Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Uutiset: Puupäähatut Tiina Pajulle ja Sari Luhtaselle (17.01.2019 klo 12:45:07)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
18.01.2019, klo 20:57:36

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
470747 viestiä 10471 aihetta kirjoittanut 7355 jäsentä. Uusin jäsen: jonna88
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvantekijöiden keskustelut
| |-+  Piirtäminen, tekstaus, väritys ja skannaus
| | |-+  Hamo / eri kuvakulmat ja asennot
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: 1 [2] | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Hamo / eri kuvakulmat ja asennot  (Luettu 8804 kertaa)
kaltsu
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 916



« Vastaus #15 : 13.01.2004, klo 15:22:42 »

Ahaa. Olin saanut toisenlaisen kuvan, kun usein kuulee puhuttavan, että on käytetty jotakin posea...

Niin onhan noita valmiita nukkeja mut en mä ainakaan ite käyttäis ku korkeintaan suuntaviivoja antamaan. Jos taas haluaa orjallisesti ottaa mallista mallia niin onhan sen mallinki sit oltava mahollisimman lähellä omaa tapaa ja tyyliä toteuttaa ihmiset tai mitä nyt haluaakaan piirtää. Avaruusmömmöistä puisto-oraviin.

Älkää nyt turhan tarkkoja olko sen suhteen että hahmoilla pysyy suhteet tismalleen samoina kuvasta toiseen. Tekijä kiinnittää yleensä aivan liikaa huomiota kaikkeen mitä lukija ei kuunaan tulis huomaamaan. Lukijan saa sitä paitsi kauhean helposti nielemään hyvinki kummallista kamaa jos homman hyvin tekee. Siinä on sitä sarjakuvan taikaa parhaimmillaan. Joukko yksinkertaisia liikkumattomia kuvia jotka heräävät eloon vasta lukijan päässä.
tallennettu

Hazart
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 3 187


YARRRR!


« Vastaus #16 : 13.01.2004, klo 15:27:43 »

Niin, enkä minä käytä 3D ohjelmaa kasvojen piirtämismallina, vaan lähinnä katselen joskus miten varjot ja valot kulkevat pitkin kehoa. Jos annoin ymmärtää jotain muuta.
tallennettu

tertsi
Vieras
« Vastaus #17 : 13.01.2004, klo 23:35:08 »


Ja yleisesti ottaenhan tämä on varmaan pahin ja juurtunein ongelma, mitä sarjakuvapiirtäjillä on, eli kaikki hahmot näyttää enempi/vähempi samalta.

tulee väkisin mieleen Hermann (Comanche, Bernard Prince, Jeremiah) Hermann nääs piirtää kaikille hahmoilleen samanlaisen suun. Semmoisen pitkän ylähuulen. Ei se mua haittaa, se on sitä persoonallista tyyliä.
tallennettu
Inari
Uusi jäsen
*
Poissa

Viestejä: 6



« Vastaus #18 : 14.01.2004, klo 01:19:31 »

Maa kutsuu.

Minusta tuntuu, että arvoisa Azux vaatii itseltään mahdottomia. Piirtamään oppii piirtamällä, eikä mitään kikkoja ole olemassa (tai onhan niitä, mutta eivät ne korvaa kovaa työntekoa, vain helpottavat sitä). Ainoa keino piirtää nopeasti sekä novelleja että strippisarjakuvia puolirealistisella tyylillä, on perustaa studio ja palkata haamupiirtäjiä. Kaikkeen muuhun on varattava aikaa, aikaa ja aikaa.

En suinkaan tarkoita, eteikö itseltään saisi vaatia paljon, mutta vaatimuksiin olisi hyvä sisällyttää hieman realismia. Jos haluat piirtää useita erilaisia hahmoja _täysin_ samalla tavalla, täytyy hahmosuunnitteluun panostaa aikaa ja vaivaa ja opetella tuntemaan hahmonsa niin hyvin, että niiden piirtäminen onnistuu oli kuvakulma sitten mikä tahansa.

Joten hyvä Azux, piirtämään siitä.
tallennettu

o O   inari
Axuz
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 416


Kvaak!


