Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Uutiset: Kvaak listasi suomalaiset sarjakuvat (07.10.2017 klo 17:42:40)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
17.10.2017, klo 21:51:29

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
459668 viestiä 10227 aihetta kirjoittanut 7203 jäsentä. Uusin jäsen: MarttiJ
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvanlukijoiden keskustelut
| |-+  Kritiikki ja sarjakuva mediassa
| | |-+  Sarjakuvan arvostus
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: 1 2 3 4 5 6 [7] | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Sarjakuvan arvostus  (Luettu 29021 kertaa)
Henri Tervapuro
Uusi jäsen
*
Poissa

Viestejä: 33


« Vastaus #90 : 22.12.2014, klo 18:47:19 »

KännykälläKännykällä kirjoitan joten tää on vähän räpellystä, sori ---

Mutta enpä tiedä siitä, oliko ihmiset ennen jotenkin sivistyneempiä/kultturelleja. Se on harhaluulo. Kukaan ei vain muista mitä tuubaa aikoinaan on syötetty,  vain klassikot muistetaan.. tai vielä parempaa -- se mikä tänään on korkeakulttuuria oli aikoinaan.. no, eskapismia.

Henkilökohtaisesti, mua ei kiinnosta kumpikaan tmielosen tarjoamista ääripäistä. Enemmän mä näen (ja haluaisin nähdä) sen arvostuksen käytännön tasolla, että tekijät itse ja kuluttajat itse puhuisi sarjakuvasta jotenkin laajemmin (mitä tapahtuu, mutta aika vähän). Ei aina mitattaisi jotain suorituksia, kytättäisi mitä mediassa sanotaan tai paljonko joku on myynyt, vaan enempi että ihmisiä kiinnostaisi ne itse tarinat, teemat,  tulkinnat.


?
tallennettu
Reima Mäkinen
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 8 410


Facts are meaningless. You can use facts to prove


« Vastaus #91 : 22.12.2014, klo 20:04:21 »

Enemmän tekemisen meininkiä ja positiivista asennetta, niin kyllä se siitä lähtee!
Positiivauksesta on hyvä pitää välillä taukoa marinan merkeissä, jaksaa sitten taas seuraavat 5, 10, 20 vuotta hypettää.  Smiley

Lähdetään vaihteeksi liikkeelle siitä, että itse on tehnyt parhaansa ja on ylpeä teoksestaan. Kyllä ihmiset osaavat arvostaa sitä.
Aika harva tekee koko ajan parastaan, saati sitten onnistuu aina. Vaikka tekisikin ja onnistuisi, ihmisiä ei yleensä kiinnosta, saati että arvostaisivat. Siitähän tämä koko ketju puhuu.

Tätä keskustelua silmäillessä tuli mieleen, että millaista arvostusta sarjakuvalle tässä kaivataan? 
Ketjun ensimmäinen viesti. Toinen lause.  Smiley

Osa lukee tuon ja ajattelee että tarkoitat perinteikkyyttä
Tässä post-persumaailmassa kai mahdollista... Mutta tarkoitin substanssia. Jos nyt katsotaan niitä arvostetuimpia teelmiä, Hagelbergin ja Rannan teoksia, niin kyllä on matkaa vielä siihen että näistäkään herroista mitään suurmiehiä tulisi. Sen verran pienen piirin diggailemaa matskua.

Ei aina mitattaisi jotain suorituksia, kytättäisi mitä mediassa sanotaan tai paljonko joku on myynyt, vaan enempi että ihmisiä kiinnostaisi ne itse tarinat, teemat,  tulkinnat.
Tuo on yksi hyvä tavoite, joka on keksitty vasta viime vuosina. Joskus 30-40 vuotta sitten kun möyrittiin pohjamudissa oli hieman proosallisemmat tavoitteet. Jotka ovat toteutuneet!

