Milton Caniff

[Jyrki Vainio]

Joo, mutta mistä se lehtisarjakuvan tilan puute johtuu?

Nyt se on jo pitkään ollut itseään ruokkiva noidankehä: Tenavia myytiin alunperin muita sarjoja pienempänä "tilansäästösarjana", joten osittain sen takia sen piirrostyylin oli oltava erityisen pelkistetty. Ja kas, kun tyyli on pelkistetty, sitä voi pienentää vielä enemmän ja kun pienentää vielä enemmän on pelkistettävä vielä lisää, jne.
Mutta alunperin kehitys alkoi jo sarjakuvan alkuvuosina, mainostemppuna. Sunnuntaisarjat julkaistiin alun perin koko sivun laajuisina, omana sarjakuvaliitteenään. Tämä siis silloin, kun sarjakuvilla oikeasti oli sanomalehtien myyntiä lisäävä vaikutus ja niiden suosiolla kilpailtiin lehtimarkkinoilla. Suosituin lehti oli sellainen, jossa oli suosituimmat sarjat, tai sitten enemmän niitä. Lehti mainosti, "meidän sarjakuvaliitteessä 8 sarjaa" (8 sivua).
Eipä mennyt aikaakaan kun joku keksi, että hei, jos sivun jakaa kahtia, niin samalla vaivallahan saa määrän tuplattua ja me voimme sanoa, että meillä onkin 16 sarjaa! Niin sunnuntaisivut jaettiin osiin. Aluksi saman sivun piirtäjä jakoi yleensä tilan kahdelle sarjalle, sivun huipulta tai pohjalta lohkaistiiin osa "kakkossarjalle" ("topper"). Näin esim. Flash Gordon sivun lisukkeena tuli Raymondin piirtämä Jungle Jim. Kuka näitä nyt muistaa mitä ne olivat nimeltään... (kertoo niiden merkityksestä) Polly and Her Palsissa oli ainakin "Dot and Dash", Kippari Kallessa "Sappo", Touhulan perheessä tai Vihtorissa ja Klaarassa oli "Rosie's Beau", Otto Soglow'n Pikku kuninkaassa "Sentinel Louie".
Tästähän ei ollut sitten iso matka siihen, kun sivu jaettiin näiden asemasta puoliksi kahden suositun sarjan kanssa. (Nämä ovat ne meille tutut kolmeriviset sunnuntaisarjat vrt. Hesari)
Ja kas: näin sunnuntaisarjakuvien julkaisutila oli kutistunut puoleen. Ja sitten jatkettiin niin, että nyt ne ovat enää kaksirivisiä, siis kolmannes- tai neljännessivu.
Sama pätee strippeihin: kun niitä pienentää, niitä mahtuu sivulle enemmän. Jenkkilehdissä sarjakuvia on edelleen lukumäärällisesti paljon enemmän kuin meillä. Aikanaan strippikolumnin vieressä oli näitä yksiruutuisia pilakuvasarjoja (Ville Vallaton, Harhama). Nyt sarjat ovat niin pieniä että niitä mahtuu kaksi rinnan.
Ei siinä alunperin sen filosofisempaa syytä tarvittu.

[Curtvile]

Päätoimittajat ja kustantajat katsovat tällöin, että riittää, että strippi on kertakäyttöviihdettä eikä vakavasti otettavaa ja että se ei ansaitse lehdessä paljoa tilaa. Kunnianhimoiset taiteilijat ja kirjoittajat suuntaavat tällöin tarmonsa albumeihin tai sarjakuvalehtiin joissa on kunnolla tilaa, ja sanomalehtisarjojen vähän arvostuksen kierre jatkuu, kun kunnon tavaraa ei julkaista.

Mitä tulee seikkailusarjoihin, niin niiden häviämiseen vaikuttaa myös se, että angloamerikkalaisissa maissa sanomalehtiä ei osteta enää niin säännöllisesti (kiitos tv:n ja nyt myös internetin). Sanomalehtien tilaus on lähinnä pohjoiseurooppalainen ilmiö. Jatkuvajuoninen seikkailu nimenomaan ei ole myyvä täky, sillä satunnaiset lukijat hämmentyvät, jos he eivät tajua mitä stripissä tapahtuu.

Toki ihan varteenotettavia näkemyksiä, enkä aio niiden totuudellisuutta kiistää.
Kunhan vain ilmaisen kantani että yksi iso tekijä on Caniffin tasoisten tekijöiden puute ja toinen tämä satunnaisten lukijoiden huomioonottaminen tässä määrin.
Vetauksen vuoksi jos poikani ilmoittaa mennessän kouluun ettei aio opetella lukemaan koska isä kuitenkin lukee hänelle niin pitäisikö opettajien antaa periksi?
Ja ainahan on viikkolehdet.
Sarjakuvien siirtyminen viikko- ja päivittäislehdistä omiin lehtiinsä ja albumeihinsa on mm. yhdysvalloissa johtanut sarjakuvan monipuolistumiseen, eikö?

[jyrki68]

Ei Caniffkaan valmiina syntynyt, Terryn eka sunnuntaistrippi on vielä kaukana myöhemmästä loistograffasta. Mutta oudon tinttimäistä jälkeä, etten jopa sanoisi.

http://www.thrillmer.com/comics/tp341209.jpg

[VesaK]

Mutta oudon tinttimäistä jälkeä, etten jopa sanoisi.

Se on sitä silloista zeitgeistiä. Hergekin napsi tyylilainoja mm. Geo McManusilta ja ranskalaisilta (lastenkirja)kuvittajilta.

[Lönkka]

Laitan tähän kokonaisen New York Timesin kiehtovan artikkelin joka käsittelee Little Nemon uusintapainosta

Ei taida olla sama alppari mutta ostin äsken Taschenilta juuri ilmestyneen kovakantisen Little Nemo 1905-1914 järkäleen jossa on 428 sivua ja hintaa mitättömät $30

http://www.lastgasp.com/d/28886/
http://www.amazon.com/Little-1905-1914-Evergreen-Winsor-McCay/dp/3822863009

Heh, Tashenista tulee mieleen Hiltusen kommentti kustantamosta joka meni osapuilleen seuraavasti: "En tiedä mitä Taschen tarkoittaa mutta päätellen siitä minkälaista materiaalia he julkaisevat on minulla vahva aavistus..."

[Curtvile]

Historia sarjakuvan aiheena-ketju ja Ossi Hiekkalan kannanotto vaativat toistamista myös tekijänsä ketjussa:
Terry and the pirates suomeksi.

Albumisarjalle löytyisi kyllä jos ei muuta niin meidät asuntolainoja maksavat sarjakuvaharrastajat.

[jyrki68]

Onneksi kohta löytyy Terryä taas toisella kotimaisella:

http://www.idwpublishing.com/news/pressreleases/terryandpirates.shtml

Suomeksi julkaisu olisi katajaisen kansan sarjakuvaharrastuneisuuden yliarviointia. Toivottavasti joku ei välittäisi.

[Timo Ronkainen]

Ei taidakaan olla kuin kolmas kerta USA:ssa kun koitetaan saada Complete Terry, luulisin. Kesken ne kai kaikki jäivät. Ittelläni on Nostalgia Pressin versiota 1970-luvulta ja NBM Flying Buttressin albumimuotoista 1980-luvulta. FB:n alppareissa lukee Complete Strips. Liekö kaikki? En tiedä. EDIT: ei, kyllä Wiki tietää ja sanoo että FB, julkaisi kaikki, mikä olisi näkynyt katsomalla oman albumini takaakin. Collectors edition oli vieläpä kovakantinen.
Wiki ei kyllä mainitse ollenkaan Nostalgia Pressin kirjoja.
http://en.wikipedia.org/wiki/Terry_and_the_Pirates_(comic_strip)

Timo

[Antti Vainio]

Historia sarjakuvan aiheena-ketju ja Ossi Hiekkalan kannanotto vaativat toistamista myös tekijänsä ketjussa:
Terry and the pirates suomeksi.

Albumisarjalle löytyisi kyllä jos ei muuta niin meidät asuntolainoja maksavat sarjakuvaharrastajat.

Meitä on. Kuten jyrki68 toteaa alkuaikojen Terryt oli aika primitiivisiä  mutta parhaat on sitten uskomattoman hienoja. Oikeastaan ihmetyttää että suomeksi on jotain Tim Tyleriä, Hopalong Cassidyä ja Supermania jotka on rajoitetusti mielenkiintoisia kuriositeettejä mutta Caniffia ei ole julkaistu juuri ollenkaan joka on kumminkin Eisnerin tapainen järkäle

[jyrki68]

Nyt saa näköjään ainakin Amazon.comista ja sen Englannin haarakonttorista ennakkotilata tätä 368-sivuista nimihirviötä:

The Complete "Terry and the Pirates": 1934-1936 - A Library of American Comics Original v. 1 (Hardcover)

Ilmestyy 15.9.

[Jyrki Vainio]

Ei taidakaan olla kuin kolmas kerta USA:ssa kun koitetaan saada Complete Terry, luulisin. Kesken ne kai kaikki jäivät. Ittelläni on Nostalgia Pressin versiota 1970-luvulta ja NBM Flying Buttressin albumimuotoista 1980-luvulta.

Flying Buttressin albumeissa oli kyllä koko Caniffin Terry-tuotanto, stripit ja sunnuntait, joskin kaikki mustavalkoisina, sangen pieninä ja osittain hyvinkin vaihtelevan laatuisina. Mutta kyllä ne niistä kaikki luettua saa, kuvien ihailu menee vähän tihrustamiseksi.
(Minä ostin ne joskus muistaakseni Bud Plantilta kokonaisena settinä kaikki).

[Ossi Hiekkala]

Nyt saa näköjään ainakin Amazon.comista ja sen Englannin haarakonttorista ennakkotilata tätä 368-sivuista nimihirviötä:
The Complete "Terry and the Pirates": 1934-1936 - A Library of American Comics Original v. 1 (Hardcover)

Tänään tuli postissa tuo järkäle. Se on todellakin todella heviä tavaraa. Paksuutta opuksella riittää ja kun ajattelee, että noita olisi määrä tulla vielä viisi lisää, niin joutuu jo miettimään vakaasti uuden kirjahyllyn hankkimista.

En ole ehtinyt lukea kuin vasta hieman mutta kirjaa selaillessa on tullut sellaisia huomioita tehdyksi, että kuten täällä on jo aiemmin sanottukin, on alkuajan Caniffin jälki vielä hieman hapuilevaa ja selkeästi pilapiirrosmaisempaa kuin mitä se parin vuoden kuluttua tulisi olemaan. Silloin piirros alkaa näyttämään jo selkeästi tutummalta Caniffilta mutta vielä huippuunsa se ei ole kehittynyt.

Mielenkiintoinen juttu on se, että alkuaikojen sunnuntaijaksot kertovat erilaista tarinaa kuin mitä päivästripit. Tiivistäen: oli sunnuntainumeron ostajia, jotka eivät lukeneet arkilehtiä, joten sunnuntain väri-Terry oli tehty heitä varten hieman erilaiseksi. Hieman outoa kyllä mutta jonkin ajan kuluttua sekä arki- että sunnuntaistrippien tarinat yhdistyivät samaan jatkumoon.

Alkupään tarinoita ei voi kehua kauhean erikoisiksi. Etniset henkilöhahmot ovat varsin stereotyyppisiä mutta tämä nyt ei liene mitenkään erikoista tuon ajan sarjakuville. Mielenkiintoista vain nähdä, kuinka vuodet tulevat muuttamaan Caniffin tarinankerrontaa ja syvenevätkö hahmot.

[Jari Lehtinen]

- Mr. Caniff, when comics have opened up to controversial themes like Vietnam?
- A few weeks ago.
(1971)
(Se sarjakuva joka nosti esiin kiistanalaiset aiheet, oli tietysti tämä)

[tertsi]

Kun Täällä kvaakissa  kerran pyörii myös kirjastoväkeä, niin voisitteko tilata nuo Terry and the Pirates kirjat johonkin suomalaiseen kirjastoon, josta esim. meitsi vois ne lainata.

Vaikuttavat tosi mielenkiintoisilta, mutta mulle ei sovi himaan enää tuon kokoisia opuksia.

[Ossi Hiekkala]

Arki- ja sunnuntaistrippien eri tarinat olivat jatkosarjoissa ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Kaikki lehdet eivät ottaneet molempia. Mikki Hiirellä, Mustanaamiolla ja Li'l Abnerilla oli aina eri tarinat arkena ja sunnuntaina.

Tuo oli minulle aivan uusi juttu. Olen aina kuvitellut, että sunnuntain jakso on tavallaan tiivistelmä viikon stripeistä. Aina oppii uutta.