« Vastaus #19 : 14.01.2004, klo 08:37:02 »

Maa kutsuu.

Minusta tuntuu, että arvoisa Azux vaatii itseltään mahdottomia. Piirtamään oppii piirtamällä... on varattava aikaa, aikaa ja aikaa.

En suinkaan tarkoita, eteikö itseltään saisi vaatia paljon, mutta vaatimuksiin olisi hyvä sisällyttää hieman realismia. Jos haluat piirtää useita erilaisia hahmoja _täysin_ samalla tavalla, täytyy hahmosuunnitteluun panostaa aikaa ja vaivaa ja opetella tuntemaan hahmonsa niin hyvin, että niiden piirtäminen onnistuu oli kuvakulma sitten mikä tahansa.

Joten hyvä Azux, piirtämään siitä.

Kiitos teille kaikille. Ehkä tarvitsin juuri sitä, minkä viimeistään tämä Inari sai aikaan. Oikein kunnon potkaisun persauksiin... Ja hän on valitettavasti ärsyttävän oikeassa...

Minun henkilökohtainen psyykkaajani ja yksi luottoystävistäni, joka vielä sattuu olemaan Tokiossa asuva pikkubroidini sanoi sähköpostissaan samaa... Yksinkertaisesti, mutta karusti ja tylysti... mutta silti hänkin oli niin ärsyttävän oikeassa. Hän kirjoitti tavastaan poiketen melko pitkän meilin ja sanoi tekevänsä niin, koska minulla hänen mielestään todella tuntui oman kirjeeni perusteella olevan identiteettikriisi ja todellinen ongelma. Kirje oli erittäin kannustava ja rohkaiseva, mutta samalla paikka paikoin myös piilopiiskaava. Kirje päättyi sanoihin: "... Älä selitä, TEE!"

Noihin kolmeen sanaan se kaikki lopulta kiteytyy. Sama, minkä kaikki ovat tavalla tai toisella jo täällä sanoneet. Inari nyt konkreettisimmin... ja se kaikki on totta.

Aloin myös uudelleen miettimään Hazardin epäilystä siitä, että mun tyyli suhtautua sarjakuvien tekemiseen vaikuttaa aiheuttavan mulle enemmän stressiä kuin iloa ja että tätä menoa en nauttisi enää sarjakuvien tekemisestä, joka taas on homman mielekkyyden kannalta välttämättömyys. Osuit Hazart arkaan paikkaan ja hyvä niin. Omia angstejaan ei välttämättä aina ite enää huomaa. Niille sokeutuu aika ajoin ja silloin ystävät ovat korvaamattomia, sillä he voivat osoittaa eksyneelle kaapin paikan. Palauttaa ns. ruotuun.

Mietin näitä viestejä pitkään. Ja koko sarjakuvien tekemistä ylipäätään. Tulin siihen johtopäätökseen, että osa teistä on liian oikeassa ja minä väärässä. Näin ensimmäistä kertaa edessäni lukuisia ITSE PYSTYTTÄMIÄNI esteitä, jotka ennemmin tai myöhemmin estäisivät mua nauttimasta siitä, mitä teen. Enkä välttämättä olisi tätä havainnut ilman teitä. Kiitos tukiverkosta, jonka vaivihkaa keskenänne punoitte.

Luin tuon Inarin viestin jo eilen, mutten jaksanut vielä vastata. Tänään heräsin ensimmäistä kertaa koko tänä vuonna ennen seittemää ja olo on vähän outo. En ole tottunut heräämään näin aikaisin. Mutta ajattelin käyttää päiväni kokonaisuudessaan tuohon hahmosuunnitteluun. Minulla on tiettyjä vaatimuksia ja kriteerejä, jotka olen itselleni asettanut. Osa niistä on sellaisia, etten niistä voi luopua luopumatta samalla suuresta osasta itseäni. Uskon kuitenkin, että osa niistä on mahdollista muuttaa myös voimavaraksi, kun ne otetaan uudelleen tarkasteluun ja kun niitä käytetään toisella tavalla.

