Tex Willerin suuralbumeista

[PeisosKronnonen]

Toivottavasti Texissä ei ikinä sorruta mm. supersankarisarjiksissa tuttuihin "apurahataiteellisiin" ruutujakoihin.

[Hannu]

Kas. Kerrankin samaa mieltä Peisoskronnosen kanssa!

[Janne]

Tosin suuralbumien tarkoitushan on juuri se, että niissä voi olla joskus vähän rohkeampia kokeiluja. "Perussarja" on sitten turvasana, jos alkaa ahistaa joko tekijöitä tai lukijoita. Vaan aika perinteisillä vesillä näissä suuralbumeissakin on menty.

[Texinen]

Mä tykkäsin kyllä kans. Mutta vaikka hyvä olikin, niin toki suuralbumeista löytyy ainakin puoli tusinaa yhtä hyvää. Huippua silti.
Ja tosiaan, Texillä oli allaan Dynamiitti pitkään - eiköhän pikapuoliin kirjastossakin tule se tarina jossa hän alleen Dynamiitti-humman sai. Silloin ennen muinoin kaikilla länkkäri (ja muilla) sankareilla oli nimety hevonen. Pecos Billillä Myrskytuuli ja Kapteeni Mikillä Napoleon; ja Mustanaamiolla Hero. Ja olikos se Salama Buck Jonesilla? Kuka muistaa vielä muita? Tämä kaikki lienee liittynyt siihen agraariyhteiskunnan maailmaan, jossa myös lukijat vielä -50 ja -60 -luvuilla elivät. Sittemmin tällainen eläinten inhimillistäminen ja läheiseksi tekeminen on käynyt vieraaksi.


Tex taisi jossain klassikkoseikkailussa mainitakin että Dynamiitteja on ollut usempikin, oliskohan tuo ollut joskus uusintana 2002 vuoden alkupuolella.
Niin ja Buffalo Billillä oli heppa nimeltä Amigo.

[STD]

Viimeinen Koipeliini-ehdokas saatu vihdoin kirjastosta, Loistava lainsuojaton.
Ihan viihdyttävä tarina, mutta ei mitenkään järisyttävä. Ei kaduta että tuli luettua, mutta ei kyllä huvita lukea uudelleenkaan.

Piirrokset periaatteessa taidokkaita, mutta alussa pisti ainakin omaan silmääni, että onkos lännenmiehillä kouluratsastushevoset alla, ainakin hepojen asennot viittasivat moiseen kummallisuuteen. Ihmistenkin asennot oli kovin usein outoja poseerauksia, asennoista puuttui rento luonnollisuus, mikä on lähellä omaa makuani. Jos piirtäjä on nuorehko, niin häneltä on lupa odottaa joidenkin vuosien päästä hyvinkin laadukasta jälkeä. Potentiaalia on.

Ihan hyvä veto kertoa tarinoita Texin nuoruudesta. Tuo mukavaa vaihtelua jo tutuksi tulleeseen henkilögalleriaan.

[Edeez]

Juuri tuli lukaistua Tex Willer suuralbumi Raivoisa rämejahti. Albumi oli silkkaa nautintoa alusta loppuun tarina varsin mainio ja Filipuccin piirrosjälkeen ihastuin kovasti

[Edeez]

Mahtava Willer tuo Cochisen kultakanjoni. Tarina hyvä, Alessandrinin piirrustusjälki erittäinkin miellyttävää! etenkin autiomaakuvauksissa riitti upeaa katseltavaa. Sunday Jim oli myös mainio hahmo.

[Lurker]

Montana-näytesivuja ranskaksi.

On kyllä tyylikkäintä villeröintiä aikoihin.

[vekka_of_savo]

Montana-näytesivuja ranskaksi.

On kyllä tyylikkäintä villeröintiä aikoihin.

Siis tuohan tuli jo viime vuonna Suomessa.

[Lurker]

Siis tuohan tuli jo viime vuonna Suomessa.

Oliko suomeksi yhtä tyylikkäästi taitettu, kuten tuo nimiösivu? Tuonhan voisi vaikka hankkia.

[Janne]

Ei se ihan tolta (noin hienolta) näytä...

[Mosabacka]

Ostin uusimman ohuen suuralbumin (Tuhoajat, Kostaja) heti kun se tuli ja luinkin aika pian. Ensimmäinen tarina ei ollut kummoinen ja ei toinenkaan mikään järisyttävä. Sen sijaan kuvitus oli ensimmäisessä hyvää laatua ja jälkimmäisessä parasta a-luokkaa.

Mitä muut texistit ovat olleet mieltä?

[Janne]

Ihan samaa mieltä. Tuo klassikko ei ole klassikko millään muotoa paitsi että kuvitus oli huippua. Se artikkeli oli myös mielenkiintoinen. Huitaisemallä kirjoitettu tarina. Intiaanien tappajatkin jäävät ilman rangaistusta. Uudempi tarina oli kuvitukseltaan hienoa mutta tarina oli nyt sitten ensimmäinen supertylsä Texin nuoruudentarina, jossa oli kaksi vähemmän ihanaa elementtiä: Texin ylivoimaisuus jajärjetön ruumistehtailu.

[MuotiMimmeroinen]

Ihan samaa mieltä. Tuo klassikko ei ole klassikko millään muotoa paitsi että kuvitus oli huippua. Se artikkeli oli myös mielenkiintoinen. Huitaisemallä kirjoitettu tarina. Intiaanien tappajatkin jäävät ilman rangaistusta. Uudempi tarina oli kuvitukseltaan hienoa mutta tarina oli nyt sitten ensimmäinen supertylsä Texin nuoruudentarina, jossa oli kaksi vähemmän ihanaa elementtiä: Texin ylivoimaisuus jajärjetön ruumistehtailu.

Tämä ilmiö on Texissä kuten kaikkialla muuallakin, eli teurastusta kuvataan raaemmin kuin ennen. Oliko tosi että tuossa oli tommonen stereotypia edelleen mukana, että ei tule intiaanien tappajalle rangaistusta? Olen ihmiskuntaan pettynyt! En oo lukenut kymmeneen vuoteen texiä paitsi nyt tilasin sen netistä miehelleni ja puoli vuotta on kyllä osoittanut että ei ole kymmenen vuotta ilman sitä mennyt yhtään hukkaan. Pitäiskö alkaa kirjottaa ite kiinnostavaa länkkärisarjista?!

[Janne]

Yleensähän näissä intiaanien tappajille tulee kova rangaistus, mutta nyt nähtävästi käsikirjoittaja oli unohtanut, että mitä tarinan alussa oli tapahtunut. Ja juu, alahan kirjoittamaan  . Jos tulee hyvä stoori, niin koko kvaakin väki voi suositella Bonelli Editorelle suomalaisen kirjoittajan pestaamista

EDIT. Vielä lisään, että kyllä tässä kymmenen vuoden aikana on ehtinyt tulla erinomaisiakin tarinoita, joten ei vielä kannata menettää epätoivoaan.