Parasta vaan mätkiä halolla het' suoraan.
Asko, jos painaisit pari Texiä esim. 300 dpi:llä. Eikö keneltäkään muka tulisi "palautetta"?
Pitää vain harkita mihin se mätkintä het'suoraan kohdistuu.
Tässä ketjussa hätkähdytti halon osuminen ensisijaisesti Hannuun.
Painoteknistä palautetta Texistä tulee ja sopii ilman muuta tullakin.
Tex on ollut eri aikoina todellinen ongelmapesä esimerkiksi arkkitaiton, painomusteen ja liimauksen suhteen. Ja ironista kyllä, myös 600 dpi:n kronikkaskannauksen kanssa, joka toi alkuun näköispainoksissa ärhäkästi esiin kaikki epäpuhtaudetkin - ennen kuin kontrastit saatiin optimoitua.
Toimitus ja kirjapaino ovat tosiaan paljon paremmat kohteet kärkevimmälle huomauttelulle kuin Kvaak ylipäätään saati piirtäjälle tai teokselle omistettu ketju, jossa mielestäni voisi jakaa mielipiteitä itse teoksista eikä niiden painoteknisistä virheominaisuuksista.
Enkä tarkoita, että niistä pitäisi vaieta. Ymmärrän jopa sen, että joidenkin mielestä koko homma menee vähänkin vajavaisesta formaatista piloille. Elokuvien fanituksen parissa on aina esiintynyt vielä hartaampaa tuskailua filmikatselun eri elementtien (värit, ääni, raamit, teatterin penkit) suhteen ja edelleen tv-rakeilun (vhs/beta), digitykkien ja nyt lähes vuosittain uusiutuvien laserlevy-formaattien kanssa. Lähinnä sieltä olen oppinut erottelemaan itse teoksen arvot teknisistä haitoista. Ja pinnallisista eduistakin, kuten elokuvakerronnan kannalta yliarvostetut erikoistehosteet. Pidän elokuvien katselusta ylivoimaisesti eniten suurelta valkokankaalta, mutta olen sietänyt yllättävän hyvin avuttomimpiakin vhs-kopionkopioita, kunhan stoorin pointit ovat tulleet selväksi.
Minusta sarjakuvan lukemisessa sopii myös olla silmää ja tajua ylitse teknisten ongelmien, jotta taiteen luomisen ja mekaanisen valmistuksen tunnistaisi erillisinä asioina. Ja siltikin, jos suurin ja määräävin intohimon aihe sarjakuvissa on piirrosviivan moitteettomuus, olkoon sille oma estoton keskustelunsa.
