Varsin kahtalaista piirrosjälkeä uusimassa. Osa kuvista oli todella hienoja, jälki oli elävää ja kolmiulotteista erityisesti takautumissa. Taustat, esineet ja eläimet olivat hienoja, mutta sitten toisaalta kasvot olivatkin järjestään varsin luotaantyöntäviä. Epämuodostuneita kammotuksia, jotka jatkuvasta naamanvääntelystään huolimatta olivat aika ilmeettömiä. Ja koska kasvot ovat ainakin minulle tärkein yksittäinen osa-alue, niin pitää sanoa, että kokonaisuus jäi miinukselle.
Jutussa oli myös Ken Parker-tyylistä tunnelmointia, ylimääräisiä kuvia, putoilevia lehtiä ja hiukan erikoisempia valintoja kuva-aiheiksi ( kaikki eivät tosin olleet onnistuneita - s 102, toinen kuva on täysin epäonnistunut ja ilman mitään tilanteen vaatimaa dramaattisuutta ).
Tito "Takautuma" Faracin käsikirjoitus oli sävyltään ja Texin roolin vuoksi sellainen, että piti googlata, ja kyllä vain, perustuu tositapahtumiin, Captain Jack, Hooker Jim ja muut ovat todella eläneitä ( vasta jälkeenpäin huomasin, että mainitaanhan tuo piirtäjän haastattelussakin... )
Lähinnä tästä jäi mieleen kaikesta riehumisesta ja tappamisesta huolimatta juuri tuo surumielinen tunnelma, joka tapaa olla näissä realistisemmissa intiaanit vastaan armeija-tarinoissa. En oikein osaa sanoa pidinkö tästä vai en... ja nyt menen perehtymään Wikipedian
Captain Jack sivuun.