Toisesta ketjusta napattua:
Yksi kammoittavimmista koulumuistoista kuviksen tunneilta oli myös ainainen vesiväreillä läträäminen. Vieläkin karmaisee... jokasyksyinen pakollinen tehtävä oli maalata syksyn lehtiä eri oranssin sävyillä huonolle paperille, johon vesi jäi lillumaan. Ilman nykyteknologiaa meikäläisen sarjikset olisivat ihan ilman värin häivääkään.
Tästä asiasta meinasin purkautua jo ajat sitten, mutta unohdin, kunnes tuo kirjoitus toi ikäviä muistoja mieleen.
Kuvaamataidon tunnit olivat alussa ihan kivoja, kunnes muistaakseni kolmannella luokalla kuvaan astuivat vesivärit. Sekä vielä tänäkin päivänä mielestäni pelkäksi kirosanaksi kelpaava asia, laveeraus.
Kukapa tietää, ehkä jos joku olisi vähän vaivautunut selittämään pienelle taiteilijanalulle että mitä nämä ovat ja miten niitä käytetään, niin olisin ehkä saanutkin vesiväritekniikan haltuun. Valitettavasti vain ainakin siinä koulussa opetus oli sitä, että otatte nyt vesivärit ja maalaatte syysmaiseman, piste.
Sama homma muissakin asioissa, esimerkiksi käsitöissä panostettiin oma-aloitteisuuteen sillä "kyllähän teillä isä varmasti on kotona opettanut" tai "kyllä tämän kaikki osaa."
Laveeraus. Kertokaapa nyt, kun kerran täällä varmasti tuon asian paremmin osaavia henkilöitä on paikalla, että miten se tehdään oikeaoppisesti?
Koulussa se tehtiin siten, että otettiin tavallinen A4-arkki (tai A3), kasteltiin paksukärkinen sivellin kraanaveteen ja sitten siveltiin koko paperi märäksi. Kuivuessaan paperi vielä pyrki muuttamaan muotoaan ja sainkin aikaan aikamoisia kirjekääröjä. Kun paperi oli kokonaan kasteltu, niin otettiin paksun siveltimen kärkeen väriä ja alettiin maalaamaan. Harmi vaan kun väriaine ei tainnut oikein pitää vedestä, vaan se tuppasi leviämään kuin Jokisen eväät. Lopputuloksena oli, että vaikka miten olisi yrittänyt tehdä esittävää taidetta, niin siitä kuitenkin tuli jotakin epämääräisen psykedeelistä, josta oli vaikea löytää mitään tunnistettavaa.
Onneksi yläasteelle siirryttäessä vesivärien käyttö loppui siihen, tai ehkä niitä olisi vielä saanut halutessaan käyttää, mutta opettaja hyväksyi sen että toteutin itseäni piirtelemällä sarjakuvia, olipa aiheena sitten mikä hyvänsä.
Että sellaista. Vesiväreihin en ole koskenutkaan pariin vuosikymmeneen ja tuskinpa kosken jatkossakaan.
Mitäs muut kvaakkilaiset ovat vesiväreistä mieltä?