Martin Kellermanin "Rocky" on tehnyt nyt Suomi-debyyttinsä albumiformaatissa, kiitos aika erinomaisia sarjakuvia viime aikoina markkinoille pukanneen Egmontin. En ole lukenut Myrkkyä, joten tämä tuli minulle puun takaa ihan uutena sarjakuvana, vaikka länsinaapurissa sarjakuvaa on julkastu kymmenen vuotta ja ylikin.
Kirjoittelin muualle tähän tapaan:
Lyhyesti kiteytettynä: ruotsalaisen Martin Kellermanin käsikirjoittama ja piirtämä "Rocky" (Egmont, 2009) on erinomainen strippisarjakuva. Se on alusta loppuun tasalaatuisen hauska, eikä piirrosjäljessäkään ole mitään moittimista, sen verran ilmeikkäitä eläinhahmot ovat.
Ensimmäinen suomeksi julkaistu Rocky-albumi kokoaa yhteen vuosina 1998-1999 ilmestyneitä strippejä, jotka muodostavat lukijan kannalta kiinnostavan, jatkuvajuonisen kokonaisuuden.
Nimihahmo Rocky on korsolainen sarjakuvataiteilija, koiraksi kuvattu kaksiviitonen sarjakuvataiteilija, joka sinnittelee urhoollisesti eteenpäin, vaikka niin ihmis- kuin työsuhteet ovat pätkittäisiä, kämppä menee alta, valomerkki tulee liian aikaisin, saatille pääsee vain suohirviötä (kirjaimellisesti) muistuttavan tytön kanssa ja maailma potkii muutenkin päähän kaikin mahdollisin tavoin. Ehtaa Charles Bukowskia, siis. Elämän karikoissa auttavat kuitenkin eteenpäin enemmän tai vähemmän lojaali ystäväpiiri, ajoittainen perseiden vetäminen olalle sekä jatkuva itsesäälissä rypeminen.
Sarjakuva voi teemojensa perusteella tuoda helposti mieleen Lise Myhren "Nemiin", mutta luullakseni parempia vertailukohtia voisivat olla Peter Baggen mestarillinen "Buddy Bradley" ja pienin varauksin myös Charlie Christensenin "Arne Ankka", vaikka jälkimmäisenä mainitun yhteiskunnallista kommentointia se ei harrastakaan. Bagge on muuten ilmoittanut kuuluvansa "Rockyn" ystäviin - joukkoon, johon nyt kuulun minäkin.