Ossi, tajusin kotonamme käydyn keskustelun kautta että meillä kahdella on eri lähtökohta Hughesin taiteeseen.
Sinä katsot sitä taidekuvittajan näkokulmasta, muotoina, kaarina, siveltimenvetoina.
Minä olen sarjisnöösipoika joka etsii niistä tarinaa, energiaa, voimaa.(kyllä, tässä auttoi kovasti oman taidekuvittajani(väittää että taidenörtti, enkä minä teitä kahta vertaa, ihan eri asiat) näkökulma joka auttoi avaamaan oman blokin päästä
Hughesilla on tietyt maneerit mutta ne ovat sisäisesti loogiset. tavallaan heikkoutta tavallaan sitä että tuo saman asian esiin siten kun sen parhaiten osaa .
Mutta puhtaasti kuvittajan perspektiivistä ovat tietty samankaltaisia.
Minusta Hughes on hiukan väärässä seurassa koska itse en ikinä ole kokenut niitä naista alistaviksi kuin jotain Manaraa tai Axa-sarjakuvia joissa tissit nyt vaan pullahtelee hups koko ajan esiin.
Ei, ei edes Power girlin kohdalla.
editski: Niin joo ja Kissanaisen kohdalla Hughesilla olisi ongelma, nuoren Audrey Hepburnin kasvot kun ei muutu siitä vaikkapa Angelina Jolieksi.
Aina arvostanut tuota, varsinkin Sabrinan jälkeen.