Oh, tätä on pakko kommentoida. Mihin unohtui 1800-luvun dekadenssi - etenkin Dorian Gray? Ylhäisörappiolle se kunnia, jonka se ansaitsee!
No kun nämä nuoret kauniit miehet jotka vetävät huumetta, käyttäytyvät huonosti ja yrittävät kaikkia mahdollisia naisia/miehiä ovat JUURI se rappeutunut nuori ylhäisö. 1800-luvulla vain harvoilla oli varaa moiseen elämään vailla huolia, nyt lähes kaikilla pullanokkaeläin-sukupolven jäsenillä (huom. lasken myös itseni näihin, sainhan pienenä ilmaisen hammashoidon).
Demokratia on toiminut! Nyt kaikki voivat olla rappeutuneita, hekumallisen elämän turvottamia Dorian Gray'tä!!
Mainitsemani kirjallisuussuunta keskittyy siis nimen omaan nuorisoon, joka (jälleen kerran) haluaa tehdä kaiken toisin kuin vanhempansa (tämä käy hankalammaksi päivä päivältä) eli siis nykyaikana on suunnilleen tekemättä mitään (paitsi juomatta jne.).