Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Artikkelit ja henkilökuvat: 1942 / 100 – Thor Fredrics Nyhetsjournal (16.12.2017 klo 09:05:58)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
16.12.2017, klo 01:35:14

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
461104 viestiä 10219 aihetta kirjoittanut 7213 jäsentä. Uusin jäsen: timotonttu59
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvanlukijoiden keskustelut
| |-+  Kritiikki ja sarjakuva mediassa
| | |-+  Sarjakuvan arvostus
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: 1 2 3 4 5 [6] 7 | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Sarjakuvan arvostus  (Luettu 29241 kertaa)
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 740


« Vastaus #75 : 19.12.2014, klo 23:33:02 »

ei näytä.
Mutta Evan Dorkin on asian ytimessä:


osaltaan ongelmana on myös:
tallennettu
Reima Mäkinen
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 8 491


Facts are meaningless. You can use facts to prove


« Vastaus #76 : 20.12.2014, klo 14:43:54 »

Eittämättä asia liittyy siihen että sarjakuvat yhdistetään tiettyyn (ahmismis)ikään. Sisältö on näissä sarjiksissa ollut tappelua, pehmopornoa ja muuta vähempiälyistä. Edelleenkin on pitkälti. Enkä itsekään jaksaisi ellei se grafiikkapuolen haasteellisuus omassa tekemisessä pitäisi harrastusta yllä. Eli sarjakuvia tehdään etupäässä kevyeksi viihteeksi.

Ja mitä sarjakuvan surullisuuteen mediana tulee, niin elokuva alkaa kohta olla samassa jamassa. Ei valtavirtarainojakaan enää oikein viitsi katsella. Kirjapuolella tv:stä tuttu -ilmiö jyrää, sanomalehdet alkavat olla aika sietämättömässä jamassa kun kieli on mitä on ja sisältö koostuu isolta osin human interest jutuista, yritysten tiedotteista, yms. triviaalisälästä. Että ehkä sarjakuvat ovat vain edelläkävijä kehityksessä kohti yhä idioottimaisempia aikoja.  Smiley
tallennettu

"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson
Petteri Oja
Juudas itselleen
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 8 006



« Vastaus #77 : 20.12.2014, klo 17:48:31 »

Ja mitä sarjakuvan surullisuuteen mediana tulee, niin elokuva alkaa kohta olla samassa jamassa. Ei valtavirtarainojakaan enää oikein viitsi katsella.

Ja tähän syynä ovat... sarjakuvaelokuvat! Miksipä iso studio tarttuisi epävarmoihin alkuperäisideoihin kun marvelbatmanhobittinälkäpeli-sovitukset myyvät kuin häkä.
tallennettu

Reima Mäkinen
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 8 491


Facts are meaningless. You can use facts to prove


« Vastaus #78 : 20.12.2014, klo 18:29:24 »

Ja tähän syynä ovat... sarjakuvaelokuvat!
Eiköhän se blockbuster-ajattelu lähtenyt kärjistymään jo ennen kuin Marvel- leffoista alkoi tulla menestystä. Mutta kieltämättä, joku Guardians of the Galaxy osoittaa miten hirveään paskaan nykyään satsataan rahaa.
tallennettu

"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 740


« Vastaus #79 : 20.12.2014, klo 20:05:41 »

aika velikultia.

Eittämättä asia liittyy siihen että sarjakuvat yhdistetään tiettyyn (ahmismis)ikään. Sisältö on näissä sarjiksissa ollut tappelua, pehmopornoa ja muuta vähempiälyistä. Edelleenkin on pitkälti. Enkä itsekään jaksaisi ellei se grafiikkapuolen haasteellisuus omassa tekemisessä pitäisi harrastusta yllä. Eli sarjakuvia tehdään etupäässä kevyeksi viihteeksi.

Osittain samaa, osittain täysin eri mieltä.
Enemmän ilmaisuero.

Kevyt viihde on terminä aina ollut hilpeän väärinkäytetty osin tarkoitushakuisesti pönkittämään sitä mimosanhaurasta elitistin egoa.

