Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Arvostelut: Muistijälkiä (10.10.2018 klo 19:07:58)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
21.10.2018, klo 03:25:18

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
467689 viestiä 10412 aihetta kirjoittanut 7324 jäsentä. Uusin jäsen: VaultDweller
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvanlukijoiden keskustelut
| |-+  Strippi- ja sanomalehtisarjakuvat
| | |-+  Milton Caniff
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: [1] 2 3 4 5 | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Milton Caniff  (Luettu 22631 kertaa)
Antti Vainio
Karpaattien nero
Avustava toimittaja
*
Poissa

Viestejä: 4 337



« : 26.07.2006, klo 00:13:22 »

Tätä ei pitäisi varmaan sanoa ääneen mutta Caniff on minusta edelleen aika kova jäbä. Tietysti Terry ja Steven Canyon on pöhköimmillääm tosi absurdeja mutta niin oli melkein kaikki senaikaiset sarjakuvat. Esim. palvottu Alex Raymond kirjoitti todella kökköjä juttuja Caniffiin verrattuna ja sen piirros oli Caniffiin elävään jälkeen verrattuna ikävää mainosgrafiikkaa.

Mutta asiaan eli onko joku Kvaakkilaisista lukenut Caniffin sodanaikaista kuriositeettia Male Call? Se kuulostaa aika omituiselta ja kiehtovalta. Kitchen Sink julkaisi siitä jonkunlaisen kokoelman aikoinaan vaan enpä ole sitäkään ikinä nähnyt
tallennettu

"This country sucks. It's all about the nature and who the fuck cares about the nature".
Jukka Laine
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 35 671



« Vastaus #1 : 26.07.2006, klo 04:41:05 »

http://en.wikipedia.org/wiki/Male_Call

Male Call on Terryn naishahmojen edesottamuksia, sexyissä asennoissa. Olen ainakin jotain näytteitä nähnyt. Ei siinä mitään järkkyä ollut.
tallennettu

tertsi
Vieras
« Vastaus #2 : 26.07.2006, klo 08:47:35 »

http://en.wikipedia.org/wiki/Male_Call

Male Call on Terryn naishahmojen edesottamuksia, sexyissä asennoissa. Olen ainakin jotain näytteitä nähnyt. Ei siinä mitään järkkyä ollut.
Male Callin saisi nyt 38 eurolla ebay.fr:stä. 38 egee. Ranskaksi.
tallennettu
Antti Vainio
Karpaattien nero
Avustava toimittaja
*
Poissa

Viestejä: 4 337



« Vastaus #3 : 26.07.2006, klo 10:50:44 »

http://en.wikipedia.org/wiki/Male_Call

Male Call on Terryn naishahmojen edesottamuksia, sexyissä asennoissa. Olen ainakin jotain näytteitä nähnyt. Ei siinä mitään järkkyä ollut.

En kuvitellutkaan että se olisi jollain lailla järkkyä kun tietää tuon ajan moraalistandardit  (rasismin suhteen tosin  silloin oltiin löysiä nykyiseen puhdasotsaisuuteen verrattuna joten siltä kantilta nuo saattaa olla jopa snadisti järkkyjä). Kiinnostaisi vain tietää että oliko noissa mitään juonentapaista ja sotaseikkailua vai oliko ne vain kuvia kauniista tytöistä
tallennettu

"This country sucks. It's all about the nature and who the fuck cares about the nature".
Jari Lehtinen
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 4 055


Itsevalaiseva myyrä joka selvittelee kurkkuaan


« Vastaus #4 : 26.07.2006, klo 12:05:22 »

Ainahan Milton Caniffia lukee oitis siinä missä Jack Kirbyä mieluummin koskaan ei!

Jos Male Call on tuntematon, niin on mahdollista mennä lukemaan sitä paikassa nimeltä Internet:   
http://www.authentichistory.com/images/ww2/military_cartoons/military_cartoons.html

Male Call was probably syndicated to more newspapers than any other comic strip in history — about 3,000, in fact. And yet, the world-famous cartoonist who created it, and who wrote and drew every episode, never pocketed a dime from it.
http://www.toonopedia.com/malecall.htm
tallennettu

”Yhdysvalloissa vuosittain julkaistaan 720 miljoonaa kappaletta »C o m i c s» sarjakuvia … joista ei vain puutu kaikki kasvatuksellinen arvo, vaan jotka ovat suorastaan vahingollisia.” Lastemme puolesta, Kansainvälisen lastensuojelukonferenssin Suomen päätoimikunta 1952.
tertsi
Vieras
« Vastaus #5 : 26.07.2006, klo 12:26:42 »



Jos Male Call on tuntematon, niin on mahdollista mennä lukemaan sitä paikassa nimeltä Internet:   
Kiitos linkistä! Harvinaista herkkua tuo Caniffin grafiikka  meikäläiselle.

Mielipide:
Mielestäni täällä Kvaakissa voisi olla enemmänkin linkkejä sarjakuvanäytteisiin, tyyliin: Blueberry-ketjussa Blueberry -kuvia, Desmond-ketjussa Desmond-kuvia jne...

Onhan Kvaakissa toki tuo linkkihakemisto, mutta itse en ole tottunut sitä käyttämään.

EDIT:
Ja on tuolla ketjuissa tietysti linkkejä kuviin ja eri sivustoille jo nytkin, mutta niitä voisi olla enemmän  Grin

« Viimeksi muokattu: 26.07.2006, klo 12:30:35 kirjoittanut tertsi » tallennettu
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 910


« Vastaus #6 : 02.08.2006, klo 09:18:26 »

Onkos kenelläkään tietoa miten Checker Booksin Steve Canyon kokoelma-albumit ovat toteutettu?
Lähinnä sitä miten painojälki toistuu, onko käytetty originaaleja vai kuuluuko sarjaamme tasoskannattu vanhoista lehdistä?
Mielenkiintoa olisi mutta ei huvittaisi tehdä sukellusta ventovieraisiin vesiin.
Canyonin alkuhan on useammassakin oppaassa ja taisi olla sarjainfossakin aikanaan malliesimerkkinä sarjakuvahahmon esittelystä.
tallennettu
Antti Vainio
Karpaattien nero
Avustava toimittaja
*
Poissa

Viestejä: 4 337



« Vastaus #7 : 02.08.2006, klo 10:38:18 »

Amazonin sivulta ripattu:Alas, the publishers have had to squeeze the strips into less space than they were intended to fill, which means less fine detail. At 6" x 11.5", the dailies are almost as small as today's papers' dreadfully cramped strips. This makes the book both tantalizing and frustrating to read, but it is nevertheless an essential work.
tallennettu

"This country sucks. It's all about the nature and who the fuck cares about the nature".
Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 910


« Vastaus #8 : 02.08.2006, klo 10:40:29 »

Amazonin sivulta ripattu:Alas, the publishers have had to squeeze the strips into less space than they were intended to fill, which means less fine detail. At 6" x 11.5", the dailies are almost as small as today's papers' dreadfully cramped strips. This makes the book both tantalizing and frustrating to read, but it is nevertheless an essential work.


Tätä se mun uneni tiesi. Näin pahasti pelkäsinkin. No, yrittää täytyy. Onneksi näkö on hyvä, ainakin vielä.
Kiitoksia.
tallennettu
pappa-sami
Bedevore
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 848



« Vastaus #9 : 02.08.2006, klo 14:40:23 »

Tätä se mun uneni tiesi. Näin pahasti pelkäsinkin. No, yrittää täytyy. Onneksi näkö on hyvä, ainakin vielä.
Kiitoksia.

Minulla on hyllyssä Kitchen Sink Pressin julkaisemat Steve Canyon lehdet (21 kpl) ja albumit (4 kpl). Niissä edettiin vuoteen 1957 asti. Arkistrippien koko on minulle riittävä ja näköni ei ole maailman paras. En ole vielä verrannut Checkerin julkaisuihin.

Jos kiinnostaa niin voin myydä omani pois kuleksimasta. Kvaakki-privalla tavoittaa.
tallennettu
Jyrki Vainio
Mielikuvittelija
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 568


Kvaak!


« Vastaus #10 : 03.08.2006, klo 23:23:48 »


Onko Checker Books se sama lafka joka on koonnut Winsor McCayn varhaistuotantoa? Niiden painojälki on aivan pöy-ris-tyt-tä-vää. Aivan kamalaa. Ne näyttävät siltä, kuin ne olisi vedetty vanhan faksin läpi, josta on muste lopussa. Kuvat ovat pikselöityneitä, ja musta vetää välillä harmaaksi ilman mitään syytä. On todella sääli, että tällaisia alan merkkiteoksia julkaistaan näin uskomattoman huolimattomasti. Miten ihmeessä se voi olla niin kannattavaa, että niitä tulee kirja kirjan jälkeen?
Yhden tuommoisen Steve Canyon kirjankin näin ja tulos oli samanlainen. Ero Kitchen Sinkin kokoelmiin oli huima.
(Kitchen Sinkin kirjat ovat siis hyvin tehtyjä).

Tuliko Caniffin Terry and the Piratesia peräti kolmena eri kokoomasarjana? Jostain Bud Plantin alennusmyynnistä ostin aikanaan täyden setin NBMn albumeita, jossa on sekä stripit että sunnuntaisarjat yhdessä, mutta mustavalkoisina ja aika pienessä koossa. Sitten oli semmoinen kovakantinen värisarja, jossa oli pelkästään sunnuntaisarjat vuosi kerrallaan. (Ne oli kai suunniteltu niin, että ne saattoi lukea joko yksinään, tai sitten päivästrippien kanssa yhdessä). Mutta sitten vielä on semmoisia kovakantisia kirjoja samassa formaatissa kuin ne pari Polly and Her Pals kokoelmaa.

Tuo Male Call kirjakin minulla on, mutta täytyy tunnustaa, että enemmän on noita kaikkia tullut selailtua kuin varsinaisesti luettua.
Mielenkiintoisinta antia kirjassa melkeinpä ovat viimeisillä sivuilla julkaistut keskeneräiset stripit. Niihin Caniff on tehnyt vasta pelkän ääriviivapiirroksen, mutta ei vielä sitä varjostustussaustaan, josta hänet muistetaan. Mielenkiintoinen kurkistus mestarin työtapoihin!

Kyllähän tuo Caniff melkoinen kuvakerronnan mestari on. (Sen verran vähän on tullut noita tarinoita luettua, etten osaa sanoa, mitä se tekstisisältö sitten on).
Taitaapa muuten Terry and the Pirates olla ensimmäinen paikka populaarikulttuurissa missä on tehty tuo klassikkokohtaus autotakaa-ajosta yli aukeavan läppäsillan. Vaikea kuvitella, että se olisi vielä ollut 40-luvun alun elokuvateknologialle mahdollista.
tallennettu

Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 910


« Vastaus #11 : 10.08.2006, klo 12:36:45 »

Löysin kitchen sinkin Steve Canyon magazinen numero 1.

Aika ei ollut kullannut muistoja.
Sivuja ja strippejä voi vain ihailla.
Sitten kun alkaa miettiä että aikanaan on ollut niin Caniffin kuin Robbinsiinkin strippisarjakuvia sanomalehdissä ja nykyisin on enää joku Mustanaamio, Rip kirby ja Modesty Blaise.
Hyviä nekin, mutta vertailussa häviävät 62-0.

Onko seikkailustripin lama taidon puutetta vai työmäärän ahdistavuutta?
En oletakaan että milton Caniffin tapaisia mestareita kasvaisi joka oksalla, mutta luulisi jatkuvajuonisen tasokkaan seikkailustripin olevan myyvempi täky kuin muutoin hyvän huumoristripin, jonka voi nauttia vain kerta-annoksina.

Voi luoja, nälkä kasvaa syödessä... Terry and the pirateskin pitäisi onkia esiin jostain...
tallennettu
Jyrki Vainio
Mielikuvittelija
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 568


Kvaak!


« Vastaus #12 : 10.08.2006, klo 13:05:05 »

Onko seikkailustripin lama taidon puutetta vai työmäärän ahdistavuutta?

Tilan puutetta. Seikkailusarjakuvien kultakaudella sarjakuvat julkaistiin sanomalehdissä paljon isompina kuin nykyään, stripit viiden, kuuden palstan levyisinä ja sunnuntaisivut - niin, koko sivun levyisinä. Suomessa nykyään stripit ovat yleensä neljän palstan levyisiä, Jenkeissä niille annetaan tilaa enää vain kolme palstaa. Siinä ei stripin leveydeksi jää enää kuin n. 14 cm. Siihen tilaan ei paljon realistisia kuvia piirretä, ainoastaan kaikkein minimalistisimmat tyylit selviävät niin rajusta pienennyksestä. Myöskin tekstauksen on oltava aina vain suurempaa ja vietävä ruudusta aina vain suurempi osa.
(Vihje: lue aihetta sivuava juttuni seuraavasta Sarjainfosta, jossa haastatellaan Mustanaamion piirtäjää Sy Barrya).
tallennettu

Antti Vainio
Karpaattien nero
Avustava toimittaja
*
Poissa

Viestejä: 4 337



« Vastaus #13 : 10.08.2006, klo 13:10:45 »

Laitan tähän kokonaisen New York Timesin kiehtovan artikkelin joka käsittelee Little Nemon uusintapainosta joka tehtiin alkuperäiselle formaatille mahdollisimman uskollisesti. Moderaattorit voivat siirtää jos haluavat:

Restoring Slumberland
By SARAH BOXER

The book is so huge you have to crawl over it to read it. It's 21 inches long and 16 inches wide. And cartoonists from Matt Groening to Chris Ware are going nuts over it.

Winsor McCay published his first Little Nemo cartoon a century ago, on Oct. 15, 1905, in The New York Herald. The first panel shows a little boy in a nightshirt sitting up in bed staring at a clownish figure before him. The narration says: "Little Nemo had just fallen asleep when an Oomp appeared, who said, 'You are requested to appear before his majesty, Morpheus of Slumberland.' " The Oomp then presents Nemo with Somnus, a gentle horse to ride into Slumberland.

So began a fantastical comic about a sleeping boy. It was an instant critical success, but the public, especially children, were lukewarm. Since then, "Little Nemo in Slumberland" has found its public. In 1966, Little Nemo was featured in an exhibition at the Metropolitan Museum of Art. Many books of Nemo reproductions followed.

But Peter Maresca, a comics collector, wasn't happy, he said in a recent telephone interview. Even the best preserved pages of "Little Nemo in Slumberland" were fast deteriorating. Soon no one would be able to see them the way they originally looked. Mr. Maresca wanted, he said, to publish a selection of Little Nemo comics just the way they appeared in the Sunday funnies: in the same colors, on rough matte paper that looked like newsprint, and at the same size.

He approached numerous presses, but none would take it on, he explained. Finally he went to Art Spiegelman, the founder of Raw and the author of the very large comic book "In the Shadow of No Towers," who suggested that Mr. Maresca publish it himself. So he did. It cost him, he said, something close to "the price of a three-bedroom house in Kansas."

On the way to self-publishing "Little Nemo in Slumberland: So Many Splendid Sundays!" (Sunday Press, $120), Mr. Maresca learned how much size really does matter to Little Nemo.

In the comic of Feb. 2, 1908, Little Nemo travels through Befuddle Hall, a place where everything is elongated. The panels are stretched and squeezed. The effect at full scale is disorienting, like a funhouse mirror. "You really have the stuff spinning around you when it's that big," Mr. Maresca said.

In the comic of Oct. 29, 1905, Little Nemo walks on stilts among flamingos. The panels become longer and longer as Little Nemo's situation becomes more perilous. Finally, as he falls in slow motion, the panels become progressively shorter. You can see this in smaller reproductions, Mr. Maresca explained, but the effect at full scale is different, enveloping you much the way a movie screen does.

"The idea of cinema was in McCay's mind," Mr. Maresca said. In the comic of May 22, 1910, Little Nemo walks in Martian air and it looks as if a movie camera were following him through space. As he moves forward, the background fades. (So do the speech balloons, as if the sound were growing dim.)

It's not only the grand cinematic things that come through at full scale. It's the little things too, like the words.

Not only can you actually read them, but you can also see how they were made. Consider the strip of July 17, 1910, in which two teams of hypnotists try to put a yellow blob, the Whang-Doodle, to sleep. If you look carefully, you will see that some of the letters in those speech bubbles are blue rather than black.

"At first I thought it was a mistake," Mr. Maresca said. When he took a closer look, though, he noticed that when the characters were close up, they spoke in loud black words. When they were far away they spoke in blue.

"A lot of people know more about Winsor McCay, the man, than I," Mr. Maresca said. "But few know Nemo better than I, panel for panel. I think McCay drew some of these pages in less time than it took me to restore them."

Even after assembling the best set of original funny pages that he could find, Mr. Maresca had to spend between 5 and 20 hours restoring each one. Some pages were so damaged that panels had to be redrawn.

Color accuracy was crucial. Usually, Mr. Maresca said, a printer will try to get maximum contrast by making the background sheets pure white. But since the background sheets of old newspapers are actually different yellows, thanks to variable fading, the colors in the artwork become distorted in the correction process.

Mr. Maresca ignored the imperfections in the newsprint and corrected only the color within the drawings. Then he put each on a new newsprint background. It was, he said, "a little crazy." He was after "an imperfect ideal." He said he wanted the finished product to look just as inconsistent as the original newspaper pages did.

Finally, he flew to Malaysia in order to watch the pages coming off the presses. It took 60 hours to print 5,000 books. And he stayed up through almost all of it. "There was one press check I slept through," he said, and when he awoke, "I freaked out." The page still rankles him. He wouldn't say which one it was. "You have to figure it out yourself."

On the Web site for the new book, sundaypressbooks.com, Mr. Spiegelman tried to explain just how different the big Little Nemo is from all the little Little Nemos. "I mean, it's as if somebody showed you a tabletop model of the Chrysler Building and said, 'It's just like that, only bigger.' "

Chris Ware, the author of "Jimmy Corrigan: The Smartest Kid on Earth" and the designer of some books of comic reprints, said in an e-mail message that he was rethinking the whole enterprise: "After this book, it just seems unacceptable and a disservice to the artist's memory to do it any other way."

You can't get much more perfectly imperfect than that.
tallennettu

"This country sucks. It's all about the nature and who the fuck cares about the nature".
Lurker
Valvoja
***
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 561



« Vastaus #14 : 10.08.2006, klo 14:43:34 »

Löysin kitchen sinkin Steve Canyon magazinen numero 1.

Aika ei ollut kullannut muistoja.
Sivuja ja strippejä voi vain ihailla.
<snip>

Upea julkaisu, itsellänikin taitaa olla muutamia numeroita jossain tallessa. Muistelisin kuitenkin, että päivästrippien määrä pakotti kuitenkin sivutaittoon jossa joka toinen sunnuntaisivu puolittui eri sivuille.
tallennettu
Sivuja: [1] 2 3 4 5 | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: