Rinnat sarjakuvissa

[Vincent]

Ainakin tuon punapään vyötärö on hyvin taipuisa.

[Doctor Phantomizer]

Dynamite elvytti Chaos Comicsin ja tulevan Chaos #2sen kansi on jotenkin porno.

Näyttää siistiltä. Onko sisältö siistiä?

Meikäläistä jotenkin hävettää olla samalla planeetalla tuon kannen kanssa.

Minua hävetti olla tällä planeetalla v 1991 kun ostin Anttilasta tämän:

ja keski-ikäinen myyjärouvashenkilö vieläpä repesi nauramaan hintaa ottaessaan.

"Eiku tää on taidetta täs on kuule alanmooree ja gaimanii ja..."

Hah! Kalmalla on hienoimmat kannet koko Suomen sarjakuvalehti historiassa, mutta kieltämättä niitä kansia ei aina myyjän eteen kehtaa tyrkätä. Tuossa yksi esimerkki.

Enemmän minua tosin hävettää lelulehden vieminen kassalle.

Todd Mcfarlanen kannet ovat jotenkin niin rivon tuntuisia, että onneksi niitä ei tarvitse Anttilasta ostaa.

[X-men]

Näyttää siistiltä. Onko sisältö siistiä?

Kannet ovat ns. photoshopattu ja kansien välinen taide ei yllä samalle tasolle (ja jää kauaksi esim. Zenescopen fantasia (pehmoporno) sarjakuvista) mutta silti ihan hyvää.

Liitteenä näyte.

[echramath]

Hah! Kalmalla on hienoimmat kannet koko Suomen sarjakuvalehti historiassa, mutta kieltämättä niitä kansia ei aina myyjän eteen kehtaa tyrkätä. Tuossa yksi esimerkki.

Tuohon on selvää surrealistista taidetta, verratkaa vaikkapa René Magritten Raiskaukseen:

[Doctor Phantomizer]

Liitteenä näyte.

Johtopäätös: Kovinta ikinä.

Echramath: Kiitos. Nyt sen esitteleminen kassalle varmasti helpottui.

[Tina DeMona]

Hyvältähän tuo sisäsivunkin näyte näytti. Paitsi ne jumalattomat pakkaamisesta aiheutuneet pikselisäröt. Mutta niitä tuskin oikeassa lehdykässä on.

[Doctor Phantomizer]

Hyvältähän tuo sisäsivunkin näyte näytti. Paitsi ne jumalattomat pakkaamisesta aiheutuneet pikselisäröt. Mutta niitä tuskin oikeassa lehdykässä on.

Aivan. Tuollaista rosoisuutta mitä kuvituksessa on olisin kaivannut Ghost Rider elokuvaankin. Samassa hengessä kun liikutaan, niin oli pakko mainita.

[Tina DeMona]

Totta, totta. Enemmän kaunista inhorealismia ja vähemmän karkkiaddiktioita ja mitä muuta siinä nyt olikaan.

[Doctor Phantomizer]

Totta, totta. Enemmän kaunista inhorealismia ja vähemmän karkkiaddiktioita ja mitä muuta siinä nyt olikaan.

Kyllä. Toisessa elokuvassa ollaan vähän lähempänä visuaalisesti.
Mutta ensimmäinen on silmiini kuin MTV:n nimikko-ystävällinen lista rock/metal genren artisteista. Vaikka tavoitteena on enemmänkin black metal/heavy metal semmoisena kuin me viihkiintyneemmät sen tunnemme.

Siispä Ghost Rider joka kusee tulta vakuuttaa minua enemmän Gerard Wayn näköinen Mustasydän tappelemassa moottoripyörän ja nahkatakin kaapista kaivaneen ukon kanssa joka laittaa toisinaan muovisen pääkallonaamarin.

Huomautan tosin että kumpaakaan edellisen lauseen harrasteista minulla ei ole mitään vastaan, itsekin kuuntelen My Chemical Romancea, mutta tähän se ei nyt sovi.

Ghost Rider elokuvan pitäisi olla edes sen verran tuhma että äiti haluaa kieltää sen.

[X-men]

Hyvältähän tuo sisäsivunkin näyte näytti. Paitsi ne jumalattomat pakkaamisesta aiheutuneet pikselisäröt. Mutta niitä tuskin oikeassa lehdykässä on.

Ei ole ei, kvaakin tiedostokokorajoitus rajoittaa ja alkup. kuva on pari megainen (en viitsinyt alkaa lataamaan sitä mihinkään kuvapalveluun).

En ole sen kummemmin Purgin tai Chasin seikkailuja lukenut (enemmän Lady Deathia jonka Medieval-tarina ja jatko olisi hyvä mutta epätodennäköinen julkaisu (miekkamättöä ja fantasiaa sekoitettuna)) joten vertailu Kaaoksen ja Dynamiitin välillä ei onnistu (ja olisi hyödytöntä kun kumminkin tekniikka on "hiukan" kehittynyt siitä kun Purg esiintyi sarjakuvassa viimeksi).

Asiaa sivuten: Wikin mukaan Purgatori painaa vain 54 kiloa vaikka on lähes 180 senttiä pitkä.

[Toni]

Aina väliin mangaa lukiessa tulee mieleen, että monella japanilaisella sarjakuvataiteilijalla on vähintäänkin intohimoinen suhde isoihin rintoihin.

Hyvä esimerkki tästä on nimimerkki Okayadon komediallinen ihmissuhdesoppa Monster Musume, jossa nuoren pojan elämän sekoittavat puoli-ihmismäiset monsteritytöt.

Rintoja anteliaasti esittelevässä sarjassa tavataan heti kärkeen käärmetyttö Miia.

Mutta koska hänen varustuksena on selvästikin liian pienikokoinen, tuodaan jo ensimmäisessä numerossa mukaan myös kentaurinainen Centorea, jonka rinnalla käärmetyttö kalpenee alta aikayksikön.

Ja jatkoa seuraa.

Piirtäjä myös selvästi keskittyy monissa kuvissaan oleelliseen. Silmäni eivät ole täällä.

[Lurker]

-- monella japanilaisella sarjakuvataiteilijalla on vähintäänkin intohimoinen suhde isoihin rintoihin.

Ilmeisesti myös lukijoilla.

[Doctor Phantomizer]

Ilmeisesti myös lukijoilla.

Tarkoitatko että he vain lukisivat nuo?

[X-men]

Jotenkin tuntuu että Ultraversen Witch Hunter on tuhmempi versio Marvelin Magikista (saman firman hahmoja toki kummatkin) ja kuten Angels of Destructionin kannesta näkee niin saappaissa on kunnon piikkikorot (ja noilla koroilla juostiin ja hypittiin kävelyn lisäksi WH #1ssä).

[haplo]

Monster Musumen ekan osan lukemisen aikana huomasin ettei tuo isorintaisuus enää oikein hetkauta, mutta se mun silmään hyvin pikkutyttömäinen harpyija oli jossain siellä sietokyvyn rajoilla. Saatan silti joskus hankkia ainakin vielä sarjan toisen osan, sillä minusta on jollain tavalla hauskaa seurata näitä avuttomien mieshahmojen toilauksia kauniiden naisten viedessä kuusnolla. Oh! My Goddess on tietysti tässä omaa luokkaansa.

Mutta eipä se ihme ole että tällaisia yhden asian esittelyn ympärille keskittyviä sarjoja Japanissa on, kun jo One Piecen tekijälle osoitettujen kysymysten suosikkiaiheita on naishahmojen mittojen kysely.