Voipi kuitenkin olla että sarjakuva (tai elokuva) ei lopultakaan pääse koskaan kunnolla röyhimään sisällöllä. Tai samoihin keskustelupöytiin kirjallisuuden kanssa. Sarjisten ja elokuvien tekeminen on niin vaativaa, mahdollisuudet mokata hyvätkin ideat liian moninaiset, että ollaan muna-kana asetelmassa. Arvostusta ei tule kun ei ole näyttöjä ja näyttöjä ei saada aikaan koska ei ole tekemisen edellytyksiä. 
tallennettu

"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson
Henri Tervapuro
Uusi jäsen
*
Poissa

Viestejä: 33


« Vastaus #92 : 22.12.2014, klo 23:34:37 »

Voipi kuitenkin olla että sarjakuva (tai elokuva) ei lopultakaan pääse koskaan kunnolla röyhimään sisällöllä. Tai samoihin keskustelupöytiin kirjallisuuden kanssa.

Joo, en usko että muut mediat ikinä yltää kirjan tasolle. Teksti pystyy puhtaisiin tunteisiin. Ääni on aika lähellä, mutta sekin on subjektiivinen kokemus.. Mutta kun kuka tahansa lukee, että etova ruoka on roskiksessa..... niin se ON etova. Tuollaiseen abstraktiin fiilikseen ei muu media pysty. Se on hurjan tehokasta.

Mutta, onhan sarjakuva jo sen verran kehittynyt/itsenäistynyt, että sitä on turha vertailla muihin? Muuten jää halvaksi imitaatioksi. Itselläkin on vähän tätä vikaa, oon aina tehnyt turhan elokuvamaisia sarjakuvia. Luottanut elokuvan keinoihin.

Tulipa mieleen, tämä sama sielunhätä on pelialallakin! Siitä halutaan jotain hienoa ja arvostettua, ja kappas, pelidevaajat yrittää oikaista ja kopioi kirjoista/elokuvista, ja sitten tekee hirveän puisevia pelejä. Noh mutta viisaimmat ymmärtää miten pelin omilla ehdoilla tehdään tarinaa, miten siellä synnytetään ajatuksia ja jännitteitä, ja silloin syntyy niitä kulttuuriteoksia ja samalla viedään sitä pelin oma tekniikkaa eteenpäin.

Menipä epämääräiseksi...!


Ps. taisin huolimattomuuttani tulkita (sitaatin) hiukan väärin. No, haitanneeko.
« Viimeksi muokattu: 23.12.2014, klo 00:09:21 kirjoittanut Henri Tervapuro » tallennettu
Tuipal
Jäsen
****
Poissa

Viestejä: 138


« Vastaus #93 : 23.12.2014, klo 10:49:57 »

Sanonta "Joka härällä kyntää se häristä puhuu" pitää paikkansa, mutta siihen voisi lisätä "Joka härällä kyntää se puhuu siitä, miksi härällä kyntämistä ei arvosteta".

Niin se vain on, väitän aika monta ammattia läpikäyneenä. Kaikki itkevät samaa asiaa.

Joten ottakaa rauhallisesti ja muistakaa perussääntö,  jos härällä kyntäjä ei arvosta ammattiaan, niin ei sitä arvosta kukaan muukaan.
tallennettu
Reima Mäkinen
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 8 410


Facts are meaningless. You can use facts to prove


« Vastaus #94 : 23.12.2014, klo 12:08:36 »

Olikohan se toissapäivänä kun Hesarissa oli juttu Maikki Harjanteesta ja tänään vastaava synttärihaastattelu Jukka Kemppisestä. Kummassakaan ei mainittu sarjakuvaa edes ohi mennen. Muitakin syitä varmaan on, mutta SUURIN syy lienee se että sarjakuvan parissa toimiminen ei ole minkään sortin meriitti! Jotkut jopa tulkitsevat sen päin vastoin. Että ellei muuta osaa tai pysty niin sitten niitä sarjiksia... Tämä on yksi asia jonka sarjakuvan arvostuksesta kohkaavat haluaisivat muuttaa. Että sarjakuvien tekemistä ja lukemista ei tarvitsisi kenenkään häpeillä.

Henk. koht. arvostan kyllä. Mutta mulla kyse on jo identiteettiin, juuriin ja ammattiin liittyvästä asiasta, eli jos "kieltäisin sarjakuvan" myöntäisin että koko eletyllä elämälläni ei ole pahemmin arvoa. Harvalla homma on kehittynyt yhtä vakavaksi.  Smiley

Ehkä kyse on siitäkin että semmoista mitä ei tunne, ei osaa pitää arvokkaana. Se on ihan sama kuin vaikka jalkapallossa. Sen jälkeen kun itse koettaa saada sitä nahkakuulaa sinne tolppien väliin, alkaa paremmin hahmottaa mitä SE homma vaatii. Tuo Tuipalin esimerkki on hyvä. Tyypit jotka ei tajua lukevansa sarjakuvia, ja jotka tekee muuta, ei tietenkään arvosta. Taidepiireissähän aina puhutaan siitä miten kamalaa olisi jos taiteilijat lopettaisivat tai menisvät lakkoon. Kuinka kamalaa se sitten olisi? En tiedä. Mutta sen tiedän että eläminen kulttuurissa/paikassa jossa ei ole sarjakuvia, tai on niitä tosi vähän, on aikas hemmetin haljua.
tallennettu

"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson
[kivi]
Toimittaja
**
Poissa

Viestejä: 1 536


Akvaarious.


« Vastaus #95 : 23.12.2014, klo 17:39:11 »

Olikohan se toissapäivänä kun Hesarissa oli juttu Maikki Harjanteesta ja tänään vastaava synttärihaastattelu Jukka Kemppisestä. Kummassakaan ei mainittu sarjakuvaa edes ohi mennen. Muitakin syitä varmaan on, mutta SUURIN syy lienee se että sarjakuvan parissa toimiminen ei ole minkään sortin meriitti!

Hmm. Saattaa myös olla, että se sarjakuvakenttä jota Kemppinen harrasti ja josta Harjanne ponnisti ei ole enää relevantti muuten kuin historian kannalta. Miltä se nyt kuulostaisi kun sanottaisiin, että "sinä aikana kun sarjakuva oli rajattu niin ja niin", hekin harrastivat sarjakuvaa ja rakensivat sen arvostusta tiettyyn kontekstiin Wink ...?

Tässä keskustelussa on tuon tuostakin noussut esiin opittuja mielipiteitä siitä, mitä sarjakuva on, ja miten se toimii. Akateemisuudestaan huolimatta niin (amerikkalaiset) Comics Journalin artikkelit kuin ranskalaiset tutkimukset ovat kuitenkin nyt, tässä, Suomen sarjakuvakentässä, kaikkea muuta kuin todellisia. Sarjakuva on niin paljon muutakin kuin määreidensä summa.

Mä en myöskään näkisi niinkuin nimimerkki Kartsa sanoo, että sarjakuvalla menisi huonosti. Sarjakuvalla menee taidemuotona tosi hyvin; jopa niin hyvin että sen pelossa siltä suljetaan kanavia, tekijöitä pelotellaan ja julkaisemista vähennetään. Ei ole varmaan liian kaukaa haettua muistella, kuinka kiukkuiset (ja yleensä myös rahalla maksetut) väkijoukot polttivat pop-levyjä, yhteismitatonta runoutta, "rappio"taidetta, Gutenbergin veljesten kirjapainon (koska painettujen kirjojen myötä elävä tarinankerronta katoaa ja se on paha) ja kirkkojen alttaritauluista ihmisen kuvat.

Joo, en usko että muut mediat ikinä yltää kirjan tasolle. Teksti pystyy puhtaisiin tunteisiin. Ääni on aika lähellä, mutta sekin on subjektiivinen kokemus.. Mutta kun kuka tahansa lukee, että etova ruoka on roskiksessa..... niin se ON etova. Tuollaiseen abstraktiin fiilikseen ei muu media pysty. Se on hurjan tehokasta.

Hmm. Kirjallisuudessa on helppo opetella jättämään detaljeja pois kunnes lukija täyttää kokonaisuuden omilla kokemuksillaan ja muuttuu tarinan osakertojaksi. Itse asiassa, kuvien puutteessa se on lähes väistämätöntä. Se ei kuitenkaan ole tekstin erillinen oikeus, vaan samaa metodiikkaa toteutetaan sarjakuvissa pelkistäen, ja elokuvissa vaikkapa kätkemällä varjoihin tai ulos fokuksesta.

Lainaus
Mutta, onhan sarjakuva jo sen verran kehittynyt/itsenäistynyt, että sitä on turha vertailla muihin? Muuten jää halvaksi imitaatioksi. Itselläkin on vähän tätä vikaa, oon aina tehnyt turhan elokuvamaisia sarjakuvia. Luottanut elokuvan keinoihin.

Tulipa mieleen, tämä sama sielunhätä on pelialallakin! Siitä halutaan jotain hienoa ja arvostettua, ja kappas, pelidevaajat yrittää oikaista ja kopioi kirjoista/elokuvista, ja sitten tekee hirveän puisevia pelejä.

Nää asiat näkisin toisinpäin: sarjakuva on lähempänä sitä kerrontaa; 20 000 vuoden takaisia luolamaalauksia ja elokuvan storyboardia, joista nää muut taidemuodot ponnistavat. Sikäli sarjakuva on vanhempi, ja sarjakuva sisältää koko sen paletin joista elokuva, kirjallisuus, maalaustaide ja rytminen kerronta voivat tulkita vain osia. Lineaarisesti mutta silti omaan tahtiin ja tarvittaessa samanaikaisesti. Sarjakuva on myös helppo yleisavain kaikkeen siihen mediaan joka meitä yhä kiihtyvään tahtiin ja yhä pirstaleisempana ympäröi.

Voi olla osittain piratismin, ja joka tapauksessa on halvan verkkomedian syytä, että oheistuotekauppa on noussut tulonmuodostuksessa itse tuotteen rinnalle. Niin kauan kuin pelit ovat tärkein oheistuote, ja pelien maailma yleisölle tuttu, tehdään elokuvia ja sarjakuvia jotka muistuttavat huonoja pelejä, ja pelejä jotka ovat jonkin muun taiteen äpärälapsia.

Mä sain verokorttiini ammatikseni sarjakuvantekijän vuonna 1986 (kokeiltuani pariakymmentä ammattia ja havaittuani että ne kaikki johtivat tekemään sarjakuvia). Sarjakuvilla olen ostanut useamman auton, talon, läjäpäin kitaroita, ja menettänyt ne kaikki moneen kertaan. Olen hirmu tyytyväinen että sain tehdä sarjakuvia työkseni aikana, jolloin se oli vielä oikeasti työtä; nyt tuntuu hyvältä nojautua taaksepäin ja tehdä sarjakuvasta taidetta; tarinan eikä rahan takia. En ole vielä unohtanut, miltä tuntuu nukkua kovalla lattialla (tai joskus jopa rappukäytävässä), enkä ihan pian palaa häntä koipien välissä pois sarjakuvantekijän uralta. Koska ainakaan mun silmissäni sarjakuvalla ei mene huonosti, se on vahvempi ilmaisumuoto kuin koskaan, ja sillä on enemmän ja parempia tekijöitä, ja monipuolisemmin sanoittavaa kuin ennen. Sarjakuvan kenttään kuuluu erinomaisia teoksia jotka ovat valovuosien päässä Mustanaamiosta, Tex Willeristä tai Marvelin maailmoista, ja yhtä kaukana Asterixista ja Tintistä, ja hyvä niin.

Mutta miten kaikki se hieno sarjakuva jota on, saadaan lukijoille ja työstä korvaus? Se on ongelma kun sama bulkki jakaantuu tuhansiin nimikkeisiin, ja jopa kapinallisimmalla vaihtoehtotaiteellakin on standardinsa...
Wink

Kivi
« Viimeksi muokattu: 23.12.2014, klo 17:45:51 kirjoittanut [kivi] » tallennettu
Lurker
Valvoja
***
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 136



« Vastaus #96 : 23.12.2014, klo 19:18:38 »

Juonellisessa sarjakuvassa voi kyllä tapahtua samanlainen flow-kokemus kuin kaunokirjallisessa romaanissakin. Vieraannuttaminen sekin toimii, niin  haluttaessa, sekä sarjakuvassa että kerronnallisessa tekstissä. Ehkä se paras hetki on siinä, kun löytää lukemastaan jotain sellaista, jonka tuntee olevan totta...

Sarjakuvan arvostus on asia, josta itse lukijana on paha sanoa mitään, kun omassa elämässä on niin paljon sitä sarjakuvaa arvostanut ja jonkun verran siitä kirjoittanutkin.

tallennettu
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Paikalla

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 648


« Vastaus #97 : 26.12.2014, klo 12:59:12 »


Otin elokuvan mukaan tähän vain kommenttina tuohon sarjiksen otsikkoon "If other media were as sad as comics". Ja elokuvan kohdallahan on kyse vain siitä että on palattu juurille. Keystone Cops tarjoaa sen saman määrän hengenruokaa kuin Spiderman. Molempien parissa monilla kuitenkin aika kuluu sutjakkaasti ja siitä ovat sitten valmiita maksamaan.