Tämä perfektionistisuus... jos en pääse siitä eroon, muuttukoon se voimavarakseni. Antakoon se yhä enemmän voimaa tehdä työtä, jonka jälki miellyttää joka kerta enemmän. Jos se ei miellytä, antakoon sama ominaisuus lisää voimaa ja kärsivällisyyttä harjoitella ahkerammin. Antakoon se myös uskoa kehittymisestä ja luvan hyväksyä kehityksen vaatima hinta. Antakoon se mahdollisuuden ja voiman ajatella epäonnistumisen kohdalla toisin. Ajatella, että vaikka tästä työstä ei tällä kertaa tullut master piece, mutta se oli kuitenkin hyvä harjoitus... Antakoon se myös voimaa naurulle ja itseironialle. Rohkeutta hymyillä omien töittensä edessä, vaikka se olisi täysi katastrofi, nauraa sille juuri siitä syystä...

Heräsin tänään uuteen päivään eri tavalla kuin monena aiempana aamuna. Heräsin täynnä innostusta, täynnä uutta toivoa ja uskoa. Jotakin tapahtui yöunien aikana. Jotenkin... tämä lyijykynä kädessäni... tuntuu, kuin tekisi mieli rakastella sillä edessäni lepäävää valkeaa paperia. Täyttää se kaikella ikonisella materiaalilla, joka symboloisi elämäniloa. On se nimittäin uskomattoman ihanaa saada herätä vielä tänäänkin. Herätä, jotta saisi piirtää vielä kerran, ainakin tänään. Toivottavasti niitä päiviä tulee vielä kosolti lisää. En jää kuitenkaan niitä odottamaan, sillä silloin eläisin vain huomisessa. Elämä on tässä. Elämä on tänään ja nyt. Kynä ja paperi ovat tässä pöydällä varmasti vielä huomennakin, mutten välttämättä minä. Miten siis käytän sen ajan, joka vielä on käsissäni? Tekemällä sitä, jonka tunnen osaavani. Tekemällä sen niin, että se tuottaa nautintoa ja ennen muuta, tekemällä sen niin, ettei tämä päivä todellakaan ole jäänyt elämättä...

Kiitos kaikille! Ootte te aika veli- ja siskopuolia!  Cheesy  
« Viimeksi muokattu: 14.01.2004, klo 12:23:20 kirjoittanut Axuz » tallennettu
Hazart
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 3 187


YARRRR!


« Vastaus #20 : 14.01.2004, klo 11:09:55 »

WAU! Axuz! WAU!  Cry Tämä on niin kaunista...

Olen käynyt samanlaista "taiteilijan" kriisiä aikaisemmin läpi sekä musiikissa, että piirtämisessä ja voin kertoa, että ääriperfektionisti (kuten olin/olen) voi päästä noiden juttujen yläpuolelle. Pitää vain tunnistaa ne asiat, joissa vetää överiksi ja oppia vähän relaamaan. Itse näin ennen vanhaan ainoastaan virheet töissäni, enkä ollenkaan sitä, missä olin onnistunut. Nykyään koitan olla tasapainoisempi ja huomata molemmat puolet. Kehittyminen taiteensasaralla ja mielenterveyden säilyttäminen vaativat mielestäni molemmat puolet :-) Oma kireys värittyy tekemisiin siinä missä ilokin. Paljolti itsestä kiinni, miten asiaan suhtautuu. Kasvu ja kipu käyvät käsikkäin - niin se vaan menee.

(Tuo kynän ja paperin rakastelujuttusi taisi syntyä epätavallisesta aamuheräämisestä... Hehehe!)

Olet loistava!  
tallennettu

Inari
Uusi jäsen
*
Poissa

Viestejä: 6



« Vastaus #21 : 16.01.2004, klo 00:03:34 »

Heh, hyvä että saatoin olla avuksi.

Mie itse näen piirtämisen polkuna, joka täytyy kulkea ja jossa oikotiet vievät enemmän eksyksiin kuin perille (mutta kaikenlaiset sivupolut ovat kuitenkin mukavia). Paikasta a pystyy siirtymään paikkaan b vain kulkemalla koko matkan eli piirtämällä paljon.

Ja Axuz, anteeksi vierasperäisten kirjainten sekoittaminen.
tallennettu

o O   inari
Sivuja: 1 [2] | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: