"Oi, saanx määki?"
Ei kun oikeesti, nyt tekee mieli vuodattaa kaikki perikliseiset kuviot esiin, että se viimeinenkin vaihtoehtoisuus niitetään, murhataan ja raiskataan pois.
Elikäs, juju on, hyvin klisesti sanottuna, ihmisen pahuus; vuoden toisessa maassa elänyt päähenkilö (hiljainen, arka, "takias"tyttö, jolla on AIVAN mahdottoman paljon ongelmia) saapuu takaisin kotimaahan ja huomaa, että hänen silloinen ihastuksensa ja paras kaverinsa ovat yhdessä. No kummiskin, elämä jatkuu suhteellisen samaa rataa, kunnes takiaistyttö ja hänen "bestiksensä" käyvät kirjaston alemyynnissä. Sieltä jostain hyllyjen alta/takaa/perimmäisestä kulmasta löytyy mystisen pölyinen, viiteen kertaan sinetöity todella vanha opus, jonka kannessa roikkuu medaljonki.
Ei mitä, päähenkilömme jostain kumman syystä löytää sen ja saa peräti ostettua sen (kiitos välinpitämättömän kirjasto"sedän")! Innoissaan kirjasta he menevät kahville ja tyttöjen tarkastellessa medaljonkia lähempää, tämä putoaa hyvin vanhaan suihkulähteeseen (joka tietenkin on jo keskiajalta ollut siinä pystyssä JOSTAIN kumman syystä). Tytöt harmitteleva, että kuis nyt tällee et cetera, mutta eivät ole pahemmin moksiskaan siitä. Kirja jää bestikselle, koska kirja on jotain kumman kieltä ja bestiksellä on astetta parempi kielipää.
Seuraavana päivänä takiastyttö säikähtää, kun hänen bestiksensä on järjestänyt sokkotreffit poikaystävän tutun kanssa. Okei, treffit menevät mukiin menevästi (ilmenee, että päähenkilön äiti jäi auton alle tytön edessä ja siitä on lähtenyt kamala kammo tien ylityksiä kohtaan ja tytöllä on muutenkin mittava agorafobia a.k.a. torikammo). Lopulta söpö pariskunta saapuu kotiovelle (vai sanoisiko kotirappuun?), kunnes järkyttävä räjähdys kattohuoneistosta (jossa tyttö asuu ottoisänsä, "äitipuolensa" ja "velipuolensa" kanssa). Samaan aikaan tytön bestis rientää kulman takaa sopostaen, kuinka räjähdys ja kirja olivat sittenkin yhteydessä toisiinsa.
Käy ilmi, että kirjaan (tässä tulee se kliseisin osa!) on vangittu seitsemän pahuuden himot (yllätys, yllätys, seitsemän syntiä), jotka heräävät, jos medaljonkin (symbolisoi ihmisen ruumiillistumaa) koskettaa "elämän lähdettä", vettä. Ja koska päähenkilö oli viimeksi käsitellyt medaljonkia, nyt nämä kaikki pahuuden ruumiillistumat ovat tytön perässä ja räjähdys oli peräisin yhdestä raivoavasta pahuudesta.
No, koko konkkaronkka sitten lähtee hakemaan sitä medaljonkia, koska kirjassa neuvotaan pitämään medaljonkin pois pahuuksien käsistä. Lopulta tyttö onnistuu noukkimaan se sieltä suihkulähteesta ja muuntuu sellaiseksi perkuleen kliseiseksi taistelijaksi ja kirja taas sepustaa, että nyt hänen "missionsa" oli tappaa pahuudet.
No lopulta päästään tappamaan niitä, hahmoihin sukelletaan hieman syvemmin ja EI, tässä EI ole kliseistä onnellista loppua, vaan teiniangstinen päätös, josta kukaan erkkikään ei ota selvää.
Eli silleen. Saatan kirjoittaa tota vielä enemmän, mutta nyt loppuu kannettavasta akkua ja multa keskittymiskyky.