Kevyt viihde kun on se jolla mitään yhteiskunnallisesti merkittävää voi ajaa. Se määrittää arvomme ja yhteiskuntamme, suuntamme.
 Ei ns. korkeakulttuuri.
Leipää ja sirkushuveja oli pätevä heitto kun Juvenalis eli ja on yhä, mutta satiiri onkin usein vilpittömyyttä ja  tosiasioden ilmaisua ilman sosiaalisia pelleilyjä.

Korkeakulttuuriksi määritetty saarnaa jo seurakunnan jäsenille, on sellaista keskinäisen kehun kerhoa ja veden toteamista märäksi niiden kesken joilla yhdeksän kertaa kymmenestä on yliarvioitu luulo omasta älykkyydestään.

Seuraan paljon sitä valtavirtaakin, rehellisyyden nimissä siksi koska sen volyymi mahdolistaa matemaattisesti suuremman laadun määrän.
Jos 99,9% ihan kaikesta on lannoitetta ja vaihtoehtopuoli tekee 100 ja valtavirta taas 6 000 nimekettä sopii laskea kumman riveistä on tulee enemmän laatua kun 99,9% pätee yhtä lailla.
Prosentin totuudenmukaisuus on omakohtaisesti koettu sillä vaikka rusinoita pullasta koettakin poimia niin käy välillä työtapaturmia.

Vaihtoehtopuolella on toki niitä aitoja helmiäkin mutta ei niin paljoa kuin annetaan ymmärtää.
Siellä sisällöllinen tyhjyys on yhtä lailla tosiasia mutta taitotaso usein vielä hiukan alempana.
Toki menee taiteellisen ilmaisun piikkiin ja leimaa niitäkin jotka oikeasti osaavat ja ovat silti marginaalissa.
Tämä vaan ei ole kovin suosittu lauseke, varsinkin kulttuuripiireissä joissa kaupallinen potentiaali ja suuren yleisön tavoittaminen ovat pahinta mitä voi olla.

Siitä seuraa vastareaktiona juurikin populistien viljelemä rappiotaidetta kiroava diskurssi, joka ei hyödytä kuin heittäjiensä omia tarkoitusperiä.

Elokuvanäkökulmasi on kyllä aika vänkä.

Molemmilla, elokuvalla ja sarjakuvalla, kun on alempi arvostusasema karkeasti yleistäen: kaupallista bulkkia luiskaotsaisille kuolaaville ääliöille, mutta ovatpa ponnahduslautoja "oikeisiin taiteisiin".
Ei sitä näin sanota, mutta tarkoitetaan kuitenkin.

itse en jaksa näitä sydänverellä tehtyjä "kyllä mun arkeni ja elämäni on vaikeaa" angstailuja jotka joku minua nasevammin ilmaisi maidonhapantumis-sarjakuviksi. Niitten "sisältö" on toki tarkoitettu koskettavaksi ja elämää syväpeilaavaksi.
Uskon että näin on, ihan varmasti moni on syvällisimmilläänkin ollessaan Lassien paluu/Markku Aro-tasoisella filosofoinnilla.
Toki heidänkin tulee olla osa sarjakuvakenttää. Se että minä en saa mitään irti ameebatason ajatuksellisuudesta ei tarkoita etteikö jollekin juuri se olisi parasta ikinä tai provosoiva kimmoke etsimään tai luomaan parempaa sarjakuvaa.

Ja kun sarjakuvaa ei tehdä juuri omaan absoluuttiseen makuuni.

Sarjakuva ja elokuva kärsivät Suomessa paitsi resursseista myös siitä että käärmettä on ajetty yhdenmukaiseen piippuun.
Sarjakuvapuolella:Jos haluat menestyä teet hauskaa strippisarjakuvaa ja jos haluat arvostusta, taidesarjakuvaa.
Elokuvissa mennään kesäteatterihenkisillä komediallisilla pläjäyksillä, mitä härskimmät vitsit aina parempi, tai jos olet vakavasti otettava niin sitten on onton vammainen kaurismäki-angst.
Molemmissa taiteenlajeissa on vielä lisäksi historiallisten hahmojen elämänkerrat ja sotakuvaukset lisäksi niinä joita ei varsinaisesti arvosteta ja jotka tuovat sentään rahaa ja mainetta yleisömenestyksensä kautta.
Globaali tilanne on toki laajempi kattaukseltaan.

Elokuvista kiinnostuneen kannattaa lukea Kalle Kinnusen yltiöpositiivinen (ei sarkasmia, on oikeasti yltiöpositiivinen) Suomi-leffassa on vikaa
Sen teesejä, varsinkaan sen Kaurismäen nerouden osalta, en allekirjoita mutta siinä on askel oikeaan suuntaan.
Eikä artikkelin aihealueen rinnastaminen sarjakuvaan ole temppu eikä mikään.
Samat lainalaisuudet pätevät paitsi ettei sarjakuvissa voi valittaa kuvauspaikkojen ja ekstrojen vievän budjetin.

Globaalimmassa vinkkelissä elokuva ja sarjakuva ovat teknologisen murroksen kriisissä, asia joka ei niinkään vaihtoehtopuoleen vaikuta. molemmissa vaan teknologinen jakeluun ja formaattiin vaikuttava muutos liittyy kulttuuriinkin.
Jokaisen vaihtoehtoisempaa esittävän elokuvateatterin kadotessa hotellihankkeen yms tieltä ja teatterien muuttuessa karkkihalleiksi menetetään se itse pääasia.
Videovuokraamot katoavat tai käyttävät samaa irtokarkeilla pää pinnalle tekniikkaa.

Sarjakuvan osalta comixologyt yms toki tuovat wifipeittoalueille uusia tarjontoja lisää ja kovakantiset  kirjakaupasta erikseen tilattavat teokset ovat sisutuselementtejä, mutta uusia kivijalkakauppoja ei synny eikä uusia lukijoita automaagisesti hakeudu sarjakuvan pariin lehtien kadotessa alati kaventuvista lehtihyllyistä.
Niillä alueilla joille valokaapeleita ei vielä vedetty ei ole tilanne muutu: eipä juuri minkäänlaista sarjakuvaa.

Vaan eipä kuole metsää turhaan on se ekologinen perustelu digisarjakuvalle, onneksi kaikki digisarjakuvan ja streamattujen elokuvien katseluun tarvittava laitteisto on pitkäikäistä kiitos suunnittelun eikä kuluta luonnonvaroja mineraalien kaivamisen, muovien tai jatkuvan energiantarpeensa kautta.
Onneksi ei, sehän olisi korskean lyhytnäköistä!

Elokuva ja sarjakuvat eivät sen enempää kuole kuin kirjallisuuskaan kuoli mm. videoihin, konsolipeleihin tai juurikin sarjakuvien myötä.

Osaltaan muun yhteiskuntamme luoma mielenmaisema on asettanut raamit, ruotsalisuudesta opitun keskinkertaisuutta arvostavan lagom-asenteen ja perinteet joista ei voi poiketa.
Ei vain sarjakuvan sisällä vaan muutenkin kulttuuripiirien sisällä.
Sarjakuvan asema on eri kuin kirjallisuuden tai kuvataiteiden.

Valitettavsti jossain määrin myös sarjakuvan sisällä elää huonon itsetunnon peikko ihan kuin sarjakuvan kaupallisissa piirteissä ja sen lähestyttävyydessä olisi jotain vikaa.

Ajatusmalli on olla marginaalissa mutta kuitenkin kiltti ja muiden hyväksyntää hakeva.

 Kuuntelin taannoin radiosta kuinka Apocalyptican Eicca Toppiselle oli yritetty manageri- ja tuotantopuolelta sanella asioita ja vastaus oli "minulla on klassisen musiikin tausta, älä kuvittelekaan"
Tämä asenne sarjakuvapuolella joko loistaa poissaolollaan tai silloin harvoin kun se ilmenee on kykytasoon kääntäen verrannollinen.

Sen sijaan kenellekään ei tarvitse vääntää rautalangasta mitä oikeasti tarkoitetaan kun elokuvan arvostelussa lukee "sarjakuvamainen"

Täten juuri sarjakuvafilmatisointi on tietenkin elokuvankin pahin vihollinen.

Ei Suomessa jossa kumpikaan ei taidemuoto elä ilman kulttuuritukia ja viimeisin saavutuksemme sarjakuvafilmatisoinneissa taisi olla Pekka ja Pätkä elokuvat.

tallennettu
Petteri Oja
Juudas itselleen
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 8 006



« Vastaus #80 : 20.12.2014, klo 22:56:59 »

Seuraan paljon sitä valtavirtaakin, rehellisyyden nimissä siksi koska sen volyymi mahdolistaa matemaattisesti suuremman laadun määrän.
Jos 99,9% ihan kaikesta on lannoitetta ja vaihtoehtopuoli tekee 100 ja valtavirta taas 6 000 nimekettä sopii laskea kumman riveistä on tulee enemmän laatua kun 99,9% pätee yhtä lailla.

Jännää logiikkaa. Itse näkisin niin, että esimerkiksi maailmalla tehdyistä elokuvista (tai sarjakuvista) hyvin pieni prosentti on laskettavissa siihen valtavirtaan, jota katsotaan kaikkien maiden elokuvateattereissa. Lähinnä siis ison rahan amerikkalaiset tuotokset. Kaikki muu on sitten sitä "vaihtoehtoista", joten valtavirran voluumi on kaikkea muuta kuin suuri. En tiedä montako elokuvaa maailmassa tehdään vuodessa mutta puhutaan tuhansista tai luultavammin kymmenistä tuhansista. Niistä nähdään Suomen teattereissa alle sata...
tallennettu

Petteri Oja
Juudas itselleen
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 8 006



« Vastaus #81 : 20.12.2014, klo 23:20:59 »

Eiköhän se blockbuster-ajattelu lähtenyt kärjistymään jo ennen kuin Marvel- leffoista alkoi tulla menestystä. Mutta kieltämättä, joku Guardians of the Galaxy osoittaa miten hirveään paskaan nykyään satsataan rahaa.

Tähtien Sodastahan se kehitys alkoi. Ennen kuin siitä tuli mahdoton hitti Hollywoodkin suuntasi elokuvansa vielä aikuiskatsojille.
tallennettu

Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 740


« Vastaus #82 : 20.12.2014, klo 23:26:13 »

On mutta siis täsmennän koska meillä on selkeästi eri määrite valtavirralle.
Valtavirta ei ole sama kuin amerikkalainen iso rahan tuotanto oli kyse sitten sarjakuvasta tai elokuvista tai musiikista.

Ranskan valtavirta molemmissa on aivan eri kuin brittiläinen puhumattakaan Ruotsista tai muista pohjoismaista.

Suomalainen valtavirta on hämärää undergroundia ulkomailla ja se mikä on intialainen valtavirtasarjakuva tai elokuva ei tasan ole kotimainen.

Mikäli otetaan kapea otos, valtavirtaa on vain ison rahan mieluiten amerikkalainen tuotanto, oma teesisi pitää pitkälti paikkansa.
Juurikin tuo että vaihtoehtoista hyvää on vähemmän koska vaihtoehtoja ON vähemmän.

Varsinkin lukujen osalta paitsi että yksin elokuvafestareilla käymällä on mahdollista laajentaa useammalla sadalla elokuvalla Suomessakin omia horisonttejaan.
Jos tahtoo.
Tämä ei tosin ole vain valtavirran harrastajien ongelma.

Elokuvien levityskanava on kaventunut ja monopolisoitunut, asia josta sarjakuvapuolella on kritisoitu suomalaisen kirjakaupan kirjavälitystä.
vanhaa kielikuvaa soveltaen on harvoin hyvä idea laittaa ihan kaikkia kananmunia yhteen koriin.

Osaltaan kyse on kaupallisesta esiraadista, osin taiteellisesta vastaavasta. Maahantuodaan ja tuotetaan vain materiaalia jolla uskotaan olevan jonkinlainen menekki tai jokin kansallinen vienninedistämistaho maksaa mainontaviulut ja muut kulut.
Omassa tuotannossa pitkälti on sama juttu, joskin sekä elokuvissa että sarjakuvissa on mahdollista hakea ja saada taiteilja-apurahoja.
Se ei tietenkään tarkoita että yksikään kustannustoimittaja/elokuvatuottaja tekisi julkaisemalla taloudellista itsemurhaa kulttuuriteon nimissä.

Vaikka tämä prosessi osaltaan jo erottelee jyviä akanoista Sturgeonin lauseke pitää paikkansa sen jälkeen tehtävään, joskin itse olen lisännyt siihen 90% kaikesta on roskaa vielä 9, 9% käytyäni massoittain kulttuurituotteita läpi.

Valtavirrasta poikkeaminen ei tee taiteenlajista huolimatta teoksesta taidemessiasta joka pelastaa aivan kaiken. Valtavirrasta löytyy samalla tavoin helmiä, joilla on juurikin se etuna että vaihtoehtoiskulttuurista poiketen ne tavoittavat suuremman yleisön.
Usein isoimmat särmät hiottuna, mutta kuitenkin.

Luonnollisestikin tämä tarkoittaa että valtavirta, globaali tai lokalisoitu, tuottaa enemmän silkkaa sontaakin. Se 99, 9% ei katoa mihinkään.

Ja osaltaan se vaikuttaa myös sarjakuvan arvostukseen.

« Viimeksi muokattu: 21.12.2014, klo 12:25:30 kirjoittanut Curtvile » tallennettu
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 740


« Vastaus #83 : 20.12.2014, klo 23:37:57 »

Tähtien Sodastahan se kehitys alkoi. Ennen kuin siitä tuli mahdoton hitti Hollywoodkin suuntasi elokuvansa vielä aikuiskatsojille.

Nipottajan kommentti: Tappajahaista.
Tähtien Sota vain auttoi sementoimaan peruskiven.

Luin kesällä brittiläistä elokuvakritiikkiä alan lehdestä ja siellä suomittiin suurelokuvien kuten Sound of Musicin ja Tuulen viemää pilanneen elokuvan infantilisoimalla sen ja Tappajahain ja tähtien sodan vain naulatessa arkun kiinni.

Joitain sivuja eteenpäin ja käsiteltiin amerikkalaiskanadalaisia suuryritysten indiehaaroja, eli isojen levittäjien aikuisyleisölle vaihtoehtoisempaa materiaalia tuottavia tytärlafkoja.

samahan toimisi ja osin toimiikin sarjakuvapuolellakin.

Saatamme rakastaa taidetta mutta maailmaa pyörittää seksi ja raha.
tallennettu
Petteri Oja
Juudas itselleen
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 8 006



« Vastaus #84 : 21.12.2014, klo 00:46:46 »

Rakastan myös seksiä ja rahaa!
tallennettu

Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 740


« Vastaus #85 : 21.12.2014, klo 00:51:36 »

Rakastan myös seksiä ja rahaa!

Niinhän me kaikki.
tallennettu
Reima Mäkinen
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 8 491


Facts are meaningless. You can use facts to prove


« Vastaus #86 : 22.12.2014, klo 00:26:45 »

Luonnollisestikin tämä tarkoittaa että valtavirta, globaali tai lokalisoitu, tuottaa enemmän silkkaa sontaakin. Se 99, 9% ei katoa mihinkään.

Ja osaltaan se vaikuttaa myös sarjakuvan arvostukseen.
Osaltaan? Jos 99,8% (koska alternativelle on laskettu 0,01%) on sontaa niin silloin 100% on sitä.

Otin elokuvan mukaan tähän vain kommenttina tuohon sarjiksen otsikkoon "If other media were as sad as comics". Ja elokuvan kohdallahan on kyse vain siitä että on palattu juurille. Keystone Cops tarjoaa sen saman määrän hengenruokaa kuin Spiderman. Molempien parissa monilla kuitenkin aika kuluu sutjakkaasti ja siitä ovat sitten valmiita maksamaan.

Olen varmaan sanonut tässä ketjussa jo, mutta Suomessa sarjakuvan arvostusta ovat nostaneet alkuun Juban muhkeat palkat ja sittemmin myös hieman tekijöille jaetut muutamat kulttuuripalkinnot. Kovin korkealle arvostusta ei kuitenkaan ole saatu hilattua. Enkä tiedä mitä se nostaminen vaatisi. Jonkun Tuntemattoman tai Pohjan tähden alla -tasoisen sarjakuvajärkäleen. Ei tule tapahtumaan.
tallennettu

"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 740


« Vastaus #87 : 22.12.2014, klo 09:33:59 »

Osaltaan? Jos 99,8% (koska alternativelle on laskettu 0,01%) on sontaa niin silloin 100% on sitä.

Matematiikka hakusessa. Sekä valtavirta että vaihtoehto ovat molemmat samassa yhteissummassa eli jäljelle jäävä osuus on se 0,1%

On vähän, mutta:
Volyymi on niin suuri ettei kaikkea sitä hyvääkään mitä sarjakuva ja elokuvat(koska jostain syystä ei puhuta kirjallisuudesta, muista kuvataiteista tai musiikista) ehdi nauttia elinikänsä aikana lääketieteen, ruokavalion ja hygienian kehittymisestä huolimatta.

Paitsi tietysti jos jumittaa vaan yhdessä lokerossa siilipuolustusasemassa. "vain mustavalkoisia, ei ikinä mustavalkoisia, vain kotimaisia, ei ikinä kotimaisia" jne jne

loppuosuudesta olen eri mieltä, osin koska näen tuon toivottamana optimisimina.
Ei Juban palkat tai mikään Puupäähattu, SarjakuvaFinlandia, Kritiikin kannukset, Koipeliini tai muu sano suuurelle yleisölle mitään tai vaikuta mihinkään suuntaan.
Ne ovat isoja juttuja tasan kvaakissa, sarjakuvaväen illanistujaisissa ja niin pois päin.
Muuten yhtä tyhjän kanssa.

Niiden funktio on pönkittää alan sisällä omaa egoa, näyttää että me uskotaan sinuun kolleegoina ja faneina.
Mene ja näytä niille!
Ja kuten isossa maailmassa Oscarien, Eisnerien, Hugojen, Emmyjen ja muiden ohella olla sitä mitä painetaan kansiin ja muihin mainoksiin.

Vakuuttava ääni: se on muistakin hyvä. Mainonnan massapsykologiaa hentojen itsetuntojen tueksi.

Tietenkin se arvostuksen saaminen vaatisi sarjakuvan arvostamista ensin omiensa joukossa, mutta vaikka itse fantasiaa luenkin niin ei nyt liioitella sentään.


Enkä tiedä mitä se nostaminen vaatisi. Jonkun Tuntemattoman tai Pohjan tähden alla -tasoisen sarjakuvajärkäleen. Ei tule tapahtumaan.

todennäköisesti ei, ollaan sidottu liiaksi omaan alemmuuskompleksiin taiteenlajina.
Osa lukee tuon ja ajattelee että tarkoitat perinteikkyyttä vaikka molemmat olivat aikanaan kirjallisuudessa ja elokuvissa normeja ja rajoja rikkovaa omintakeisuutta.

Saman vaatii sarjakuva Suomessa. Omaa juttua omasta ajasta ja miten siihen on tultu, ihmisyyttä unohtamatta.

Itsessään haastava veto oli valittu taide mikä tahansa.

Mutta ensin pitää unohtaa se ettei sillä metodilla voi odottaa kuutiomitoittain valuuttaa ja vielä enemmän bändäreitä.
Ja niiden jo kentällä olevien kanta että tuo ei menesty, ei täällä, liian pieni markkina-alue, liian vään yleisöä, väärä formaatti ja ja.

Siltikin odotettavissa on vain katkera loppu ja yhdeksän kertaa kymmenestä vain postuumi kunnioitus. Jälkipolvet saattavat toki pitää nerona mutta se nyt ei lämmitä ketään.

Mahdollista se silti tietty on.
tallennettu
tmielone
Il Dille
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 567



« Vastaus #88 : 22.12.2014, klo 10:55:26 »

Tätä keskustelua silmäillessä tuli mieleen, että millaista arvostusta sarjakuvalle tässä kaivataan?

Karkeasti jaoteltuna voisi sanoa, että arvostusta on tarjolla kahdesta ryhmästä: kuluttajilta ja "eliitiltä". Kuluttajat nimensä mukaisesti kuluttavat kulttuuria ja mitä enemmän he tietystä kulttuurin lajista pitävät, sitä enemmän he sitä kuluttavat tuoden näin rahaa ja arvostusta kulttuurin tekijöille. "Eliitillä" sen sijaan on kuluttamisen lisäksi mahdollisuus vaikuttaa siihen mitkä kulttuurin lajit saavat rahoitusta tai esimerkiksi palkintoja.

Usein nämä ryhmät toimivat erillään. Otetaan esimerkiksi vaikka ooppera. Sehän on olevinaan arvostettua kulttuuria, mutta todella harva sitä käy katsomassa ja "arvostaa". Siitä huolimatta näitä salkkaritarinoita varten pitää olla isot ja kalliit rakennukset, jotta pieni kansaosa pääsee viihtymään.

Esimerkki toisesta ääripäästä voisi olla jääkiekko. Suurin osa kansasta sitä katsoo ainakin MM-kisojen aikaan ja kovimmat pelaajat ovat koko kansan sankareita. Tämäkin laji tarvitsee isot ja kalliit rakennukset ja niitä löytyy lähes joka kylältä vaikka "kulttuurieliitti" ei niin innoissaan lätkästä olisikaan.

Sarjakuva kamppailee huomiosta nyt molemmissa kategorioissa, mutta kummasta saisi paremmin arvostusta tälle medialle. Onko parempi, että Fingerpori myy hyvin ja työpaikkojen aamukahveilla ympäri Suomea pähkäillään, että mikäköhän se vitsi oli tänään? Vai se, että Ville Ranta saa Suomi-palkinnon sarjakuvistaan, joista suurin osa suomalaisista ei ole koskaan kuullutkaan? Vai mieluiten molemmat?

Ja mitä tulee tuohon, että "idioottiviihde" myy, niin siitä minulla on kaksi teoriaa:
1) Aiemmin aikaa ja rahaa oli niukemmin, joten kulttuurin kuluttaminen oli varakkaiden aikuisten hupia. Lisäksi, muuhun yhteiskuntaan verrattuna nämä henkilöt olivat useasti hyvin koulutettuja, joten kulttuurituotokset räätälöitiin tämä "asiakasryhmä" mielessä. Sen seurauksena tuotokset vaativat kuluttajilta omaakin ajattelua ja parhaimmat niistä kestävät hyvin aikaa. Nykyaikana kulttuuri on suhteellisen halpaa mutta aikaa löytyy vain nuorisolta. Sen seurauksena tarjonnassa painotetaan kertakäyttöistä mutta näyttävää viihdettä, joka ei välttämättä tarjoa "teinisektorin" ulkopuolisille kuluttajille paljoakaan. Kulttuurin tuottajat siis räätälöivät tuotteensa taas maksukykysimmälle väestönosalle.
2) Suurin osa (tai kaikki) ihmisistä on idiootteja ja kulttuurituotteet sen mukaisia. Politiikassa sanotaan, että kansa saa sellaiset johtajat kuin ansaitsee, joten sitä mukaillen voisi sanoa, että kansa saa sellaista kulttuuria kuin ansaitsee.   
tallennettu

"Now there's only two things in life but I forget what they are"
Kartsa
Galleriataiteilija
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 65


« Vastaus #89 : 22.12.2014, klo 17:51:13 »


Mun mielestä ollaan nyt hirveän negatiivisilla näkökulmilla liikkeellä. Kyllä kaikki tietävät sen, että sarjakuvalla menee Suomessa kehnosti, mutta asian jatkuva toistaminen alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää. Ei se hyödytä ketään.

Jos sarjakuvantekijät itse hokevat kokoajan, "että ei tällä pärjää eikä tästä mitään tule", niin miksi muiden sitten pitäisi sarjakuvaa arvostaa? Lähdetään vaihteeksi liikkeelle siitä, että itse on tehnyt parhaansa ja on ylpeä teoksestaan. Kyllä ihmiset osaavat arvostaa sitä.

Enemmän tekemisen meininkiä ja positiivista asennetta, niin kyllä se siitä lähtee!

tallennettu
Sivuja: 1 2 3 4 5 [6] 7 | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: