Håkan Nesserin "Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä" -romaanissa kuvataan kahden koulupojan idyllistä kesää 1960-luvun alkupuolella, joka kuitenkin saa järkyttävän lopun kun SE KAUHEA tapahtuu. Se merkitsee samalla myös erään lapsuuden loppua.
Toinen päähenkilöistä, 14-vuotias Erik, piirtää Eversti Darkin -nimistä sarjakuvaa.
"Sen sijaan minä otinkin viivottimen ja ryhdyin jakamaan sivuja sarjakuvan tapaan; neljä ruutua joka sivulle, vain oikeanpuoleisille, 48 yhteensä; ja sitten minulla olikin jo pian vauhdissa "Eversti Darkin ja kultaliiga. Se oli seikkailu, joka liikkui Lontoon, Askersundin ja Villin lännen välillä ja sisälsi niin paljon ryteikköistä kaksinaamaisuutta, lahjomatonta rehellisyyttä ja veitsenteräviä repliikkejä kuin suinkin saattoi vaatia.." (s. 41)
"Eversti Darkin oli arpinen vihikoira, joka oli vetäytynyt linnakkeeseensa vuorille, mutta lähti kuitenkin liikkeelle kun maailmantilanne sitä vaati. Hänen kumppaninaan oli vaalea, isorintainen sisarentytär, jolla oli valta miesten yli. Minä nimitin häntä Vera Laneksi ja olin ollut rakastunut häneen ensimmäisestä ruudusta lähtien". (s. 42)
"En minä ollut erityisen taitava sarjakuvapiirtäjä, tiesin sen itsekin... Välillä se tuntui melkein työläältä. Mutta useimmiten - etenkin kun olin päässyt kunnolla vauhtiin - se taisi olla merkityksellisintä, mitä minä kasvuvuosinani tein. Siltä ainakin tuntui, ehkä siksi, että koskaan muulloin minä en oikein onnistunut unohtamaan kaikkea paskaa mitä maailmassa oli." (s. 42)
