Koska en ikinä malta pitää nokkaani ummessa....
En ole kaikkein vannoutunein Disney-fani, vaikka kertauskurssi onkin tullut viime aikoina tehtyä.
Timon tuoma näkökohta ei tullut mieleeni. Täytyy myöntää että ennen varsinkin Rosan Roope Ankan elämä ja teot-opusta en jostain syystä hahmottanut Roopen persoonallisuutta, saati persoonaa.
Roope oli enemmän idea tai ideologian edustaja, kuin lihaa ja verta. Parhaimmillaankin kuin Bond-elokuvan toimeenpaneva voima, oli se sitten M tai Blofeld.
Rosan tarina kierrätti vanhaa, mutta olennaisinta ei minusta ollut vain mitä saavutti tai miten omaisuus ja itse hahmo kasvoivat mytologisiin mittoihin. Eli juuri mainitut
Jos Rosan Roopelle tehdään väärin, niin Rosan Roope kaataa paljain käsin savupiiput roistojen päälle! Rosan Roopen omaisuus on myös turhan absoluuttinen: Roope ei Rosan tarinoissa koskaan oikeasti kamppaile rahan takia Ankkalinnassa, vaan aina kun Rosa tahtoo Roopelle lisää rahaa hän vie tämän jonnekkin viidakkoon josta hupsistakeikkaa löytyy kaupungillinen kultaa jota kukaan ei koskaan ennen ole nähnyt!
Tämä on mielenkiintoista, mutta tärkeämpää on mitä kaikkea Roope uhrasi saavuttaakseen kaiken tuon.
Se tekee Kultu Kimalluksesta vielä tärkeämmän kuin kadonneet kultakaupungit. Sen mitä olisi voinut olla.
Tiedän, tiedän. Rosebud. Nähnyt saman tosielämässä kahdessa tapauksessa, ei ankoilla, pienemmässä mittakaavassa. Onnekseni kauempaa.
Harva näkee mitä tekee, ennen kuin on liian myöhäistä. Eikä korvaamattomien kauppaneuvosten tai maailman rikkaimpien ankkojenkaan ole mahdollista enää palata norsunluutorneistaan.
