärin, mutta minulle ei ainakaan tule mieleen paljon muita vaihtoehtoja kuin, että Heimo Huima tappoi kirkontornissa olleen papin törmätessään lentokoneella torniin.

Ja ankanpojat vain nauravat asialle.

Sanoisin tätä jo melko tylyksi tempaukseksi.

Kohtaus on tarinasta Nuoruudenlähde mikä on suomeksi julkaistu kirjassa Aku Ankka: Tangokuningas

[Sigma]

Toivottavasti pappi selvisi "vain" sairaalareissulla. Sarjakuvissa kun harvemmin kukaan kuolee. En kyllä muutenkaan ole mikään Heimo Huima -fani.

[X-men]

Kaiketi ehti hypätä tikkaille turvaan.