Suomalaisen sarjakuvan tulevaisuus

[Timo Ronkainen]

Kirjasto ei ole pelkkää viihdettä. Tärkeä paikka. Muut argumentit tulivat jo.
http://kirjastoseura.kaapeli.fi/etusivu/seura/lausunnot?modeyksi=yksi&teksti_id=20898

Timo

[Aura]

Sarjakuvan kustantaminen on kaupallista toimintaa jolla on kulttuurinen pohja. Jotta sarjakuvaa luettaisiin ja tehtäisiin pitää olla jonkinlainen historia MUILLAKIN kuin tekijöillä ja HC-faneilla (sen ironia että sanoo tämän sarjakuvafoorumilla riemastuttaa itseäkin).

Mutta miten lukijakuntaa saa lisää? Elokuvilla ei ollut yhtä vaikeaa päästä koko kansan jutuksi, sarjakuvilla taas on pitkä perinne lapsellisena höttönä. Ja asenteet istuvat lujassa. Ehkä se on se että elokuvat miellettiin vähän kuin teatteriksi ja hei se liikkuu, vau, sarjakuva taas on hassu kuvakertomus jossa on liian vähän tekstiä.

Onhan sarjakuva ollut täällä paljon esillä viime vuosina: on ollut taidetta, mangaa ja vanhoja klassikkoja, laadukkaita alppareita joita on arvosteltu Hesarissa, Suomen Kuvalehdessä ja jopa naistenlehdissä.

Jos ei jotakuta sarjakuva kiinnosta, ei hän tartu siihen vaikka lehdessä olisi kuinka kehuttu. Ei ehkä edes lue koko arvostelua. Teinien parissa mangan lukeminen on toisinaan nolouden huippu, vaikka Japanissa on se jättimäinen sarjakuvakulttuuri, josta kaikille löytyy jotain - sitähän täällä toitotettiin mediassa... vaikka julkaisut eivät ole olleet yhtä monipuolisia.

Jos ei nyt mennä kaupallinen vs. taide-keskusteluun (täällähän on jo todettu että ne eivät sulje toisiaan pois ja saattavat mahtua samaan tuotteeseen) niin itse olen kokenut "kaupallisen" helpommaksi, ja tiedän monia muita jotka tekevät myös ns kaupallista... vaikka suomalaisia piirtäjiä aina syytellään siitä että herkät taiteilijat eivät halua myydä sieluaan kaupallisuudelle. Kaupallisuus ei mielestäni sulje pois sitä ettei voisi tehdä sitä mistä tykkää. Liika tuotteistaminen tietysti johtaa Shonen Jump-tautiin.

edit: Ai juu, Empun kierivä pallo ei ehkä sinällään ole täysin verrattavissa sarjakuviin... LocoRoco on yksittäisen pelisarjan konsepti, mutta meillä on ongelmana ei vain yksi sarjakuvagenre vaan sarjakuvat kokonaisuudessaan...

[[kivi]]

Pakko ihmetellä. Oottekohan te Emppu ja Kaltsu, aatelleet ihan loppuun asti tuon kirjaston toiminnan?

Kirjasto on ihan paras tapa saada lukijoita, parempi kuin internet. Ja paitsi että se maksaa tekijöille (no, ainakin sellaisille joita lainataan enemmän, mutta mäkin saan sieltä vuodessa yhteensä suunnilleen saman kuin kustantajalta yhdestä albumista), se on myös tärkeä ostaja. Kotimaisten sarjisalbumien myynnistä varmaan noin 20-35% on täysihintaisia kirjastohankintoja. Lisäksi kirjastot ostaa aina kalleimpaan kirjakauppahintaan ja elättää siten paikkakunnan kirjakauppiasta.

Lisäksi kirjastokorvauksista jaetaan apurahoja joita kannattaa hakea, ne on yleensä ekat apurahat joita aloitteleva tekijä saa. Ja vaikka mulla on koti täynnä kirjoja, oon kirjaston suurkäyttäjä aina kun mahdollisuus on, lainaan kirjastosta keskimäärin 8-14 kirjaa viikossa. Monet jutut ois jääneet tutkimatta ilman kirjastoa.

Kerran olin vuoden työttömänä. Silloin luin koko Lauttasaaren kirjaston, seinästä seinään. Aloitin historiasta, proosasta ja elämäkerroista ja lopetin harrastuksiin ja matkakirjoihin. Kyllä kirjasto on hyvä
:-)

Kivi

[Ossi Hiekkala]

Voi jeesus miten tyhmiä mielipiteitä... Jokainen vähänkään järkeä käyttävä tiedostaa miten tärkeitä kirjastot ovat varsinkin pienille kustantajille. Itse tuskin olisin lainkaan kiinnostunut sarjakuvista ilman kirjastoja, enkä saanut tietää niistä vähemmän tunnetuista tekijöistä. Köyhempi jossain pienessä pitäjässä ei voisi päästä missään määrin käsiksi kulttuuriin ellei kirjastoja olisi. Ja lainaukset eivät ole ilmaisia vaan niistä maksetaan myös korvauksia, puhumattakaan siitä, että pienten kustantajien tuotteille kirjastot ovat suuri ostaja. Waretus puolestaan ei tuo korvauksia kenellekään, paitsi mainosmuodossa piraattipalvelimien omistajille.

Kirjastot ovat parasta mitä tässä maassa on kaikille tarjolla.

[Lurker]

Kotimaisen sarjakuvan arvostuksessa on saavutettu jälleen yksin virstanpylväs.

Tänä vuonna WSOY on ilmoittanut kisaan mukaan Ville Tietäväisen sarjakuvaromaanin Näkymättömät kädet.

Nyt raati joutuu pohtimaan, miten se suhtautuu sarjakuvaan ja tietenkin Tietäväisen teokseen.

Säännöt eivät sarjakuvaromaanin ehdokkuutta kiellä. Nyt niissä sanotaan: "Finlandia-palkinto voidaan myöntää ansiokkaalle suomalaiselle romaanille." (HS)

Toivottavasti tuo pylväs ohitetaan, ja Tietäväinen pääsee finaaleihin!

[Petteri Oja]

Kotimaisten sarjisalbumien myynnistä varmaan noin 20-35% on täysihintaisia kirjastohankintoja. Lisäksi kirjastot ostaa aina kalleimpaan kirjakauppahintaan ja elättää siten paikkakunnan kirjakauppiasta.

Voi olla että asia on joskus ollut noin. Nykyään kirjastot tekevät hankintansa keskitetysti Kirjavälityksen ja BTJ Kirjastopalvelun kautta ja saavat hyvät alennukset. Määrätkään eivät päätä huimaa varsinkaan tuntemattomien tekijöiden kohdalla tarjonnan lisäännyttyä ja määrärahojen pienennyttyä.

[VesaK]

Niin, jos kaikki (aivan KAIKKI) Suomen kirjastot tilaavat YHTEENSÄ 150 kpl jotakin ei-hittikirjaa eli pienkustannetta niin se on erittäin hyvä tulos.

Menkää nyt kaikki omaan kirjastoonne (niin kauan kun se teillä käytettävissänne on) mukana lista jossa ovat vähintään kaikki Kvaakissa noteeratut sarjakuvaopukset ja VAATIKAA että kunnallisveroillanne hankitaan ne kokoelmiin.

[kaltsu]

Hei arvon puusilmät. Minä tykkää kirjasto. Minä jopa kirjoittaa se tuonne aiemmin:

Ei kyllä mäkin kirjastolaitosta arvostan (vaikken palvelujaan juurikaan käytä).

Pointti oli lähinnä siinä että warettaminen ajaa monessa asiassa saman asian kuin kirjastot ja silti moni kirjastojen rakastaja saarnaa jatkuvasti warettamista vastaan. Moni kertoi ilahtuneena löytäneensä kirjastojen kautta uusia tekijöitä. Muunmuassa minun sarjakuviani. Tuleeko yllätyksenä että minä olen löytänyt warettamalla sellaisia teoksia mitä muuten en olisi löytänyt ja niitä sitten iloissani kirjahyllyynikin ostanut?

Olisiko aivan mahdoton ajatus että pikkuhiljaa hyväksyttäisiin väistämätön (ihmiset kopioivat teoksia toisiltaan samoin perustein kuin lainaavat niitä kirjastoista), waretetuimpia tuotteita tuettaisiin samalla tavalla kuin lainatuimpia kirjoja kirjastossa ja internetistä saatavat mainostulot kapsahtaisivatkin piraattipalvelimien sijasta Teostoille ja muille tekijöiden edunvalvojille?

Itse ainakin tekijänä ilahtuisin kun minun rahojani ei käytettäisi (täysin turhaan) piratismin vastaiseen taisteluun.

[Miha]

Voin sen verran täydentää keskustelua kirjastoista että minun myynneistäni n.30% - 50% tulee kirjastoilta, 30% kivijalkamyymälöistä, 10% kavereilta, tutuilta ja sukulaisilta, 5% festareilta ja 5% nettikauppojen kautta. Myynti toki kaikkiaan on pientä, n.500kpl hujakoilla. Ei sillä elä mutta harrastustoimintana se menettelee.

Koska kirjakauppoihin saa kirjan esille vain maksamalla rahaa (n.600 euroa alvien kanssa täydestä setistä), on kirjastojen kautta saatu näkyvyys ja promootio melkoisen korvaamaton. Ilmeisesti ollut joskus paremminkin, mutta hyvä näinkin. Lisäksi olen huomannut helmetin kautta että teoksiani myös todella lainataan, uusimmasta alpusta on (viestin kirjoitushetkellä) jokaikinen kopio lainassa.

Lisäksi sanaston lainauskorvausjärjestelmä maksaa rahaa myös sarjakuva-albumien lainauskerroista (olettaen että on kirjoittanut tarinan itse). Okei, summat ei ole suuria mutta tämä yhdistettynä sarjakuvantekijät ry:ltä saatuihin apurahoihin (ainoa taho joka on minulle ikinä mitään apurahoja myöntänyt) koen ettei minua todellakaan kuseteta ainakaan kirjastojen tahoilta.

Toistaiseksi toivon asian olevan mieluummin niin että joku näkee vaivaa kävelläkseen kirjastoon, lainaa kappaleen, viimeistään eräpäivän motivoimana vielä lukeekin sen, ja palauttaa muiden luettavaksi, kuin että joku netin puuduttama peikko lataa p*skalla resolla talletetun torrentin, plärää sen kerran läpi puolisilmällä (kun kovolla on 3000 muuta waretiedostoa odottamassa) ja unohtaa sen koneelleen loppuiäkseen.

Jos joku kätevä virtuaalilainaussysteemi saadaan joskus vaikka ipadille ja siitä tulee korvaus tekijälle, niin ei kai siinä mitään. Waretussysteemi on kaukana siitä, tosin ei sureta minua koska sarjani eivät ole nörteille niin tunnettuja että kukaan niitä vaivautuisi skannaamaan ja levittämään.

[Petteri Oja]

Niin, jos kaikki (aivan KAIKKI) Suomen kirjastot tilaavat YHTEENSÄ 150 kpl jotakin ei-hittikirjaa eli pienkustannetta niin se on erittäin hyvä tulos.

Ollaanpas sitä optimistisia. Pienkustanteelle 50 kpl on nykyään aika normaali määrä.  

[hdc]

Olisiko aivan mahdoton ajatus että pikkuhiljaa hyväksyttäisiin väistämätön (ihmiset kopioivat teoksia toisiltaan samoin perustein kuin lainaavat niitä kirjastoista), waretetuimpia tuotteita tuettaisiin samalla tavalla kuin lainatuimpia kirjoja kirjastossa ja internetistä saatavat mainostulot kapsahtaisivatkin piraattipalvelimien sijasta Teostoille ja muille tekijöiden edunvalvojille?

Itse ainakin tekijänä ilahtuisin kun minun rahojani ei käytettäisi (täysin turhaan) piratismin vastaiseen taisteluun.

Joo, kuten sanottu tämä olisi kiinnostava ajatus mitä sietää harkita...sarjakuvia en ole netistä lataillut, musiikkia jonkin verran ja ihan kiitettävästi on myös tullut sellaisia artisteja jotka ovat sittemmin päätyneet fyysistä levyhyllyänikin koristamaan (ja joukko sellaisia jotka pääsisivät jos niiden levyjä löytyisi jostain...)
Teostify pystyyn, voisin maksaa jäsenyydestä.

[Curtvile]

Itse olen suuri kirjastolaitoksen puolestapuhuja ja noita hankintaesityksiäkin on tullut muutamiakin tehtyä.

ongelma on tässä:

Nykyään kirjastot tekevät hankintansa keskitetysti Kirjavälityksen ja BTJ Kirjastopalvelun kautta ja saavat hyvät alennukset. Määrätkään eivät päätä huimaa varsinkaan tuntemattomien tekijöiden kohdalla tarjonnan lisäännyttyä ja määrärahojen pienennyttyä.

lisätyt korostukset ovat se olennainen osuus.

Aura kysyi hyvän kysymyksen miten saada lisää lukijoita. Tähän ei helppoa yksiselitteistä vastausta ole.
Jos olisi yksi universaali kaava , "sarjakuva joka myy/tulee luetuksi aina ja kaikille" niin se olisi todella hienoa, mutta kun se on samaa sarjaa "lause jolla rauhoittaa kanssaihminen hänen tilastaan huolimatta" = sellaista ei ole.

jokainen voi yrittää kaikin addressein yms vaikuttaa ettei määrärahoja ajettaisi kokonaan kulttuurin puolelta alas. Teoriassa tämä tarkoittaa äänestyskäyttäytymistä, mutta teoria ja käytäntö ovat kaksi eri asiaa.
Käytännön tasolla hankintapyynnöt ovat aina parempi ratkaisu.

Sarjakuvakauppiaalle vaaankieliasema tulee mitä ottaa myytäväksi koska syödäkin pitää ja silloin vaikuttaa nimen tunnettavuus ja kaupallinen arvo.
Kuten aura totesi kaikki eivät kumminkaan osta, edes lainaa, jos eivät tunne tekijän tuotantoa ennestään tai aihe ole mitä etsii.
kaikkia sarjakuva ei ikinä kiinnosta kuten ei kaikkia kiinnosta elokuvat, kirjat tai pelitkään.

Mutta laajentamalla sitä mitä aihepiirejä, mitä teemoja on tarjolla ostajakunta potentiaalisesti kasvaa niitä kirjastolaitoksia myöten. Myyjän kannalta tietenkin kapenee tuotemäärän kasvaessa, mutta ei kuluttajan.
Tällöin markkinoille tulisi vähän kerrassaan uusia tekijöitä jotka eivät seuraavilla kerroilla ole aivan uppo-outoja.

kuulostaa helpolta niin kauan kun se ei ole sinun yrityksesi. Kaikki ovat alkuun tuntemattomia tekijöitä, mutta monellako on kanttia laittaa oman firman varoja kiinni kerta toisensa jälkeen ja omaa aikaa?
On helpompaa pysyä niissä varmoissa nakeissa, niissä tuotteissa jotka toteuttavat kustannuspuolella sitä mistä puhuin siteeratessa Warren Pleecea: ne riskit ja uuden lanseeraukset rahoitetaan sillä myyvällä bulkilla.
Jos hyvin käy saa omat pois tai jopa joskus voitolle, mutta ei kai kukaan oleta että nämä tahot kiinnittävät vielä omat kotinsa yms. ottaakseen lainaa julkaistakseen lisää ja saadakseen sarjakuvalle lisää lukijoita?

Toivottavasti Näkymättömät kädet pärjää Finlandiassa erinomaisesti. Itsenäisesti omilla aivoillaan ajatteleville formaatti(kirja, sarjakuva, elokuva, peli) on toissijaista mutta  laajemmalle kansanosalle ja sen ennakkokäsityksille moinen ravistelu tekisi hyvää.


Timo Kähkösen vieti sisältää paljon asiaa ja selkeämmin esitettynä kuin itse nyt pystyn.
Kokeellista nykysarjakuvaa tarvitaan mutta kokeellinen nykysarjakuva ja kansallissidonnainen huumori tuskin ovat isoimmat valttimme kansainvälisillä markkinoilla.
Musiikin ja niiden pelien kohdalla tähän on pystytty sarjakuvalla olisi myös ihan mahdollisuudet, mutta itse en siihen nykyeväillä usko.

[Emppu]

Kivi, onhan toi riistokapitalistin kuvakulmasta ajateltuna, mutta eihän se tarkoita, että minulla olisi täyttä kspasiteettia olla sellainen (tai halua), ja kuluttajana olen todella tyytyväinen kirjastoon. :B
Enemmän naurattaa näiden suurien kaupunkien persnettopiraatit; kirjastoissa on hyllymetreittäin kaikkea, mutta silti pitää itkeä, kun jotain ei ole ja imuttaa se. En mä sano, että oisin poikkeus, kyllä mäkin imuttelen telsusarjoja, jos ei niitä saa omalta alueelta ostettua, mutta se kai sitten oon vain mää. Torrentit on kuitenkin naurettavan kämänen käyttöliittymä johonkin Steamiin tai Spotifyin verrattuna, ja siitä faktasta ei pääse yli eikä ympäri, vaikka kuinka potkisi ilmaa ja itkis.

Vesa ja Miha; eikö se vittu ole juuri surullista, että suurin ostaja on kirjasto, eikä kuluttajat? Jälleen, kysykää keltä tahansa rahan päälle ymmärtävältä, miten kannattamatonta räpiköintiä näin taloudelliselta aspektilta on. Se, miten välttämätöntä se kulttuurin puolesta on, on oma asiansa.

Aura ja Curtvile:
Toinen esimerkki pelien maailmasta; ne jakautuvat hc- ja kasuaalipeleihin. Naisten, etenkin vanhempien, osuus kasuaalipeleissä on merkittävä. Kiitoksia niinkin paskan firman kuin Zyngan. Ite tällä hetkellä alalla vituttaa kasuaalipelien tilanne sen takia, kun itse ymmärtää viehätyksen, mutta yritä selittää sitä hc-nörtille samalla muistuttaen, että kyllä minä niitä oikeita pelejäkin olen pelannut.

Se, että sarjakuvaa on esillä naisten lehdissä, ei tarkoita, että ne naiset ottaisivat ja lukisivat niitä. Kirjastotätikö se sanoi Näkymättömien käsien-ketjussa, miten Timo Mäkelän albumeita osaavat kysellä vanhemmat naiset. Suoraan sanottuna, en ihmettele tätä laisinkaan ja sitten vituttaa, kun saa kuulla selän takaa, miten näitä töitä munattomiksi pitää kutsua elämäntapataitelijoiden suista.

Sen takia suunnitteluun kannattaisi panostaa, toimittamiseen kannattaa panostaa, sarjakuvan itsensä tuotteistamiseen kannattaisi panostaa, koska silloin on tehty voitava, että sarjakuva on kans kaupallisesti ajateltu läpi. Se, että profiloidaan muutenkin kuin "mangusteille" tai "fanipojille" tuotteita, pitäisi sanella myös ehdot sille, miten ja keille sarjakuvaa tyrkytetään ja sitten voimme heittää kädet ylös ja itkeä yhdessä, että sarjakuva ei vaan ota tuulta siipiensä alle suuremmalle yleisölle. Sitä ennen se itkeminen on turhaa.

[JanneT]

Joo, kuten sanottu tämä olisi kiinnostava ajatus mitä sietää harkita...sarjakuvia en ole netistä lataillut, musiikkia jonkin verran ja ihan kiitettävästi on myös tullut sellaisia artisteja jotka ovat sittemmin päätyneet fyysistä levyhyllyänikin koristamaan (ja joukko sellaisia jotka pääsisivät jos niiden levyjä löytyisi jostain...)
Teostify pystyyn, voisin maksaa jäsenyydestä.

Kaltsun ja hdc:n viesteihin viitaten kirjaston ja warettamisen erosta kuitenkin sen verran että kirjastosta lainataan ja jokaisesta lainasta saadaan korvausta, warettamalla saadaan omaksi ilman korvausta tekijälle eikä tarvetta uudelleenhankinnalle useimmiten ole ellei omatunto kolkuta. Sama ero on myös Spotifyn ja warettamisen välillä: Spotifyssa "lainaat" kappaleen kertakuunneltavaksi ilmaiseksi, vaikkakin hyvin rajoitetuissa määrin, tekijät saavat korvauksen Spotifylta, joka kerää rahat mainostuloista yms. tai vaihtoehtoisesti maksat kuukausimaksun rajattomaan kuunteluun kuukauden ajaksi mutta jos tahdot kappaleen ihan ikiomaksesi, ostat sen.
Kyllä muuttuvat ajat kannattaa tietysti huomioida ja kehittää kanavia sisällöntuottajan ja kuluttajan välille, kuitenkin siten että sisällöntuottajat saavat siitä leipänsä.

[Emppu]

Kyllä muuttuvat ajat kannattaa tietysti huomioida ja kehittää kanavia sisällöntuottajan ja kuluttajan välille, kuitenkin siten että sisällöntuottajat saavat siitä leipänsä.

Levitys tulee vastaan jossain määrin; nyt digiala oirilee, pitäisikö pistää samaan koriin vai moneen. Videon puolella enemmän näkyvissä, mutta sarjakuvassa kriittisempi, kun Comixology ei mitä tahansa tunnu ottavan, ja innokkaita viritelmiä löytyy läjäpäin. Tietyssä mielessä markkinnoinnin kannalta paras olisi kustantajakeskeinen myynti, jos kustannustoiminta on selkeästi profiloitunut. Spotifyn tapainen touhu olisi kätevää, mutta pikkasen kohtalokasta näillä harrastelijamäärillä.