Punaparta-integraalin ensimmäinen tarina luettu.
On se vaan mukava lukea tarina, jossa on ljotain luettavaakin! Reilun kuudenkymmenen sivun mittaan on saatu melkeinpä pikkuisen romaanin verran tavaraa. Ihan olin unohtanut, millaisia sarjakuvat olivat ennen vanhaan. Hubinonin kuivakka tyyli ei ole koskaan saanut minua hihkumaan ilosta tai ihailusta, mutta ammattimies mikä ammattimies. Kuvat ajavat hyvin asiansa ja vievät tarinaa eteenpäin. Minustakin on kiva lukea sarjakuvaa, jossa on paljon tekstiä, vai pitäisikö sanoa: sopivasti tekstiä.
Ennen oli laivat puuta ja sarjakuvat rautaa!