Sarjakuvan kenttään kuuluu erinomaisia teoksia jotka ovat valovuosien päässä Mustanaamiosta, Tex Willeristä tai Marvelin maailmoista, ja yhtä kaukana Asterixista ja Tintistä, ja hyvä niin.

Päätin lainata nämä lausujilleen varmasti todet kannat.
Muistaen itse sen että ilman Keystone Copsia ei olisi Chaplinia. Kulttuurin kenttä ei ole tyhjiö ja nomenklatuuran/intelligentsijan sanelema totuus ei ole absoluuttinen totuus.


Sama pätee jälkimmäiseenkin. Mustanaamio, Marvel tai Tex Willer kun eivät automaattisesti ole tasapaksua bulkkia nekään vaan yltävät aikaa ja arvostelua kestävään erinomaisen teoksen luokitteluun.
Sieltäkin löytyy se 0,01%

Toki Tuipal on lähimpänä totuutta härkävertauksineen. Eivät kaikki tule kaikkien häränajajien kanssa toimeen, eikä ole tarviskaan.
Toinen valittaa että traktorilla saman saa tehtyä paremmin, yksi urputtaa härkien epäeettisestä kohtelusta ja joku uskoo että härkä on liioittelua kun auran eteen voi laittaa itsensä tai puolisonkin.
Ja jonkun mielestä härkä ei käy vain suomenhevonen voi olla ainoa luomuvalinta.

Ja enintä osaa kaupunkilaisista asia koskettaa kuten riisin hinta kiinassa.


tallennettu
[kivi]
Toimittaja
**
Poissa

Viestejä: 1 536


Akvaarious.


« Vastaus #98 : 26.12.2014, klo 22:02:21 »

Sama pätee jälkimmäiseenkin. Mustanaamio, Marvel tai Tex Willer kun eivät automaattisesti ole tasapaksua bulkkia nekään vaan yltävät aikaa ja arvostelua kestävään erinomaisen teoksen luokitteluun.
Sieltäkin löytyy se 0,01%

Tuskin luitkaan oikeasti sanomaani niin, että hyvyys olisi jotakin joka on mahdollisimman kaukana Mustanaamiosta, Texistä, Marvelista, Tintistä tai Asterixista..? Sisällön oli ainakin tarkoitus kattaa se, että hyvää sarjakuvaa voi olla moni sellainen juttu, joita ei voi mitata Kvaakissa jatkuvasti esiin nousevilla kyynäräkepeillä ja puntareilla, ja jotka ovat tuskin samaa sukuakaan monien aktiivisten kvaakkilaisten omien lempi-keppihevosten kanssa.

Mutta silti sarjakuvaa.
tallennettu
V3§a V1tikain3n
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 983


kersanttinapalm.com/


« Vastaus #99 : 11.02.2015, klo 18:28:04 »

Aage Storm Borchgrevinkin kirjassa "Norjalainen tragedia, Andrers Behring Breivik ja tie Ut¤yalle" mainitaan Marvel-sarjakuvaa.

Lainaus: "Sarjakuvamainen on melko laimea ilmaus Marvel universumin tarinoista ja hahmoista puhuttaessa..."

No mitä voi odottaa? Sarjakuvamaisen määrittely puuttuu kuitenkin, mutta asiayhteydestä voinee sen päätellä.

Anders on pienenä luonut itselleen eri alter egoja, joista ensimmäinen on Morg, pyöveli. Ei ilmeisesti Suomeksi nähty? Tuskin norjaksikaan, on Galactuksen kätyri, ainakin Hopeasurffarissa seikkaillut.

Kirjassa on vain lyhyt kappale sarjakuvista. Enemmän on asiaa WOW:sta ja Call of Dutystä, lapsuudesta. Ja paljon muusta.  Kirjan sävy on kuitenkin enemmän toteava, kuin yksittäistä syytä etsivä.
tallennettu
Sivuja: 1 2 3 4 5 6 [7] | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: