Vaikka pidän übersuperhappysappy -lopuista, niin en sano, että sinun sellainen pitäisi tehdä. Ne on nähty tuhanteen kertaan. Niin on traagiset itkuvirretkin. Mikset tee omaasi? Omannäköinen loppusi, jollaista kukaan ei ole aiemmin tehnyt. Ai millainen se sitten on? En tiedä. En siis voi sellaista tarjota, mutta sinä voit sellaisen tehdä, ylittää itsesi ja yllättää minut.
Pitäisikö tuon toimia viestinä kaikille niille ihmisille, jotka ovat vaikkapa sodissa menettäneet perheensä, kurjuus on vienyt terveyden ja toivoa huomisesta ei ole: kuolkaa paskat poies, niin ei tartte enempää kitua? Henkilökohtaisesti voin sanoa halveksivani kaikkia niitä ihmisiä, jotka päättävät päivänsä, kun elämä ei ollutkaan sitä, mitä amerikkalaisissa high school teinidraamakomedioissa. Elämä on pelkkää vastoinkäymistä, mutta niistä on mahdollista selvitä. Ongelmien määrään tai laatuun katsomatta ei itsemurha ole aina se paras ratkaisu. Kyse on vaihtoehdoista. Kaikki rakkaat ovat kuolleet ja vaihtoehtoina on joko itkeä silmät päästään ja juoda Tolua suruunsa TAI surra hetken pahaa oloaan, mutta nousta lopulta takaisin jaloilleen ja kasvaa ihmisenä. Helvetin harva ihminen on varmaan niin vahva, että pystyisi jatkamaan elämäänsä, mutta eikö tarinoiden päähenkilöiden usein ole tarkoitus olla erilaisia, poikkeuksellisia, tarpeeksi mielenkiintoisia, että heistä kannattaa ylipäätään tehdä tarina?
Miten niin omaani? Tämä tarinahan on kursittu kokoon kliseistä, tylsistä ideoista ja muka-megamageista taistelukohtauksista.
SELLAISETKIN TARINAT ON NÄHTY TUHANTEEN KERTAAN! Joten mitä väliä, millaisen lopun minä siihen teen tai mitä MUUT siihen sanovat, pääasia, että ite tykkään räpellyksestäni.
Ota edelleenkin huomioon, kuinka paljon olen painottanut sanaa "viihde". Tämän ei ole tarkoitus olla syvempiä ajatuksia herättävää filosofiaa tai empaattisuudellaan vuoria liikuttava pätkä. Tämä on silkkaa sontaa, jonka joku kyrsiintynyt ihminen, joka on niin helvetin vittuuntunut olemaan "niin erilainen" sais tehdä jotain sellaista, mihin ei tarvitse vuosisataa miettimistä, miten tehdä siitä EI-KLISEINEN artistée-sarjakuva.
Ei se mikään viesti ole, tyttö vain on luuseri. Oon mäki tuntenut tuonkaltaisia luusereita, jotka heti parin vastoinkäymisen takia on vetänyt itsensä jojoon. Mut tän tarinan tarkoitus ei ole se, että tätä pakotetaan potentiaalisille luusereille, jotka hyppäävät ikkunasta heti tämän luettuaan, vaan ihan siksi, että saisin yhden pitkäaikaisimman pakkomielteeni (uneni) pois päästä muiden kiusaksi.
Kummiskin se on vain tosiasia, että VIHAAN tätä hahmoa ja olisi jotenkin ketuttavaa, jos se jäis henkiin. Voin tietenkin sinun vuoksesi heittää joukkoon alteregoni murhaamaan tytön koomisesti, mutta eikös se näin ollen nakertaisi tämän tarinan draamapullistelupitoisuutta aika kiitettävästi? =D